Papias Hierapolislainen (, toimi ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla) oli varhaisia kristillisen kirkon johtajia. Eusebios kutsuu häntä Hierapoliin piispaksi, mutta ei ole varmuutta siitä, oliko hänellä tämä virka. Papias luetaan apostolisiin isiin, ja hänet on julistettu pyhimykseksi.
Elämä
Papiaan elämästä ei tiedetä juuri mitään. Hierapolis, johon hänet kytketään, sijaitsi Fryygiassa nykyisessä Turkissa, ja oli yksi monista samannimisistä kaupungeista. Tutkimuksessa pääongelma on ollut Papiaan ajoitus, joka on merkittävä hänen uskottavuutensa kannalta. Irenaeus sanoo myöhemmin toisella vuosisadalla,Irenaeus: Harhaoppeja vastaan 5.33.4. että Papias oli kuullut Johanneksen opetusta ja oli Polykarpoksen kumppani, ”mies vanhalta ajalta” (). Tämän vuoksi, sekä siksi, että Papiaalta säilyneissä katkelmissa annettu kuva ajan uskonnollisista jännitteistä vastaa Polykarpokselta ja Ignatiokselta säilyneissä kirjeissä annettua kuvaa, voidaan päätellä, että hän on vaikuttanut joskus toisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen aikana.
Eusebios lukee puolestaan Klemens Aleksandrialaisen ja Ignatioksen (Polykarpoksen sijasta) Papiaan aikalaisiksi, ja sanoo heidän vaikuttaneen keisari Trajanuksen aikana, ja kertoo heistä ennen kuin käsittelee keisari Hadrianuksen aikaa. Näin voidaan päätellä, että Papias kirjoitti noin vuonna 115. Joskus hänen toimintansa on kuitenkin ajoitettu noin vuosille 130–140, tai jopa myöhemmäksi.
Teokset
Papiaan viisi kirjaa käsittänyt teos Herran puheiden selitykset () on yksi varhaisia Jeesuksen sanoja käsitteleviä eksegeettisiä teoksia. Osa näistä Jeesuksen sanoista on kirjoitettu ylös myös Matteuksen ja Markuksen evankeliumeihin. Papiaan omana lähteenä oli ”seurakunnanvanhin (presbyteeri) Johannes” sekä apostolien opetuksia kuunnelleet henkilöt, joita hän kutsuu ”vanhimmiksi” ().
Papiaan teos on kadonnut, ja siitä tunnetaan ainoastaan kahdeksan katkelmaa, jotka ovat säilyneet muiden antiikin aikaisten ja keskiaikaisten kirjailijoiden tekemissä lainauksissa. Katkelmia on säilynyt kreikan, latinan ja armenian kielillä.
Irenaeus antaa teokselle neutraalin hyväksynnän teoksessaan Harhaoppeja vastaan (Adversus haereses, n. 180 jaa.). Eusebios mainitsee sen Kirkkohistoriassaan,Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria 3.39.1. ja on säilyttänyt siitä eniten tietoa. Eusebios suhtautui kuitenkin Papiaaseen itseensä kielteisesti, sillä hän ei pitänyt tätä arvossa. Eusebioksen motivaatioista on esitetty useita arvioita. Yhdeksi syyksi on arveltu se, että Papiaan työt säilyttivät Irenaeuksen kautta uskoa tuhatvuotiseen valtakuntaan. Papiaan vuoksi millennialisteista käytettiinkin joskus myös nimitystä papianistit ().
Toisekseen on mahdollista, että pietarilaiset kristityt eivät halunneet täysin hyväksyä johanneslaista evankeliumia. Eusebios kutsuu Papiasta ”mieheksi, jolla on vähäiset henkiset kyvyt”,Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria 3.39.13. ja joka otti apostolisen perinteen kuvaannolliset ilmaukset kirjaimellisina tosiasioina. Tämän väitteen todenperäisyyttä on vaikea arvioida, koska Papiaan kirjoitukset eivät ole säilyneet.
Papias kuitenkin myöntää yhdessä tutkielmansa katkelmassa, että hän ei ole millään tavalla ollut kuulemassa tai silminnäkijänä apostoleille itselleen. Hän sanoo keränneensä materiaalia heidän seuraajiltaan, jotka tiesivät, mitä Andreas, Pietari, Filippus, Tuomas, Jaakob, Johannes ja Matteus olivat sanoneet. Hän sanoi kuunnelleensa ja painaneensa mieleen sen, mitä vanhimmat olivat opettaneet. Hän sanoi, ettei halua olla sellainen joka puhuu paljon tai opettaa vieraita oppeja, vaan sellainen joka opettaa totuuden ja sen, mitä Herra oli opettanut. Näin Papias sanoo kirjoittaneensa ylös asioita, jotka tulivat suullisesta perinteestä, ja joita ei ollut vielä kirjoitettu ylös. Tämän suullisen perinteen katsottiin kulkeneen Jeesukselta apostoleille ja muille opetuslapsille.
Papias kirjoitti myös joistakin perinteistä, joita Eusebios luonnehti ”joiksikin Vapahtajan oudoiksi vertauksiksi ja opetuksiksi, ja joiksikin muiksi vielä myyttisemmiksi asioiksi”. Eusebios mainitsee Papiaan kuulleen esimerkiksi tarinoita Justus Barsabbaasta, joka joi myrkkyä mutta ei kärsinyt mitään pahaa, sekä toisen tarinan Filippuksen tyttäriltä liittyen ruumiiden ylösnousemiseen.Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria 3.34.377–392. Papias kertoo myös erikoisen version Juudas Iskariotin kuolemasta. Sen mukaan hän turposi niin, ettei mahtunut kulkemaan aukosta, josta mahtui kulkemaan vaunuilla. Hän murskautui vaunujen alle, niin että hänen suolensa pursuivat ulos.Papias: Katkelma 3, 1742–1744.
Kunnioitus
Papiasta kunnioitetaan marttyyrinä ja pyhänä. Katolinen kirkko muistaa häntä 22. helmikuuta. Vanhoissa marttyrologioissa hänet on kuitenkin liitetty muihin päiviin.
Lähteet
Kirjallisuutta
”Papias ja hänen kirjoituksensa”. Papiaan katkelmat suomentaneet Jouni Harjumäki, Niko Huttunen ja Outi Kaltio. Teoksessa
Aiheesta muualla
Papias. Ortodoksi.net. Papias. Early Christian Writings.
Luokka:Apostoliset isät Luokka:Pyhimykset Luokka:Pyhät