Viktor Emanuel III (); (11. marraskuuta 1869 Napoli, Italian kuningaskunta – 28. joulukuuta 1947 Aleksandria, Egypti) oli Italian kuningas vuosina 1900–1946. Hän vaati myös Etiopian keisarin (1936–1943) ja Albanian kuninkaan arvonimiä (1939–1943) itselleen.
Suku ja koulutus Viktor Emanuel III oli kuningas Umberto I:n ja Savoijin prinsessa Margherita Teresa Giovannan ainoa avioliitosta syntynyt poika.
Hänen lapsuuttaan varjosti sairaus, joka jätti hänen jalkansa niin heikoiksi, että hän käytti ortopedisia tukia. Perhe piti pojan poissa julkisuudesta, minkä vuoksi Viktor Emanuelin lapsuutta on kuvailtu yksinäiseksi. Hänen on kerrottu olleen ujo, mutta perheen asettamien odotusten mukaisesti hän sai sotilaallisen koulutuksen. Ennen tätä hän opiskeli kuitenkin kotiopettajien johdolla ja oli erityisen hyvä kielissä, historiassa ja maantiedossa.
Pääasiassa sotilaskoulutuksensa jälkeen hän nousi yllättäen valtaistuimelle vuonna 1900 isänsä, kuningas Umberto I:n, salamurhan myötä.
Avioliitto ja jälkeläiset Viktor Emanuel meni naimisiin Montenegron hallitsija Nikola I Petrović Njegošin tyttären, prinsessa Elena Petrovićin kanssa 24. lokakuuta 1896.
Heille syntyi viisi lasta.
Yolanda (1. kesäkuuta 1901 – 16. lokakuuta 1986) avioitui Bergolon kreivi Giorgio Carlo Calvin kanssa 1923. Heillä oli viisi lasta. Mafalda (19. marraskuuta 1902 – 28. elokuuta 1944) avioitui Hessenin prinssi Philippin kanssa 1925. Heillä oli neljä lasta. Hän kuoli natsien keskitysleirillä Buchenwaldissa. Umberto, myöhemmin Umberto II, Italian viimeinen kuningas (15. syyskuuta 1904 – 18. maaliskuuta 1983), avioitui Belgian prinsessa Marie Josén kanssa 1930. Heillä oli neljä lasta. Giovanna (13. marraskuuta 1907 – 26. helmikuuta 2000) avioitui Bulgarian tsaari Boris III:n kanssa 1930. Heillä oli kaksi lasta, joista toinen Bulgarian kuningas ja myöhemmin pääministeri Simeon II. Maria Francesca (26. joulukuuta 1914 – 4. joulukuuta 2001) avioitui Bourbon–Parman prinssi Luigin kanssa 25. tammikuuta 1939. Heillä oli neljä lasta.
Yksityiselämä Viktor Emanuel oli innokas numismaatikko, joka keräili vanhoja rahoja ja kirjoitti niistä alan lehtiin. Kuninkaan on kerrottu olleen hyväntahtoinen aviomies, rakastava isä ja tunnollinen byrokraatti.
Sairaalloisen lapsuutensa takia Viktor Emanuel oli pituudeltaan vain 153 cm. Pituutensa vuoksi hän sai italialaisilta lempinimen Sciaboletta (). Kuningatar Elena, joka itse oli 180 cm pitkä, tapasi kutsua miestään ranskankielisellä nimellä mon petit roi ().
Valtakausi Viktor Emanuel nousi valtaan 29. heinäkuuta 1900 isänsä salamurhan jälkeen. Hän itse oli murhahetkellä risteilyllä Välimerellä vaimonsa kanssa. Viktor Emmanuel oli vielä tuolloin valmistautunut tulevaan rooliinsa huonosti, mutta halusi hoitaa sen parhaansa mukaan.
Mukautuvana perustuslaillisena monarkkina hän hyväksyi liberaalipuolueen hallituksen ja suostui auliisti Italian sotaan Turkkia vastaan vuonna 1911 ja liittymiseen ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1915.
Viktor Emanuel III osoitti alkukaudellaan merkkejä demokratian tukemisesta. Hän kuitenkin nimitti 1922 Benito Mussolinin pääministeriksi hylättyään neuvon kieltää fasistien marssi Roomaan. Hän ei myöskään toiminut aktiivisesti fasisteja vastaan, ja hänestä tuli lopulta pelkkä nukkehallitsija.Bauer (1973): s. 35. Hän ei vastustanut julkisesti fasistien rotulakeja 1938, kun monet juutalaiset upseerit tekivät itsemurhan kuollakseen univormussa. Sveitsiläinen historioitsija Eddy Bauer tosin väittää teoksessaan Toinen maailmansota, että kuningas suhtautui kyynisesti Mussolinin hänelle tyrkyttämiin koreisiin arvonimiin.Bauer (1973): s. 37.
Vuonna 1929 Italia ja Pyhä istuin allekirjoittivat lateraalisopimuksen, jonka nojalla Pyhä istuin tunnusti Italian itsenäisyyden ja Rooman sen pääkaupungiksi. Vastineeksi Italia tunnusti Vatikaanivaltion itsenäisyyden. Samana vuonna hän tunnusti Maltan ritarikunnan suurmestarin ruhtinaaksi ja määräsi suurmestaria puheteltavan tittelillä Sua Altezza Eminentissima.
Vuonna 1934 Viktor Emanuel matkusti Italian Somalimaahan, jossa hän juhli 65-vuotispäiväänsä.
Toinen maailmansota Italian joukkojen syrjäytettyä Etiopian keisari Haile Selassien ja Albanian kuninkaan Zogu I:n Viktor Emanuel III sai uudet arvonimet. Hänen asemaansa Etiopian keisarina ei kuitenkaan hyväksytty yleisesti.Havas, Lazlo: Miksipä ei, mein Führer, s. 203.
Sota tarkoitti pula-aikaa ja yksi tunnettu kahviloissa kuultava loru, jossa kritisoitiin kuningasta, kuului seuraavasti:
Alkuvuodesta 1943 Mussolinin mielenterveys oli alkanut huonontua Italian jatkuvien tappioiden myötä, mitä Mussolini hoidatti kertoman mukaan huumeilla. Tämän seurauksena hän puhui omiaan siitä, miten sotaonni pian kääntyisi. Viktor Emanuel joutui tunnustamaan, että Mussolinin tila oli mennyt huonompaan suuntaan, joskin hän syytti tästä Mussolinin rakastajatarta Clara Petaccia. Myös fasistipuolue alkoi kääntyä Mussolinia vastaan, ja sen johto alkoi neuvotella kuninkaan kanssa päästäkseen eroon Mussolinista.Mack Smith (1989): s. 302 Fasistien suuri neuvosto pyysi Viktor Emanuelia Italian asevoimien ylipäälliköksi sen jälkeen, kun liittoutuneet olivat tehneet onnistuneen maihinnousun Sisiliaan ja Roomaa vastaan oli tehty ilmahyökkäys. Mussolini luopui vallasta, ja hänet pidätettiin. Kuningas nimitti uudeksi pääministeriksi marsalkka Pietro Badoglion.
Viktor Emanuel julisti virallisesti sodan Saksalle 13. lokakuuta 1943. Liittoutuneiden keskuudessa tähän suhtauduttiin tosin varauksella, koska kuningas ei antanut parlamentin äänestää asiasta ensin. Pääministeri Pietro Badoglio sai kuitenkin kuninkaalle uskollisen ja liittoutuneille myötämielisen armeijan kasaan. Italialaisten ja liittoutuneiden välit olivat kuitenkin viileät muun muassa siksi, että Viktor Emanuel oli hyvin tarkka protokollan seuraamisesta, mikä toisinaan aiheutti kiusallisia tilanteita, ja siksi, että Viktor Emanuel kieltäytyi luopumasta Etiopian ja Albanian kruunuista, koska katsoi sen olevan ennemminkin parlamentin kuin hänen itsensä päätettävissä.Mack Smith (1989): s. 320–321
Vallasta luopuminen ja viimeiset vuodet
Sodan loppua kohden monarkian suosio oli laskussa. Tähän vaikutti myös muun muassa se, että kuningas pakeni maasta syyskuussa 1943. Hän luopui arvonimistään Albanian kuninkaana ja Etiopian keisarina vuonna 1943.Montanelli, Cervi: Storia d’italia. RCS, 2003. Viktor Emanuel yritti pelastaa monarkian luopumalla kruunusta poikansa Umberton hyväksi, mutta Italiasta tuli tasavalta vuonna 1946 järjestetyn kansanäänestyksen seurauksena.
Viktor Emanuel kuoli maanpaossa Aleksandriassa. Hänet haudattiin alun perin kaupungissa sijaitsevaan Pyhän Katariinan katedraaliin, mutta hänen maalliset jäänteensä siirrettiin Italiaan vuonna 2017. Tämä aiheutti kohun Italiassa, koska Viktor Emanuelin katsottiin legitimoineen Mussolinin aikaisen fasistihallinnon.
Kunnianosoituksia
Italialaiset
55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylimmän ritarikunnan ritari (suurmstari, 1900) 55x55px Pyhien Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunnan suurristi (suurmstari, 1900) 55x55px Italian kruunun ritarikunnan suurristi (suurmstari, 1900) 55x55px Savoijin sotilasansioritarikunnan suurristi (suurmstari, 1900) 55x55px Savoijin siviiliansioritarikunnan ritari (suurmstari, 1900) 55x55px Rooman kotkan ritarikunnan suurristi (perustaja ja suurmstari, 1942)
Lähde:
Albanialaiset
55x55px Besan ritarikunnan suurristi (suurmstari, 1939) 55x55px Skanderbegin ritarikunnan suurristi (suurmstari, 1939)
Lähde:
Ulkomaalaiset
55x55px Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari, 1887) 55x55px Pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen ritarikunta ketjulla (Bulgaria) 55x55px Zvonimirin kruunun ritarikunnan suurristi (Kroatia, 1942) 55x55px Valkoisen leijonan ritarikunnan 1. luokka (Tšekkoslovakia, 1925) 55x55px Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska) 55x55px Vapaudenristin 1. luokka siviilijohtajuudesta (Viro) 55x55px Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta ketjulla (Suomi, 1920) 55x55px Mustan kotkan ritarikunta ketjulla (Preussi) 55x55px Hohenzollernin suvun ritarikunnan suurkomentaja (Preussi, 1890) 55x55px Uskollisuuden ritarikunnan ritari (Baden, 1893) 55x55px Berthold I:n ritarikunnan ritari (Baden, 1893) 55x55px Pyhän Hubertuksen ritarikunnan ritari (Baijeri) 55x55px Valkoisen haukan ritarikunnan suurristi (Sachsen-Weimar-Eisenach) 55x55px Tuoksuruutakruunun ritarikunnan ritari (Saksi, 1893) 55x55px Württembergin kruunun ritarikunnan suurristi (Württemberg, 1882) 55x55px Krysanteemiritarikunnan suurristi (Japani, 1902) 55x55px Karhuntappajan ritarikunnan 1. luokka (Latvia) 55x55px Pyhän Kaarlen ritarikunnan suurristi (Monaco, 1890) 55x55px Leijonan ja auringon ritarikunnan 1. luokka (Persia, 1902) 55x55px Virtuti Militarin sotaritarikunnan suurristi (Puola, 1923) 55x55px Pyhän Andreaksen ritarikunnan ritari (Venäjä) 55x55px San Marinon ritarikunnan suurristi (San Marino) 55x55px Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Siam, 1897) 55x55px Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1878) 55x55px Kaarle III:n ritarikunta ketjulla (Espanja, 1900) 55x55px Ikeen ja nuolten ritarikunta ketjulla (Espanja, 1937) 55x55px Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi-Norja, 1888) 55x55px Pyhän Olavin ritarikunnan suurristi (Ruotsi-Norja, 1891) 55x55px Kristuksen ylimmän ritarikunnan ritari (Pyhä istuin, 1932) 55x55px Sukkanauharitarikunnan kunniaritari (Yhdistynyt kuningaskunta) 55x55px Kuninkaallinen viktorialaisketju (Yhdistynyt kuningaskunta)
Galleria
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Italian kuningas 70-vuotias, Helsingin Sanomat, 11.11.1939, nro 305, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Italian kuninkaat Luokka:Vuonna 1869 syntyneet Luokka:Vuonna 1947 kuolleet