Jalkaväkirykmentti 23 (JR 23) oli 5. divisioonan Suomen maavoimien yksikkö jatkosodassa, jonka perusti Etelä-Hämeen sotilaslääni.

Perustaminen

Esikunta perustettiin Lempäälässä. I pataljoona (I/JR 23) perustettiin Lempäälässä, Vesilahdessa ja Viialassa II pataljoona (II/JR 23) perustettiin Urjalassa, Kylmäkoskella ja Koijärvellä. III pataljoona (III/JR 23) perustettiin Somerolla, Somerniemellä, Ypäjällä ja Jokioisilla. konekiväärikomppania perustettiin Valkeakoskella. 13. komppania eli kranaatinheitinkomppania (13./JR 23) 14. komppania eli tykkikomppania (14./JR 23) Kolonna (Kol./JR 23)

Rykmentti sai lähes määrävahvuuksien mukaisen varustuksen.

Komentajat Rykmentinkomentajina olivat: everstiluutnantti (everstiksi 31. elokuuta 1943) Mauno von Schrowe 18. kesäkuuta 1941 - 4. kesäkuuta 1944 everstiluutnantti Lauri Airila 5. - 22. kesäkuuta 1944 kapteeni Lauri Tuovinen 22. kesäkuuta - 1. heinäkuuta 1944 (väliaikaisena komentajana)

Taival

pienoiskuva |JR 23 komentaja everstiluutnantti von Schrowe keskustelussa esikuntaupseeriensa kanssa saavuttuaan Korpiselän-Tolvajärven maantielle. Hyökkäys- ja asemasotavaihe

JR 23 osallistui sodan alussa 9. heinäkuuta kärkijoukkona Korpiselän ja sen jälkeen Jalovaaran valtaukseen ja Lunkulansaaren maihinnousun torjuntaan. Syyskuun alussa JR 23 oli kärkijoukkona Tuuloksen läpimurtohyökkäyksessä, ja sen jälkeen lempääläiset olivat kärkijoukkona valtaamassa räjähdysaineilla panostettua Syvärin voimalaitosta 14. syyskuuta. pienoiskuva |Suomalaisjoukot lähestymässä Syvärin voimalaitosta 15. syyskuuta 1941. Voimalaitoksen valtauksessa rykmentti oli yhteensä kahdeksan vuorokautta taisteluissa ilman lepoa. Hyökkäysvaiheessa joukkoja vaihdeltiin ja välillä oltiin levossa, välillä taistelussa. Jokainen jalkaväkijoukko oli joskus kärkijoukkona tai etulinjassa, mutta sodassa ei ollut turvassa takalinjoillakaan.

Asemasotavaiheessa Syvärillä JR 23 oli torjumassa Segežan hyökkäystä lokakuussa 1941 ja Shemenskin hyökkäystä huhtikuussa 1942. Rykmentti oli ollut mukana seitsemässä kovassa taistelussa. Näiden jälkeen rykmentti sai olla vaarattomammissa tehtävissä vuoden 1944 kesäkuuhun, jolloin alkoi venäläisten suurhyökkäys.

Komentaja vaihtui- Neuvostoliiton suurhyökkäys Syvärillä 1944

Kesäkuussa 1942 vaihtui 5.divisioonan komentaja. Eversti Ilmari Karhu siirtyi Aunuksen ryhmän esikuntapäälliköksi ja kenraalimajuri Kustaa Tapolasta tuli komentaja sodan loppuun asti. Kustaa Tapolan aikana divisioonan tunnukseksi tuli ilves ja sitä alettiinkin kutsua Ilvesdivisioonaksi.

Neuvostoliiton suurhyökkäys Syvärillä alkoi 21. kesäkuuta 1944, tasan kolme vuotta siitä, kun Lempäälästä oli lähdetty junaan. Venäläiset olivat valmistelleet Syvärin ylityksen ja massiivisen hyökkäyksen huolella. Tykistövalmisteluun oli käytettävissä noin 1500 tykkiä ja kranaatinheitintä. Keskimääräinen asetiheys oli 130 tykkiä tai heitintä/rintamakilometri. Maavoimia tuki noin 600 lentokonetta. Pioneerijoukoille oli annettu vaikea tehtävä. Niiden ei ollut määrä turvata ainoastaan Syvärin ylimeno, vaan taattava joukkojen eteneminen myös metsien, soiden ja järvien peittämillä alueilla. Koska suomalaisten puolustusasemaan sisältyi runsaasti linnoituslaitteita, määrättiin tykistökeskityksen pituudeksi 3 tuntia 32 minuuttia. Keskitys olikin Karjalan Rintaman mittavin, ja joidenkin lähteiden mukaan Neuvostoliiton koko toisen maailmansodan mittavin. Osa suomalaisten puolustusjoukoista oli siirretty Karjalankannakselle.

5. Divisioona ja sen mukana I/23 eli lempääläisten pataljoonasta muodostettu Er.P 15 oli rintamavastuussa voimalaitoksen alapuolella Lotinanpellon lohkolla, jossa oli suurhyökkäyksen painopiste. Vastaan laitettiin, mutta ylivoima oli liian suuri. Kustaa Tapola kertoo esimerkkinä suomalaisen sotilaan velvollisuudentunnosta ja uhrivalmiudesta niistä viidestä konekiväärimiehestä, jotka suurhyökkäyksen alkaessa kukin vuorollaan kaatuivat saman konekiväärin ampujina.

Niiden miesten, jotka säilyivät hengissä, oli lähdettävä alkaneen ylivoimaisen hyökkäyksen alta kohti PSS-asemaa. Tämän jälkeen Er.P 15 ja muut kootut joukot joutuivat torjumaan venäläisten maihinnousua Tuuloksessa. Tuuloksen jälkeen siirryttiin Vitelen ja Tulemajoen taisteluiden kautta U-asemaan Nietjärvelle. Täällä 5. Divisioona kävi Aunuksen kannaksen raskaat ja ratkaisevat torjuntataistelut 15-17.7.1944. Näin estettiin venäläisten pääsy Laatokan länsipuolitse suomalaisten selustaan Karjalankannakselle.

Lakkauttaminen Rykmentti nimettiin uudelleen 14. huhtikuuta 1944 Taisteluosasto 23:ksi, mikä lakkautettiin 1. heinäkuuta 1944. Osa osaston yksiköistä liitettiin Rajajääkäriprikaatiin.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Jatkosodan suomalaiset jalkaväkirykmentit