I-52 (koodinimi Momi, "momipihta") oli keisarillisen Japanin laivaston C-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa. Yhdysvaltain laivaston lentokoneet upottivat sen kesäkuun lopussa 1944 Atlantin valtamerellä.
Valmistus Alus tilattiin vuoden 1941 hankinnoissa Kuren laivastontelakalta, missä köli laskettiin 18. maaliskuuta 1942. Alus laskettiin vesille 10. marraskuuta ja otettiin palvelukseen 28. joulukuuta 1943.Nishida
Taustaa Japanin ja Saksan välillä oli rahtilaivaliikennettä. Kun tämä kävi mahdottomaksi, tavaroita kuljetettiin rahtisukellusveneillä. Rahtia maiden välillä yritettiin kuljettaa sukellusveneillä viisi kertaa. Japanilainen sukellusvene I-8 onnistui pääsemään miehitettyyn Ranskaan ja takaisin Japaniin. Saksan laivaston sukellusvene U-511 pääsi Lorientista Penangiin Malakan niemimaalla.
Palvelus Alus aloitti neitsytmatkansa 10. maaliskuuta 1944 Kuresta Sasebon kautta Singaporeen. Aluksen rahtina oli 9,8 tonnia molybdeenia, 11 tonnia volframia, 2,2 tonnia kultaa, kolme tonnia oopiumia ja 54 kiloa kahvia. Kulta oli maksu saksalaisesta optiikasta. Lisäksi matkalla oli 14 matkustajaa. Singaporessa alukseen kuormattiin 120 tonnia tinaa, 59,8 tonnia kautsua ja 3,3 tonnia kiniiniä, minkä jälkeen se jatkoi matkaansa Intian valtameren poikki Atlantille.
Japanin Saksan-laivastoattasea kontra-amiraali Hideo Kojima ilmoitti 6. kesäkuuta alukselle Normandian maihinnoususta, minkä vuoksi sen määränpää vaihdettiin Norjaan. Alukselle ilmoitettiin myös oppaaksi määrätyn Saksan laivaston sukellusveneen paikka ja kohtaamisaika. Liittoutuneet kuulivat viestit ja purkivat ne Ultran avulla. Lorientista aluksen piti kuormata 800 kilogrammaa uraanioksidia. Japanin oletettiin aikovan valmistaa uraanioksidin avulla niin kutsutun likaisen pommin.
Alus kohtasi 22. kesäkuuta Atlantin valtamerellä noin 1 500 kilometriä länteen Kap Verden saarilta Saksan laivaston sukellusveneen U-530, joka toimitti sille polttoainetta, Naxos FuMB 7 -tutkanpaljastimen sekä Enigma-salauslaitteen. Lisäksi alukselle siirtyi kaksi tutkaoperaattoria sekä saksalainen yhteysupseeri.
Yhdysvaltain laivasto lähetti saattuetukialus USS Boguen sekä hävittäjät USS Francis M. Robinsonin, USS Haverfieldin, USS Swenningin, USS Willisin ja USS Janssenin alueelle tehtävänään tuhota japanilainen sukellusvene. Boguelta lähtenyt TBF Avenger -torpedopommittaja havaitsi 23. kesäkuuta hieman ennen puoltayötä sukellusveneen, minkä jälkeen lentokone hyökkäsi ilman näkyvää tulosta. Seuraava Avenger löysi sukellusveneen uudelleen ja pudotti akustisen torpedon. Seuraavana aamuna Janssen löysi paikalta raakakumia, silkkiä sekä ruumiinosia.Miller 1996, s. 27–29.
Päälliköt Kameo Uno – 28. joulukuuta 1943 – 29. kesäkuuta 1944
Löytäminen
Historioitsija ja sukeltaja Paul Tidwell löysi aluksen hylyn 2. toukokuuta 1995. Sukeltajat löysivät aluksen lähiympäristöstä laatikon oopiumia, mutta kultaharkkoja ei löytynyt. Tidwell ehdotti vuonna 2005, että alus nostettaisiin merenpohjasta ja mahdollisesti myös palautettaisiin Japaniin.
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Luokka:Japanilaiset toisen maailmansodan sukellusveneet Luokka:Hylyt Luokka:Keisarillisen Japanin laivaston sukellusveneet