Leningradin alue () on hallinnollinen alue Luoteis-Venäjällä, yksi Venäjän federaation jäsenalueista, federaatiosubjekteista. Se rajoittuu pohjoisessa Karjalan tasavaltaan, idässä Vologdan alueeseen, etelässä Novgorodin ja Pihkovan alueisiin, lännessä Viroon ja Suomenlahteen sekä luoteessa Suomeen. Lisäksi alue ympäröi siihen kuulumatonta Pietarin liittokaupungin aluetta, joka muodostaa oman federaatiosubjektinsa. Vaikka Leningradin kaupunki muutti nimensä takaisin Pietariksi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991, Leningradin alueen nimi pysyi ennallaan.
Maantiede Leningradin alue on pääasiassa alankoa tai alavaa tasankoa. Alueen korkein kohta (291 m) sijaitsee Vepsän ylängöllä lähellä Ojattijokea. Suomenlahden rannikolla on jonkun verran saaria. Alueella on 1 800 järveä ja se rajoittuu pohjoisessa niistä Euroopan suurimpiin, Laatokkaan ja Ääniseen. Viron vastaisella rajalla on Narvan tekojärvi ja alueen lounaiskulma sivuaa hieman Peipsijärveä.
Merkittävimmät joet ovat Äänisestä Laatokkaan laskeva Syväri, Laatokasta Suomenlahteen laskeva Neva ja Saimaalta Laatokkaan laskeva Vuoksi, Laatokkaan laskeva Olhavanjoki sekä alueen länsirajana toimiva, Suomenlahteen laskeva Narvanjoki. Merenkulullisesti on merkittävä myös Saimaan kanava-alue, joka alkaa Suomenlahdelta Viipurista ja nousee kohti Suomen rajaa (Nuijamaa) ja edelleen Lappeenrantaa.
Hallinto Leningradin alue on yksi Venäjän federaation jäsenalueista (federaatiosubjekti). Sen hallinnollisena keskuksena on Hatsina. Leningradin alueen Lomonosovin piirin hallinnollinen keskus Lomonosov sijaitsee Pietarin kaupungin puolella.
Alueellinen jako thumb|350px|Leningradin alueen piirijako. Pääartikkeli Leningradin alueen hallinnollinen jako
Kunnallishallintoa varten Leningradin alue on jaettu yhteen kaupunkipiirikuntaan sekä 17 piiriin (kunnallispiiriin: ). Piirit käsittävät 62 kaupunkikuntaa ja 142 maalaiskuntaa.
Aluehallinnosta vastaavat kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.
Leningradin alueen kunnallispiirit
Oheisessa taulukossa väkiluku pohjautuu Venäjän 2010 väestönlaskennan alustaviin tuloksiin. KunnallispiiriVenäläinen nimi Väkiluku 2010Hallinnollinen keskus Boksitogorskin piiriБокситого́рский муниципальный район53 469Boksitogorsk Hatsinan piiriГа́тчинский муниципальный район231 254Hatsina Jaaman piiriКингисе́ппский муниципальный район77 898Jaama (Kingisepp) Kirišin piiriКи́ришский муниципальный район64 387Kiriši Kirovskin piiriКи́ровский муниципальный район101 410Korotka (Kirovsk) Koskenalan piiriПодпоро́жский муниципальный район31 836Koskenala (Podporožje) Käkisalmen piiriПриозе́рский муниципальный район61 697Käkisalmi (Priozersk) Lomonosovin piiriЛомоно́совский муниципальный район71 096Lomonosov Lotinapellon piiriЛодейнопо́льский муниципальный район30 847Lotinapelto (Lodeinoje Pole) Lugan piiriЛу́жский муниципальный район76 625Laukaa (Luga) Olhavan piiriВо́лховский муниципальный район95 794Olhava (Volhov) Seuloskoin piiriВсе́воложский муниципальный район261 706Seuloskoi (Vsevoložsk) Slantsyn piiriСла́нцевский муниципальный район43 653Slantsy Sosnovyi BorСосновый Бор66 003Sosnovyi Bor Tihvinän piiriТи́хвинский муниципальный район71 347Tihvinä (Tihvin) Tusinan piiriТо́сненский муниципальный район123 617Tusina (Tosno) Viipurin piiriВы́боргский муниципальный район200 481Viipuri Volossovan piiriВо́лосовский муниципальный район49 570Volossova
Kaupungit Oheisesta kartasta ilmenee Leningradin alueen kaupunkien sijainti, sekä eräitä keskeisimpiä alueen ja Euroopan yhteisön välisen liikenteen ja kaupan solmupisteitä. Taulukossa on esitetty Leningradin alueen kaupunkien väkiluvut Venäjän 2010 väestönlaskennan mukaan (kaupunkilaiset). Joissain tapauksissa kaupunkipiirin alueella on myös hieman maaseutua. Tällöin kaupunkipiirin sisäisiä maaseutuasukkaita ei katsottu kaupunkilaisiksi; esimerkiksi Sosnovyi Borin tapauksessa tällaisia maaseudun asukkaita oli 102 henkeä.
KaupunkiVenäläinen nimi(kyrillinen)KunnallispiiriVäkiluku2010AntreaKamennogorskКаменногорскViipurin piiri6 761BoksitogorskBoksitogorskБокситогорскBoksitogorskin piiri16 593EnsoSvetogorskСветогорскViipurin piiri15 973HatsinaGatšinaГатчинаHatsinan piiri92 566IvangorodIvangorodИвангородJaaman piiri9 797JaamaKingiseppКингисеппJaaman piiri48 667KirišiKirišiКиришиKirišin piiri52 826KoivistoPrimorskПриморскViipurin piiri6 122KommunarKommunarКоммунарHatsinan piiri20 265KorotkaKirovskКировскKirovskin piiri25 633KoskenalaPodporožjeПодпорожьеKoskenalan piiri18 729KäkisalmiPriozerskПриозерскKäkisalmen piiri18 929LaukaaLugaЛугаLugan piiri36 409LomkkaNikolskojeНикольскоеTosnon piiri19 345LotinapeltoLodeinoje PoleЛодейное ПолеLotinapellon piiri21 053LupanaLjubanЛюбаньTusinan piiri4 188OlhavaVolhovВолховOlhavan piiri47 344PellaOtradnojeОтрадноеKirovskin piiri23 874PikaljovoPikaljovoПикалёвоBoksitogorskin piiri21 567PähkinälinnaŠlisselburgШлиссельбургKirovskin piiri13 305SeuloskoiVsevoložskВсеволожскSeuloskoin piiri59 689SierattalaSertolovoСертоловоSeuloskoin piiri47 854SlantsySlantsyСланцыSlantsyn piiri33 587SjasstroiSjasstroiСясьстройOlhavan piiri13 747Sosnovyi BorSosnovyi BorСосновый БорSosnovyi Bor65 901TihvinäTihvinТихвинTihvinän piiri58 843TusinaTosnoТосноTosnon piiri39 127UurasVysotskВысоцкViipurin piiri1 244Uusi-LaatokkaNovaja LadogaНовая ЛадогаOlhavan piiri8 839ViipuriVyborgВыборгViipurin piiri80 013VolossovaVolosovoВолосовоVolossovan piiri12 162
Väestö Leningradin alueen asukasluku oli 1 716 868 (2010) ja väestötiheys 20,1 asukasta neliökilometriä kohden. Maakunnan väestöstä kaupungeissa tai kaupunkimaisissa taajamissa asui 65,7% ja maaseudulla 34,3%.
Aiempien, vuodelta 1998 peräisin olevien tietojen mukaan eläkeläisiä oli 462 000 (27%) ja koululaisia 228 000 (13%). Työttömänä oli tällöin 15 % työkykyisestä väestöstä.
Etniset ryhmät Enemmistö alueen asukkaista on nykyään venäläisiä. Vuoden 2002 väestönlaskennassa alueen alkuperäisiä suomensukuisia kansallisuuksia edustivat: karjalaisia 2 057, vepsäläisiä 2 019, inkerikkoja 177 ja vatjalaisia 12.
Alla olevaan taulukkoon on koottu Leningradin alueen etniset ryhmät vuosien 2002 ja 2010 väestönlaskentojen mukaan. Erikseen on listattu kansallisuudet, joiden edustajia asui vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan alueella vähintään 1 000. Huomaa, että vuoden 2010 osalta käytössä ovat vasta alustavat tulokset ja että laskennassa varsin monet eivät kertoneet etnistä ryhmäänsä.Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta :
Kansallisuus Määrä(2002) Osuuskansallisuutensailmaisseesta väestöstä % (2002) Määrä(2010) Osuuskansallisuutensailmaisseesta väestöstä % (2010) venäläiset*** 1 495 391 91,74 1 485 905 92,7 ukrainalaiset 41 842 2,57 31 769 2,0 valkovenäläiset 26 290 1,61 16 830 1,1 tataarit*** 9 450 0,58 8 693 0,5 armenialaiset 5 518 0,34 7 072 0,4 uzbekit 1 001 0,06 6 717 0,4 azerit 3 855 0,24 4 574 0,3 suomalaiset*** 7 965 0,49 4 366 0,3 romanit*** 4 574 0,28 3 885 0,2 tšuvassit 2 817 0,17 ** ** saksalaiset 2 372 0,15 ** ** mordvalaiset 2 245 0,14 ** ** karjalaiset 2 057 0,13 ** ** vepsäläiset 2 019 0,12 1 380 0,1 moldovalaiset 1 977 0,122 698 0,2 juutalaiset 1 734 0,11 ** ** puolalaiset 1 641 0,10 ** ** georgialaiset*** 1 578 0,10 ** ** virolaiset*** 1 411 0,09 ** ** baškiirit 1 102 0,07 ** ** korealaiset 1 030 0,06 ** ** Muu kansallisuus* 12 631 0,77 25 053 1,6 Kansallisuutensailmoittaneetyhteensä 1 630 177 100,00 1 602 121100,0 Ei ilmoittanutetnistäryhmäänsä 39 028 --- 114 747 --- Väestöyhteensä 1 669 205 --- 1 716 868 --- * Koostuu yli 130 eri ryhmästä ** Näiden etnisten ryhmien osuutta ei eritelty alustavassa vuoden 2010 väestönlaskennan yhteenvedossa. *** Taulukossa mukaan laskettu joitain edustajia läheisistä etnisistä ryhmistä: esim. venäläisiin 95 kasakkaa ja 1 pomori, suomalaisiin 35 inkeriläisalueiden suomalaista, romaneihin 1 Keski-Aasian romani, virolaisiin 2 Viron setukaista.
Näitä edeltäneessä vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 prosenttia, ukrainalaisia 2,6 prosenttia, valkovenäläisiä 1,8 prosenttia, suomalaisia prosentti ja muita, muun muassa vepsäläisiä, 3,6 prosenttia.
Vuosien 1989 ja 2002 välisenä aikana on venäläisten, ukrainalaisten, valkovenäläisten ja suomalaisten määrä laski edelleen. Tämä johtuu osaltaan näiden ryhmien alhaisesta syntyvyydestä ja osaltaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alueelle muuttaneiden siirtolaisten määrästä. Suomalaisten kohdalla vähentymistä selittää kuitenkin eniten inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen.
Uskonto Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän väestön uskonnollista vakaumusta kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Leningradin alueen väestöstä oli: 55 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko), 20 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa, 8 % ateisteja, ei usko jumalaan, 4 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolilaisia tai protestantteja, 1 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja, 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia, 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia, 1 % vanhauskoisia, < 1 % buddhalaisia, < 1 % protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalisteja, anglikaaneja) ja < 1 % katolilaisia.
Talous Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Leningradin alueen osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli vuonna 2010 yhteensä 502,1 miljardia ruplaa. Tämä on 1,3 prosenttia koko Venäjän BKT:stä. Asukasta kohti laskettu BKT-osuus oli 292 500 ruplaa eli vuoden 2010 lopun valuuttakursseilla 7 165 euroa. Taso oli korkeampi kuin Venäjällä keskimäärin (112 % maan keskiarvosta).
Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metalli-, kemian-, öljynjalostus-, puunjalostus-, paperi-, selluloosa-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi on rakennusaine tarvikkeiden, alumiinin, palavan kiven ja turpeen tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä perunan ja vihannesten viljelyyn.
Alueelta johtaa rautateitä kaikkiin ilmansuuntiin. Leningradin alueelta EU:n suuntaan johtavat liikenneyhteydet – maantiet, rautatiet, laivaväylät ja satamat sekä kaasuputket ovat hyvin keskeisessä asemassa sekä Suomen että Viron ja Venäjän välisessä kaupassa ja matkustajaliikenteessä.
Satamat Leningradin alueella on useita tärkeitä satamia ja alue on väylä paitsi Pietariin ja Nevalle, näiden kautta lukuisiin Venäjän jokisatamiin, sekä esimerkiksi Laatokalle, Ääniselle, Vienanmerelle ja Kaspianmerelle. Viipurin kautta kulkeva Saimaan kanava muodostaa laivaväylän Itä-Suomen sisävesille. Leningradin alueen satamista merkittävimpiä ovat Ust-Lugan satama ja Primorskin öljysatama, muita rahtisatamia ovat Vysotskin öljyterminaali ja Viipurin satama. Ust-Lugan satamaa Suomenlahden eteläreunalla on kehitetty voimakkaasti; se oli vuoden 2014 tammi-syyskuun rahtitilastojen mukaan nousemassa Itämeren suurimmaksi rahtiliikenteen satamaksi. Siellä sijaitsee esimerkiksi 2012 avattu Baltic Pipeline System-2:n vientiterminaali. Primorskin öljysatama Koivistolla oli 2010-luvun alussa rahtitonnimäärältään Itämeren suurin satama, mutta osa öljynviennistä on sittemmin ohjattu Suomenlahden etelärannan Ust-Lugaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen sivu Virallinen sivu General information Leningrad Region
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit