Harvey Bernard Milk (22. toukokuuta 1930 Woodmere, New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1978 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen mies, joka valittiin julkiseen luottamustehtävään Kaliforniassa. Hän tuli valituksi San Franciscon kaupunginvaltuustoon () vuonna 1977https://www.britannica.com/biography/Harvey-Milk. Politiikka ja aktivismi eivät kuuluneet hänen varhaisiin kiinnostuksenkohteisiinsa: hän ei kertonut avoimesti homoseksuaalisuudestaan tai osallistunut politiikkaan ennen keski-ikää ja kokemuksiaan 1960-luvun vastakulttuurin piirissä.
Milk muutti vuonna 1972 New Yorkista San Franciscon Castron kaupunginosaan, jonne kohdistui homomiesten ja lesbojen massamuutto. Hän pyrki kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuonna 1973, muttei tullut vielä valituksi. Hänen kampanjaansa verrattiin teatteriin hänen röyhkeytensä, suorasanaisuutensa, eloisuutensa ja törkeytensä takia, mikä toi hänelle sekä median huomion että ääniä. Hän kampanjoi jälleen kaksissa seuraavissa kaupunginvaltuuston vaaleissa ja sai äänestäjiltä sen verran vastakaikua, että hän pyrki myös Kalifornian edustajainhuoneeseen. Kasvavaa suosiotaan hyödyntäen hän johti homojen poliittista liikettä taisteluissa homovastaisia aloitteita vastaan. Milk valittiin lopulta kaupunginvaltuustoon vuonna 1977.
Milk toimi valtuutettuna lähes yhdentoista kuukauden ajan ja oli vastuussa tiukan homojen oikeuksia koskeneen asetuksen hyväksymisestä. 27. marraskuuta 1978 Dan White murhasi Milkin ja pormestari George Mosconen. White oli virastaan hiukan aiemmin eronnut kaupunginvaltuutettu, joka halusi työnsä takaisin. Sekä Milkin valinta että hänen murhaansa seuranneet tapahtumat olivat osoitus kaupunkilaisten liberalisoitumisesta ja poliittisista kiistoista kaupungin hallinnon ja konservatiivisten poliisivoimien välillä.
Milkistä on tullut San Franciscossa ikoni, ja San Franciscon yliopiston professori Peter Novak on kuvaillut häntä ”homojen oikeuksien marttyyriksi”. Vuonna 2002 häntä kutsuttiin ”kaikkein kuuluisimmaksi ja huomattavimmalla tavalla avoimeksi HLBT-virkamieheksi, joka on koskaan valittu vaaleilla Yhdysvalloissa”.”the most famous and most significantly open LGBT official ever elected in the United States”. Smith and Haider-Markel, s. 204. Kirjailija John Cloud totesi hänen vaikutuksestaan: ”Sen jälkeen kun hän oli uhmannut San Franciscon hallitsevaa luokkaa vuonna 1977 tullakseen kaupunginvaltuuston jäseneksi, monien ihmisten – heteroiden ja homojen – täytyi sopeutua uuteen todellisuuteen, jonka ruumiillistuma hän oli: että homo voi elää rehellisen elämän ja menestyä.”
Lapsuus ja nuoruus thumb|upright|Harvey (oikealla) ja hänen isoveljensä Robert vuonna 1934.
Harvey Bernard Milk syntyi Woodmeressa Long Islandilla 22. toukokuuta 1930 William ja Minerva Karns Milkille. Hän oli Itä-Euroopan juutalaisten vanhempiensa nuorempi poika ja liettualaisen kauppiaan Morris Milkin pojanpoika. Morris Milk omisti tavaratalon ja auttoi perustamaan alueen ensimmäisen synagogan.Shilts, s. 4. Lapsena Milkiä kiusattiin hörökorvien, suuren nenän ja liian suurten jalkojen vuoksi ja hän sai usein huomiota luokan pellenä. Hän pelasi koulussa amerikkalaista jalkapalloa ja mieltyi oopperaan. Teini-ikäisenä hän tunnusti olevansa homoseksuaali, mutta piti sen tarkkaan salaisuutena. Lukion vuosikirjassa hänen nimensä alla luki: ”Glimpy Milk – ja sanotaan, etteivät NAISET mene ikinä sanattomiksi”.”Glimpy Milk—and they say WOMEN are never at a loss for words”, Shilts, s. 9.
Milk opiskeli New York State College for Teachers -yliopistossa Albanyssa (nykyinen Albanyn yliopisto) vuosina 1947–1951 pääaineenaan matematiikka. Hän kirjoitti yliopiston lehteen ja sai mainetta seurallisena ja ystävällisenä opiskelijana. Yksikään hänen ystävistään lukiossa tai yliopistossa ei koskaan epäillyt hänen olevan homo. Eräs luokkatoveri muisti, että ”Häntä ei koskaan pidetty mahdollisena queerina – siksi niitä silloin kutsuttiin – hän oli miehinen mies”.”He was never thought of as a possible queer—that's what you called them then—he was a man's man”, Shilts, s. 14. Valmistuttuaan Milk liittyi Yhdysvaltain laivastoon Korean sodan aikaan. Hän palveli sukelluspelastusvene USS Kittiwakella sukeltajana. Myöhemmin hän siirtyi San Diegon laivastotukikohtaan sukellusopettajaksi. Vuonna 1955 hänet vapautettiin laivastosta luutnanttina ().Milk sanoi useita kertoja, että hänet erotettiin laivastosta koska hän oli homo, mutta Randy Shilts suhtautui väitteeseen epäilevästi: ”Tämän ajan Harvey Milk ei ollut mikään poliittinen aktivisti, ja saatavilla olevien todisteiden mukaan hän tasapainoili tyypilliseen tapaan hienovaraisuuden ja halujensa välillä.” (”The Harvey Milk of this era was no political activist, and according to available evidence, he played the more typical balancing act between discretion and his sex drive”, s. 16) Tutkija Karen Foss vahvistaa, ettei hänen vapauttamisellaan ollut yhteyttä hänen seksuaalisuuteensa, ja toteaa: ”Liioittelu on yleinen kampanjataktiikka, ja Milkin tapauksessa sellaisten kaunistelujen tavoite oli osoittaa, että hän oli halukas työskentelemään osana poliittista järjestelmää ja samalla pitää siihen etäisyyttä.” (”While exaggeration is a frequent campaign tactic, in Milk's case such embellishments served to demonstrate his willingness to be part of the political system while also maintain his distance from it.” Katso viiteluettelo ja Queer Words, Queer Images, s. 21.)
Työuran alku
Milkin työuran alkuvaiheita leimasivat tiheät muutokset; myöhempinä vuosinaan hän nautti kertoessaan siitä, kuinka hän kasvoi ulos keskiluokkaisen juutalaisen pojan roolista. Hän aloitti opettamisen George W. Hewlett High Schoolissa Long Islandilla. Vuonna 1956 hän tapasi Joe Campbellin Jacob Riis Parkin hiekkarannalla, joka oli homomiesten suosima alue Queensissa. Campbell oli seitsemän vuotta Milkiä nuorempi ja Milk tavoitteli häntä intohimoisesti. Senkin jälkeen kun he olivat muuttaneet yhteen Milk kirjoitti Campbellille romanttisia viestejä ja runoja.Shilts s. 20. He tylsistyivät nopeasti elämäänsä ja päättivät muuttaa Texasiin, mutteivät viihtyneet siellä ja muuttivat takaisiin New Yorkiin, jossa Milk sai töitä vakuutusyhtiöstä.”have ... a front & each would not be in the way of the other”, Campbell ja Milk erosivat lähes kuuden vuoden jälkeen; suhde jäi hänen elämänsä pisimmäksi.
Milk yritti pitää varhaisen romanttisen elämänsä erillään perheestään ja työstään. Hän oli nyt jälleen tylsistynyt ja sinkku ja asui New Yorkissa. Hän harkitsi muuttavansa Miamiin, jossa hän olisi mennyt naimisiin lesbon ystävänsä kanssa ”saadakse[en] ... julkisivun & kumpikaan ei olisi toisen tiellä”. Hän kuitenkin pysyi New Yorkissa ja etsi salaa suhdetta. Vuonna 1962 Milk tutustui Craig Rodwelliin, joka oli häntä kymmenen vuotta nuorempi. Vaikka Milk liehitteli Rodwellia innokkaasti, herätti hänet joka aamu puhelinsoitolla ja lähetteli hänelle viestejä, Milk ei pitänyt siitä, että Rodwell oli mukana homojen aktivistijärjestö Mattachine Societyn New Yorkin haaran toiminnassa. Kun Rodwell pidätettiin kävelystä Riis Parkissa ja häntä syytettiin mellakkaan yllyttämisestä ja siveettömästä pukeutumisesta (lain mukaan miesten uima-asujen täytyi ulottua navan yläpuolelta reiden alapuolelle), hän joutui kolmeksi päiväksi vankilaan. Milk säikähti Rodwellin taipumusta agitoida poliisia, ja suhde päättyi pian.Shilts, s. 24–29.
Milk lopetti yhtäkkisesti työnsä vakuutusasiamiehenä ja ryhtyi Bache & Company -yhtiön tutkijaksi Wall Streetillä. Hänet ylennettiin useita kertoja, vaikka hän tapasikin loukata yrityksen vanhempia jäseniä jättämällä heidän neuvonsa huomiotta ja rehentelemällä menestyksellään. Vaikka hän oli taitava työssään, hänen työtoverinsa aistivat, ettei hän ollut siinä sydämellään mukana.”Harvey Bernard Milk.” Dictionary of American Biography, Supplement 10: 1976–1980. Charles Scribner's Sons, 1995. Milk aloitti suhteen Jack Galen McKinleyyn ja värväsi hänet taisteluun valtionhallinnon kasvua vastaan suostuttelemalla hänet työskentelemään konservatiivisen republikaanin Barry Goldwaterin presidentinvaalikampanjalle vuonna 1964.Shilts, s. 33 Heidän suhteensa oli vaikea: McKinley masentui helposti ja uhkasi usein tehdä itsemurhan, jos Milk ei antaisi hänelle tarpeeksi huomiota.Shilts, s. 35–36. Milk vei McKinleyn sairaalaan, jossa Milkin entinen kumppani Joe Campbell toipui itsemurhayrityksestä: Campbell oli yrittänyt tappaa itsensä, kun hänen rakastajansa – Billy Sipple -niminen mies – oli jättänyt hänet. Milk oli pysynyt Greenwich Villagen avantgarde-taidemaailmaan astuneen Campbellin ystävänä eikä kyennyt ymmärtämään, miksi toivottomuus oli Campbellille riittävä syy harkita itsemurhaa.Shilts, s. 36–37.
Muutto San Franciscoon Castro Streetin nousu
San Franciscon Eureka Valley, jossa Market Street ja Castro Street risteävät, oli ollut vuosikymmenten ajan työväenluokkaisten ja katolisten irlantilaisten asuinalue. 1960-luvulta lähtien nuoria lapsiperheitä alkoi kuitenkin muuttaa Berkeleyn ja Oaklandin lähiöihin ja kaupungin taloudellinen pohja rapautui, kun tehtaita siirtyi lähistön halvemmille alueille. Pormestari Joseph Alioto oli ylpeä työväenluokan taustastaan ja tukijoistaan. Hänen tärkeimpiin poliittisiin tavoitteisiinsa kuului rakennuttajien ja kardinaalin houkuttelu kaupunkiin. Monet työväkeen kuuluvat, jotka olivat usein Alioton tukijoita, menettivät työpaikkansa, kun tehdas- ja kuivatelakkatyöpaikat väistyivät suurten palveluyritysten tieltä. San Francisco oli ollut ”kylien kaupunki”: sillä ei ollut yhtä hallitsevaa keskustaa ja se koostui etnisistä enklaaveista, jotka kaikki keskittyivät oman pääkatunsa ympärille. Keskusta-alueen kehittyessä muut naapurustot kärsivät, Castro Street mukaan lukien.Weiss, s. 28–29. Kauppoja suljettiin, taloja hylättiin ja niitä suljettiin umpeen.de Jim, s. 36. Vuonna 1963 kiinteistöjen hinnat romahtivat, kun kaupunginosaan avattiin homobaari ja suurin osa työväenluokan perheistä yritti sen jälkeen myydä asuntonsa. Hipit ostivat joitakin halvoista viktoriaanisista taloista. Heitä houkuttivat Haight-Ashburyn alueen vapaan rakkauden ideaalit mutta he pelkäsivät alueen korkeaa rikollisuutta.
Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien San Franciscossa oli asunut runsaasti homomiehiä, jotka oli vapautettu armeijasta ja jotka olivat päättäneet jäädä kaupunkiin sen sijaan, että he olisivat palanneet kotiseudulleen ja joutuneet kohtaamaan syrjintää.D'Emilio, John. ”Gay Politics and Community in San Francisco since World War II”, teoksessa Jo vuoteen 1969 mennessä suurempi osuus San Franciscon asukkaista oli homoja kuin missään muussa yhdysvaltalaisessa kaupungissa; kun National Institute of Mental Health pyysi Kinsey-instituuttia tekemään tutkimusta homoseksuaalien keskuudessa, instituutti valitsi San Franciscon tärkeimmäksi kohteekseen.Clendinen, s. 151. Milk ja McKinley kuuluivat tuhansiin homomiehiin, joita San Francisco houkutteli puoleensa. McKinley työskenteli lavastajana ohjaaja Tom O'Horganille, joka oli aloittanut uransa kokeellisessa teatterissa mutta siirtynyt pian suurempiin Broadway-produktioihin. Miehet saapuivat kaupunkiin vuonna 1969 Hair-musikaalin kiertueen mukana. McKinleylle tarjottiin kuitenkin työtä Jesus Christ Superstarin tuotannosta New Yorkissa, ja heidän myrskyisä suhteensa päättyi. Kaupunki miellytti Milkiä niin paljon, että hän päätti jäädä sinne ja aloittaa työskentelyn sijoitusyhtiössä. Kun Yhdysvallat hyökkäsi Kambodžaan vuonna 1970, Milk turhautui vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin yhä pahemmin ja alkoi kasvattaa hiuksiaan. Kun häntä käskettiin leikkaamaan ne, hän kieltäytyi ja hänet erotettiin.Shilts, s. 38–41.