Väinö Olavi Rimpiläinen (12. elokuuta 1937 Siilinjärvi – 3. joulukuuta 2019 Oulu) oli suomalainen pappi. Hän toimi Oulun hiippakunnan piispana vuosina 1979–2000. Hän tuli tunnetuksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viimeisenä piispana, joka kieltäytyi hyväksymästä naispappeutta.
Kotimaa nimesi Rimpiläisen 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.
Elämäkerta Rimpiläinen valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1961 Helsingin yliopistosta. Hän väitteli teologian tohtoriksi 1971 väitöskirjalla Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa ja julkaisi 1970-luvun aikana myös neljä muuta kirkkohistoriallista tutkimusta. Rimpiläinen työskenteli pappina Pielisensuun seurakunnassa Joensuussa sekä uskonnonopettajana Joensuun normaalilyseossa ennen valintaansa Kirkon koulutuskeskuksen johtajaksi vuonna 1974. Tästä tehtävästä hän siirtyi Oulun hiippakunnan piispaksi vuonna 1979.
Piispuuskaudellaan Rimpiläinen ajoi kirkolliskokouksessa monia hankkeita, joiden tavoitteena oli saamelaisten aseman parantaminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tärkeä osa uudistusta olivat saamenkieliset kirkolliset kirjat. Rimpiläinen toimi vuodesta 1997 myös puheenjohtajana käsikirjakomiteassa, joka valmisteli kirkollisten toimitusten uudistuksen. Virkakautena Rimpiläinen teki varsin paljon piispantarkastuksia ja häntä pidettiin yleisesti helposti lähestyttävänä hahmona. Rimpiläinen puhui aktiivisesti myös pohjoisen Suomen elinolojen kehittämisestä. On arvioitu, että Rimpiläisen toiminnan myötä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ja kirkon jännitteet lieventyivät.
Oulun piispana Rimpiläinen profiloitui Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkyvimpänä ns. vanhan virkakäsityksen kannattajana. Vaikka kirkko hyväksyi naispappeuden virallisesti 1986, Rimpiläinen pitäytyi vanhaan virkakäsitykseen ja kieltäytyi kategorisesti vihkimästä naisteologeja papeiksi. Tämän vuoksi Oulun hiippakunnassa palvelleet naispapit vihittiin papeiksi muissa hiippakunnissa. Toisaalta Oulun hiippakunnan pappisvihkimyksiin hakeutui naispappeuteen kielteisesti suhtautuneita teologeja muualta Suomesta noin 60. Virkakautenaan hän oli läheisissä väleissä kirkon kaikkkein konservatiivisimpien tahojen kanssa ja oli keskeinen toimija naispappeutta vastustaneessa Paavalin synodissa. Toisaalta Rimpiläisen myönteinen suhtautuminen ekumeniaan ja korkeakirkollisuus aiheutti jonkin verran ristiriitoja konservatiivien parissa.
Rimpiläisen seuraajaksi Oulun piispan virkaan valittiin vuonna 2000 naispappeuden hyväksyvä Samuel Salmi. Nykyisin Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana eli tuomiorovastina toimiva Satu Saarinen on väitellyt naispappien kokemuksista Oulun hiippakunnassa piispa Rimpiläisen aikana. Väitöskirja hyväksyttiin Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa vuonna 2005.
Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Rimpiläinen oli kirkon konservatiivisten järjestöjen, kuten Länsi-Suomen rukoilevaisten, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Lähetyshiippakunnan, toiminnassa mukana. Vaikka hänellä oli varsin läheiset välit Lähetyshiippakuntaan, ei hänellä kuitenkaan ollut virallista asemaa järjestössä. Muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa hän kertoi harkinneensa useasti vuosien saatossa liittymistä katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon ja käyneensä heidän jumalanpalveluksissa.
Teokset
Kirjallisuutta
Lähteet
Luokka:Suomalaiset teologit Luokka:Oulun evankelis-luterilaisen hiippakunnan piispat Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Vuonna 1937 syntyneet Luokka:Vuonna 2019 kuolleet