pienoiskuva|Baijerin kuningas Ludvig II oli eskapisti, joka ”pakeni” wagnerilaiseen mytologiaan. Kuva on karikatyyri hänestä kuningas Lohengrininä. Eskapismi tarkoittaa todellisuuspakoisuutta. Käsite on esitelty brittiläisessä kirjallisuudentutkimuksessa 1930-luvulla kuvaamaan yhteiskunnallisen tietoisuuden ja realismin puutetta. Eskapistit usein tuntevat olevansa pettyneitä todellisen maailman arkipäivän stressiin ja pyrkivät ”pakenemaan” sieltä muun muassa unien, päihteiden, taiteen, mietiskelyn, matkustelun tai fantasioinnin kautta. Termiä voidaan käyttää kuvaamaan ihmisten toimenpiteitä masennuksen ja surullisuuden tunteiden lievittämiseksi.
Liittyen televisionkatseluun eskapismin muotona käsite voidaan jakaa: Sosiaalipsykologiseen eskapismiin, jossa todellisuuspako liittyy kanssakäymisen vaikeuksiin lähiyhteisössä. Sosiologiseen eskapismiin, jolloin ajatellaan todellisuuspaon syyksi esimerkiksi työyhteisöstä vieraantumista. Yksilöpsykologiseen eskapismiin, jossa henkilö ”pakenee omia ajatuksiaan”; eskapismin aiheuttajia ei tällöin nähdä erityisesti yhteisöllisinä.
Historia Useat ajattelevat, että eskapismi on ominaista nykyajan urbaanille teknologian olemassaololle, sillä se eristää de facto -ihmiset heidän luonnollisesta ympäristöstään. Nyky-yhteiskunnan suorituskeskeisyys sekä lisääntyvät paineet työtä ja opiskelua kohtaan voidaan nähdä myös syynä eskapismin lisääntymiseen. Downshifting-termi on lanseerattu ilmiön estämiseksi.
Lähteet
Luokka:Idealismi Luokka:Psykologia Luokka:Viihde Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit