Suomen aluemuutokset

Suomen aluemuutokset tarkoittavat muutoksia, jotka ovat koskettaneet Suomen aluetta. Ruotsin vallan ajasta puhuttaessa Suomen aluemuutokset ovat tosiasiassa Ruotsin valtakunnan itä- ja koillisrajojen muutoksia. Suomen suuriruhtinaskunnan aikaiset aluemuutokset liittyvät Venäjän keisarikunnan sisäisten rajojen muutoksiin.

Aluemuutoksissa ei huomioida vuokra-alueita eli niin sanottuja väliaikaisia aluemuutoksia eli Hankoa (1940–1944), Porkkalaa (1944–1956) eikä Saimaan kanavan Venäjän puoleista osaa (vuodesta 1963) kuten ei myöskään määräaikaisia rajankäyntejä.

Suomen alue osana Ruotsia vuosina 1323–1809

Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323

Ruotsin vallassa olleen Pohjanlahden itäpuolella ja Suomenlahden pohjoispuolella sijaitsevan alueen raja määriteltiin ensimmäisen kerran Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin ja Novgorodin välillä. Raja alkoi Suomenlahdella jakaen RetusaarenПервые упоминания Кронштадт ja kulki sitten Raja- eli Siestarjokea pitkin sekä Karjalankannaksen ja Savon halki päättyen perinteisen tulkinnan mukaan Pattijokea myöten Pohjanlahteen. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan raja olisi kulkenut Pyhäjokea pitkin ja sopimuksen ”Petajoki” olisi tarkoittanut Petäjäsojaa, jolloin Pyhäjoen suu olisi jäänyt novgorodilaisten hallintaan. Toinen varteenotettava tulkinta on, että ”Pähkinäsaaren rauhan rajalinja kulkee lännempänä kuin aiemmin esitetyt rajavaihtoehdot. Tätä teoriaa tukee myös alueen nimistö, rajaluettelon päätejokien Pathajoki (Pahkalanjoki Himanka/Kalajoki) ja Petäjäjoki (Petäjäoja Sievissä) sekä Maanselän (Suomenselkä) ja meren väliltä löydetyt useat rajakivet.”

Kannatusta on saanut myös teoria, jonka mukaan yhtenäinen raja ulottui vain Karjalankannakselta eteläiseen Savoon. Tästä pohjoiseen oli tämän teorian mukaan luonnosteltu kaksi rajalinjaa, joista itäisempi olisi kulkenut Vienanmeren Kantalahteen. Vaihtoehtoisten rajalinjojen välinen harvaan asuttu alue olisi jäänyt valtakuntien yhteiseksi verotusalueeksi.

Riippumatta siitä, mikä teoria on oikea, keskiaikaisella rajalla tuskin oli vielä suurta merkitystä vuorovaikutusta, kaupankäyntiä, muuttoliikkeitä tai kulttuurivaihtoa haittaavana tekijänä.

Täyssinän rauha vuonna 1595

Venäjän ja Ruotsin välinen raja määriteltiin Täyssinän rauhassa kulkevaksi pohjoisessa Varanginvuonoon. Ruotsin alueeseen liitettiin itäinen Savo ja pohjoinen Pohjanmaa sekä Kemin Lappi. Viimeksi mainittua hallittiin myöhemmin osana Västerbottenin lääniä.

Venäjä luopui Peräpohjolan nautintaoikeuksista ja Savon uudisasutusseuduista. Ruotsi luopui vaatimuksistaan Vienaan ja Aunukseen sekä luovutti Venäjältä valtaamansa Käkisalmen linnan ja läänin takaisin, kun rajalinja oli käyty. Karjalan kannaksella jäi voimaan Pähkinäsaaren rauhan raja. Saimaasta raja vedettiin Olavinlinnan itäpuolelta Kainuuseen ja sieltä Iivaaran ja Inarijärven kautta Jäämereen Varanginvuonon itäpuolelle.

Stolbovan rauha vuonna 1617

Stolbovan rauhassa Venäjä luovutti Ruotsille Käkisalmen läänin. Tätä aluetta, samoin kuin Ruotsiin myös liitettyä Inkeriä, hallittiin niin sanottuna voittomaana, jonka asema oli hyvin erilainen kuin Ruotsin perinteisten alueiden. Läntinen Retusaari siirtyi hallinnollisesti Inkerin yhteyteen. Repola ja Porajärvi jäivät Venäjän puolelle. Rajanvedon yhteydessä syntyi myöhemmin kuuluisaksi tullut Hyrsylän mutka. Pohjoisessa uusi raja liittyi Täyssinän rauhan rajaan Kuhmon pitäjässä Maaselän suolla. Koska Täyssinän rauhan raja oli käyty vain Iivaaraan saakka, koko Kemin Lappi jäi edelleen valtakuntien yhteismaaksi.

Uudenkaupungin rauha vuonna 1721

Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle voittomaana hallitsemansa Käkisalmen läänin itä- ja eteläosan sekä perinteisestä alueestaan Suomenlahden ulkosaaret, läntisen Karjalankannaksen ja Viipurinlahden länsirannikon sekä Virolahden. Ruotsille jäänyt Käkisalmen läänin pohjoisosa liitettiin nyt kiinteästi valtakuntaan. Rautjärvi, Kesälahti, pääosa Kirvusta ja noin kolmannes Räisälää jäivät Ruotsin puolelle, kun taas Uukuniemi ja Parikkala jäivät Venäjälle. Raja kulki Kaakkois-Suomessa Säkkijärven seuduilta ohittaen Viipurin luoteispuolelta, ylittäen Vuoksen Jääskessä, tehden suuren mutkan itään ja seuraten Täyssinän rauhan rajaa Lavaharjusta pohjoiseen Parikkalan Tetrisuolle Puruveden eteläpuolella. Jänisjärven kohdalle muodostui mutka, koska rajanveto oli aloitettu yhtä aikaa molemmista päistä. Rajaa merkittäessä ei otettu huomioon pitäjien, kylien tai yksityisten tilojen muodostamia kokonaisuuksia, vaan ne lohkottiin surutta.

Turun rauha vuonna 1743

Turun rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle itäisimmän osan Uudestamaasta, pienen alueen Hämeestä, kaakkoisen Savon sekä Etelä-Karjalan. Raja kulki Kymijokea pitkin, Mäntyharjun reittiä ja Saimaata Savonlinnan länsi- ja itäpuolelta. Ruotsin itärajaksi tuli Kymijoen läntinen haara. Venäjään liitettiin muun muassa Hamina, Lappeenranta ja Olavinlinna.

Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää 1809–1917

Haminan rauha vuonna 1809

Haminan rauhassa Ruotsi luovutti suomalaiset lääninsä Venäjälle. Raja Venäjän ja Ruotsin välille vedettiin Tornion-, Muonion- ja Könkämäeno-jokia myöten Kilpisjärvelle sekä edelleen Kuohkimajokea Kuohkimajärvelle ja Koltajokea Kolta(pahta)järvelle saakka, joten Ruotsi luovutti myös Västerbottenin läänistä Tornionlaakson itäpuolen ja sekä koko Kemin Lapin ja Tornion Lapin itäosan. Luovutetuista alueista muodostettiin Suomen suuriruhtinaskunta. Tornionjokilinjan hyväksymisen myötä huomattavan suuri suomalaisväestö jäi Ruotsin puolelle.

Rajalinjasta sopiminen johti moniin käytännön vaikeuksiin. Rajan molemmille puolille jäi asukkaiden omistuksia, jotka piti hyvittää. Myös seurakuntien rajat piti vetää uudelleen. Kesällä 1810 Torniossa käynnistettiin neuvottelut, ja sopimus valmistui marraskuussa. Sopimuksen täytäntöönpano kuitenkin viivästyi niin, että vasta vuonna 1820 asiassa päästiin eteenpäin. Tilusvaihdot toteutettiin vuonna 1823, ja seuraavana vuonna tarkastettiin rajapyykit.

Aluemuutos vuonna 1812

Vanha Suomi liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812 Venäjän keisarikunnan sisäisenä aluejärjestelynä. Alueeseen kuuluivat Suomenlahden ulkosaaret, pohjoinen Karjalankannas, Viipurinlahden länsirannikko, Laatokan Karjala, Raja-Karjala sekä Turun rauhassa (1743) Ruotsin Venäjälle luovuttamat alueet. Lisäksi Suomen suuriruhtinaskuntaan yhdistettiin Siestarjoen kaupunki.Сестрорецкий Разлив: История формирования ландшафтов – Река Сестра как устойчивый пограничный рубеж Окрестности Петербурга Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen hallinnollinen raja siirrettiin Rajajoelle noin 35 kilometrin päähän Pietarista.

Aluemuutokset vuosina 1833–1849

Suomen suuriruhtinaskunnan rajankäynnissä Kuusamon koillispuolelta Paatsjoelle itäraja siirtyi idemmäksi Pohjanmaalla ja Lapissa. Rajankäynnillä korvattiin Täyssinän rauhan raja, joka oli jäänyt tarkistamatta Stolbovan rauhassa. Suuriruhtinaskunta sai huomattavia aluelisäyksiä: Inarijärvestä tuli Suomen sisäjärvi, Sallan suunnassa rajaa siirrettiin itään noin 70 kilometriä ja etelämpänä Suomeen liitettiin Kuusamon itäpuoliset alueet. Suuriruhtinaskuntaan liitettiin myös alueita Vienan Karjalasta.

Aluemuutos vuonna 1842

Suomen suuriruhtinaskunnasta siirrettiin Siestarjoen Kankaankylän kaupunginosa kuulumaan Pietarin kuvernementtiin.

Aluemuutos vuonna 1864

Suomen suuriruhtinaskunnasta siirrettiin Siestarjoen kaupunki kuulumaan Pietarin kuvernementtiin.

Itsenäinen Suomi vuodesta 1917 alkaen

Tarton rauha vuonna 1920

Tarton rauhassa Suomeen liitettiin Venäjästä Petsamon aluevesineen korvauksena vuonna 1864 luovutetusta Siestarjoen asetehtaan alueesta. Suomi joutui vetäytymään Repolasta ja Porajärveltä, jotka se oli miehittänyt. Suomen oli myös sotilaallisesti neutralisoitava Suomenlahden ulkosaaret Kotkan tasalta itään (Somer, Narvi, Seiskari, Peninsaari, Lavansaari, Tytärsaaret, Rödskär ja Suursaari).Seppälä s. 92.

Moskovan rauha vuonna 1940

Suomi luovutti Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa Suomenlahden ulkosaaret, pohjoisen Karjalankannaksen, Viipurinlahden länsirannikon, Laatokan Karjalan, Raja-Karjalan, Kuusamon ja Sallan itäosat sekä läntisen Kalastajasaarennon Petsamosta.Seppälä s. 133–134.

Moskovan välirauha vuonna 1944

Suomi luovutti Neuvostoliitolle Petsamon Moskovan välirauhassa, joka vahvistettiin Pariisin rauhassa vuonna 1947.Seppälä s. 218–226.

Aluemyynti vuonna 1947

Suomi myi Neuvostoliitolle Jäniskosken–Niskakosken alueen InaristaFinlex, Valtiosopimukset, 1947, 9/1947, Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Jäniskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken säännöstelypadon alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen: 4 artiklaFinlex, Valtiosopimukset, 1947, 9/1947: Asetus Jäniskosken ja Niskakosken alueen liittämisestä Neuvostoliiton alueeseen sekä Suomessa olevien, Neuvostoliitolle siirtyneiden entisten saksalaisten rahavarojen käytöstä tehtyjen sopimusten voimaansaattamisesta .

Aluemuutoksia aiheuttaneet tapahtumat ja muutosten kestot

Tapahtuma Vuosi Kesto(vuosissa) Pähkinäsaaren rauha 1323 272 Täyssinän rauha 1595 22 Stolbovan rauha 1617 104 Uudenkaupungin rauha1721 22 Turun rauha 1743 66 Haminan rauha 1809 3 aluemuutos 1812 21 aluemuutos 1833 9 aluemuutos 1842 22 aluemuutos 1864 56 Tarton rauha 1920 20 Moskovan rauha 1940 4 Moskovan välirauha 1944 3 aluemyynti 1947

Lähteet

aluemuutokset Luokka:Suomen rajat

Suomen aluemuutokset

Źródło i licencja