Finnair

pienoiskuva|Finnairin pääkonttori – House of Travel and Transportation (HOTT). pienoiskuva|Helsinki-Vantaan lentoaseman miehistökeskus (TOKE-rakennus). pienoiskuva|Finnair Lounge Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalissa 2. pienoiskuva|Finnairin Airbus A320-214. Finnair Oyj (aiemmin Aero Oy) on suomalainen lentoyhtiö, joka harjoittaa reitti- ja lomalentoliikennettä Suomen sisäisillä ja kansainvälisillä markkinoilla. Yhtiö perustettiin 1. marraskuuta 1923 nimellä Aero Osakeyhtiö, josta johtuu Finnairin lentojen tunnus AY. Nimi Finnair otettiin käyttöön vuonna 1960 ulkomaanlentojen markkinoinnissa, kun yhtiö hankki käyttöönsä ensimmäiset suihkukoneensa.Wegg 1983, s. 111. Yhtiön yksinomaiseksi nimeksi se tuli vuonna 1968.

Finnair on maailman edelleen toimivista lentoyhtiöistä viidenneksi vanhin, sitä vanhempia ovat 1919 perustetut KLM ja Avianca, 1920 perustettu Qantas ja 1923 perustettu Aeroflot. Viidennen sijansa Finnair peri ČSA:lta, joka lensi viimeisen lentonsa 26. lokakuuta 2024. Finnairin perässä ikäjärjestyksessä ovat 1924 perustettu Tajik Air ja maailman suurimman laivaston omistava lentoyhtiö Delta Air Lines, joka täyttää sata vuotta 2025. Suomen valtio omistaa Finnairista noin 55,7 prosenttia ja tukee yhtiön toimintaa verohelpotuksin 474 miljoonalla eurolla vuodessa.

Finnair-konsernin toimialoja ovat reitti- ja lomalentotoiminta, tekniset ja maapalvelut, catering-toiminta, matkatoimistoala sekä matkailualan tieto- ja varauspalvelut. Finnair-konsernin palveluksessa työskenteli vuoden 2024 lopussa 5 195 (1 165 vähemmän kuin 2018) henkilöä.

Finnairilla oli pitkään etuoikeus ainoana Suomesta operoivana yhtiönä Venäjän ilmatilan käyttöön ylilennoilla kolmansiin maihin, joka perustuu alun perin Suomen ja Neuvostoliiton solmimaan ja sittemmin Suomen ja Venäjän jatkamaan kahdenkeskiseen lentoliikennesopimukseen. Sopimus edellyttää, että Suomen valtion tai suomalaisten sijoittajien omistusosuuden Finnairista on oltava yli 50 prosenttia.

Finnair on 2020-luvulla ollut toistuvasti kuluttajaviranomaisten huomion kohteena matkustajaoikeuksiin ja markkinointiin liittyvissä kysymyksissä.

Omistus Finnair on julkinen osakeyhtiö, jonka osakekannasta Suomen valtio omistaa enemmistön (55,7 %). Yhtiö on näin ollen valtionyhtiö. Muut osakkeet jakautuvat vakuutusyhtiöiden, muiden yritysten sekä yksityisten kesken. Hallintarekisterissä osakkeista on 10,8 prosenttia. Osake on listattu Helsingin pörssissä, jonne yhtiö listautui vuonna 1989.

Finnairin kotipaikka on Helsinki, mutta sen pääkonttori sijaitsee Vantaalla.

Vuodesta 2001 Finnairista kirjoittaneen toimittaja Juha-Pekka Raesteen mukaan Finnair tulisi yksityistää, koska eri tahot ulosmittaavat Finnairista kaiken mahdollisen, he kun tietävät valtion aina korvaavan sen tuilla. Esimerkiksi lentäjien keskinansio oli 155 000 euroa ja lentokapteenien 210 000 vuonna 2024. Silti SLL vaati näille 20 prosentin palkankorotusta. Tappiollisesti jatketut maakuntalennotkin estävät ketterämpien yhtiöiden tuloa alalle. 550 miljoonan euron arvoinen Finnair oli viidessä vuodessa ottanut lähes kaksi miljardia euroa velkaa muuhun kuin investointeihin.

Huoltovarmuus Valtion omistusta on perusteltu huoltovarmuudella sodan aikana, koska "Suomi on kuin saari".

Tytäryhtiöt Finnairin tytäryhtiöitä ovat muun muassa Aurinkomatkat, Finnair Cargo, Finnair Kitchen, Finnair Flight Academy ja Finnair Technical Services. Finnair hankki syksyllä 2003 omistukseensa ruotsalaisen Nordic Airlink -lentoyhtiön, josta se muokkasi FlyNordic-halpalentoyhtiön. Kesäkuussa 2007 Finnair myi ruotsalaisen tytäryhtiönsä FlyNordicin norjalaiselle Norwegian Air Shuttle -halpalentoyhtiölle. Kauppa toteutettiin osakevaihtona. Kaupan seurauksena Finnairista tuli Norwegianin toiseksi suurin omistaja. Finnair myi huhtikuussa 2013 koko 1 649 862 osakkeen omistuksensa eli 4,69 prosenttia Norwegianin osakekannasta. Osakkeet myytiin noin 53 miljoonalla eurolla, josta Finnair sai voittoa 34 miljoonaa euroa. Syyskuussa 2010 yhtiö osti vähemmistöosuuden Finncomm Airlinesista ja hankki samalla omistukseensa Finncommin kaikki 12 ATR-lentokonetta.

Yhteisyritykset Finnair on mukana kahdessa yhteisyrityksessä. Heinäkuussa 2013 Finnair liittyi Atlantin ylittävien lentojen yhteisyritykseen, jossa on mukana American Airlines, British Airways ja Iberia. Vuonna 2014 Finnair liittyi Euroopan ja Japanin välisten lentojen yhteisyritykseen, jossa on mukana Japan Airlines ja British Airways. Vuonna 2016 Iberia liittyi Finnairin, Japan Airlinesin ja British Airwaysin Euroopan ja Japanin välisten lentojen yhteisyritykseen. Yhteisyrityksissä lentojen tulot jaetaan ja tehdään yhteistyötä aikataulujen ja hinnoittelun suhteen.

Historia

Aero Osakeyhtiön perustamiskirja allekirjoitettiin Helsingissä 12. syyskuuta 1923. Yhtiökokouksessa saman vuoden marraskuun 1. päivänä päätettiin lentotoiminnan aloittamisesta.Wegg 1983, s. 21. Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 11. joulukuuta 1923, joskin joidenkin lähteiden mukaan tämä tapahtui jo 9. lokakuuta. Yhtiön osakkeista 50 prosenttia oli saksalaisen lentokonevalmistajan Junkersin hallussa.

Yhtiön ensimmäinen lento lähti 20. maaliskuuta 1924 kello 15.40 Helsingistä. Lento Tallinnaan tehtiin Junkers F-13 -lentokoneella.Wegg 1983, s. 23.Haapavaara 1998, s. 12. A. T. Virkkusen mukaan ensimmäinen lento olisi lennetty 11. helmikuuta 1924.Virkkunen 1943, s. 161. Aeron käyttämät lentokoneet olivat kaikki vesilentokoneita, jotka lähtivät Katajanokalta. Talvella koneet lensivät merijäältä suksivarustuksessa. Lentoliikenne suuntautui vain Tallinnaan ja Tukholmaan yhteistoiminnassa ruotsalaisen Aerotransport-yhtiön (ABA) kanssa.Virkkunen 1943, s. 162. Aero Oy:n Junkers F-13 koneille tapahtui kaksi onnettomuutta 1927 ja yksi 1928. K-SALA ja K-SALB tuhoutuivat, matkustajat loukkaantuivat. K-SALD katosi lennolla Tallinnaan, miehistö ja kaksi matkustajaa kuolivat.Helsingin Sanomat 29. toukokuuta 1927, 17. marraskuuta 1927 ja 11. heinäkuuta 1928

1930-luku Vuonna 1935 Aeron Junkers F-13 tuhoutui reittilennolla Tallinnaan kuuden henkilön menehtyessä. Vuonna 1936 valmistuivat Helsingin Malmin ja Turun Artukaisten kansainväliset lentokentät, jotka olivat Suomen siviililentoliikenteen ensimmäiset maakentät. Aero osti kaksi de Havilland Dragon Rapide -konetta, jotka saivat nimet ”Salama” ja ”Lappi”. Niillä aloitettiin kotimaanliikenne vuonna 1937 reiteillä Helsinki–Viipuri ja Helsinki–Tampere. Viipurin Suur-Merijoen lentokentälle ulottunut reitti piteni vuonna 1938 Imatralle. Pohjoiseen suuntautunut reitti piteni vuonna 1938 Vaasaan, 1939 Kemiin ja 1940 Petsamoon. Kotimaan liikenne toimi vain kesäisin. Yhtiö siirtyi suurempien Junkers-koneiden käyttöön 1930-luvulla, jolloin sillä oli käytössä Ju-52-koneet ”Sampo”, ”Kaleva” ja ”Karjala”. Vuonna 1938 Aero avasi reitin Berliiniin. Puolalainen LOT-yhtiö mahdollisti liikenteen Helsingistä Varsovaan. Vuoden 1939 alussa Aero tilasi kaksi nelimoottorista Focke-Wulf Fw 200 Condor -matkustajakonetta, joita ei kuitenkaan koskaan saatu käyttöön.

Kesäkuussa 1939 yhtiön virallinen nimi Aero Osakeyhtiö lyhennettiin muotoon Aero O/Y.

1940-luku Talvisodan aikana lentotoiminta Helsingistä oli liian vaarallista siviilikoneille. Aeron tilapäiset ulkomaanreitit, lähinnä diplomaattiliikenteen käyttämät lennot, suuntautuivat Vaasasta Sundsvallin kautta Tukholmaan.

Talvisodan päätyttyä lennot Helsingistä alkoivat uudestaan. Välirauhan aikana 14. kesäkuuta 1940 kaksi neuvostoliittolaista Tupolev SB-2 -pommikonetta ampui alas Aeron Junkers Ju52-3/mge -lentokoneen (OH-ALL Kaleva) Suomenlahden yllä Tallinnan edustalla. Vuonna 1941 yhtiö osti kaksi Douglas DC-2 -konetta, jotka saivat nimet ”Sisu” ja ”Voima”.

Jatkosodan aikana Aero lensi muun muassa Tallinnaan, Tukholmaan ja Berliiniin. Osa yhtiön koneista oli otettu Suomen ilmavoimien käyttöön.

Moskovan välirauhansopimus keskeytti lentoliikenteen Suomessa 21. syyskuuta 1944. Liikennöinnin osittainen jatkaminen alkoi keväällä 1945. Helsinki-Malmin lentoasema oli kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Aeron toiminnot siirrettiin Hyvinkään lentokentälle.Haapavaara 1998, s. 37.

Sodan jälkeen Aero hankki Yhdysvaltain ilmavoimilta sen Eurooppaan jättämistä ylijäämäkoneita käyttöönsä Douglas C-47 (DC-3) -lentokoneita. Niiden avulla avattiin lentoliikenne Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Vuonna 1946 Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Loput 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, jotka olivat lähinnä yrityksiä.

1950-luku pienoiskuva|Finnairin Airbus A319 OH-LVE, 1950-luvun värityksessä. Helsinki-Vantaan lentoaseman, silloisen Helsingin lentoaseman, valmistuttua vuonna 1952 siitä tuli Aeron kotikenttä. Vuonna 1953 otettiin käyttöön Finnair yhtiön markkinointinimenä, ja Yhdysvaltain armeijalta perityt Dakotat korvattiin Convair 340- ja 440 -koneilla. Aero sai käyttöönsä uuden lentokonehallin Seutulassa marraskuussa 1955. Halliin, jonka pituus oli 150 metriä, leveys 50 metriä ja ovien korkeus 10,5 metriä, mahtui 12 Convair Metropolitan -konetta. Vanhan puisen kolmen koneen hallin sai käyttöönsä Veljekset Karhumäki -yhtiö.Helsingin Sanomat, 29.11.1955, s. 10. Vuonna 1956 Aero avasi reitin Moskovaan, ja jo seuraavana vuonna lisäsi valikoimaan Frankfurtin, Kölnin, Baselin ja Geneven.

1960-luku pienoiskuva|Finnairin Super Caravelle Baselin lentoasemalla vuonna 1976. Vuonna 1960 Aero siirtyi suihkukonekauteen, kun se otti käyttöön ensimmäisen Sud SE-210 Caravelle -koneensa. 3. tammikuuta 1961 tapahtui Koivulahden lentoturma, jossa menehtyi kaikki 25 koneessa ollutta. Maarianhaminan lentoturmassa 8. marraskuuta 1963 menehtyi 22 henkilöä 25:stä. Molemmat onnettomuuskoneet olivat DC3-potkurikoneita. Vuonna 1963 perustettiin konserniin kuuluva matkanjärjestäjäyhtiö Aurinkomatkat, ja samoihin aikoihin Aero otti haltuunsa myös vaikeuksiin joutuneen Veljekset Karhumäen lentotoiminnan. Vuonna 1964 perustettiin Finnairin ilmailuopisto, ja vuonna 1968 virallistettiin aiemmin ainoastaan markkinointitarkoituksissa käytetty Finnair-nimi muotoon Finnair Oy. Vuonna 1969 Finnair otti käyttöönsä ensimmäisen pitkän matkan suihkukoneensa, Douglas DC-8:n. Uutta konetyyppiä käytettiin pääasiassa lennoilla Yhdysvaltoihin, mutta niiden ohessa myös lähinnä Välimerelle ja Kanariansaarille lennetyillä charter-lennoilla.

1970-luku pienoiskuva|Finnairin DC-9 Heathrow’n lentoasemalla vuonna 1985. Vuonna 1975 Finnair otti käyttöön ensimmäisen laajarunkokoneensa, McDonnell Douglas DC-10-30:n. Tokion lisäksi konetyyppiä käytettiin erityisesti New Yorkiin ja Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneilla reiteillä. Finnairin ensimmäiset DC-9-koneet otettiin käyttöön vuodesta 1971 alkaen, ja niillä korvattiin asteittain Caravelle-laivasto. Ensimmäisenä saapui "tumppiysinä" tunnetun DC-9-14-sarjan yksilöitä alkaen rekisteristä OH-LYA. Finnair operoi historiansa aikana malleja DC-9-14, DC-9-40 ja DC-9-51, eli kaikkia paitsi sarjan perusmallina pidettyä DC-9-30-mallia ja vain SAS:lle erikoispyynnöstä valmistettua DC-9-20-mallia.

Oulun lentokonekaappaus

30. syyskuuta 1978 liikemies Aarno Lamminparras kaappasi Finnairin matkustajakoneen matkalla Oulusta Vantaalle (Helsinki-Vantaan lentokentälle), jossa hän vapautti suurimman osan panttivangeista. Seuraavaksi kone lensi jälleen Ouluun, jossa vaaditut lunnasrahat toimitettiin kaappaajalle. Sitten kone lensi takaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa loput matkustajat vapautettiin. Lamminparras pakotti koneen lentämään Amsterdamiin, jossa tankattiin. Sieltä kone palasi Helsinki-Vantaan lentokentälle ja edelleen Ouluun. Siellä kaappaaja poistui lentokoneesta ja lupasi antautua 2. lokakuuta viranomaisille. Epäillessään miehen antautumislupausta poliisi päätti suorittaa äkkirynnäkön miehen asuntoon 1. lokakuuta, ja hän antautui välittömästi. Kaappausdraamassa ei loukkaantunut kukaan.

1980-luku