Boris III, Bulgarian tsaari (30. tammikuuta 1894 – 28. elokuuta 1943) nousi valtaistuimelle isänsä Ferdinand I:n eron jälkeen vuonna 1918 Bulgarian hävittyä ensimmäisessä maailmansodassa. Hän hallitsi vuoteen 1943 asti.

Valtakauden alku Bulgarian tappio ensimmäisessä maailmansodassa oli jo toinen viiden vuoden sisään, sillä myös toinen Balkanin sota päättyi Bulgarian häviöön. Maa joutui luovuttamaan alueita naapureilleen ja maksamaan sotakorvaukset, jotka uhkasivat taloutta ja poliittista vakautta. Syntyi kaksi liikettä, agraariliitto ja kommunistipuolue, jotka vaativat monarkian lopettamista.

Maan pääministeriksi nousi Boriksen kruunausvuonna agraariliiton Aleksandăr Stambolijski. Huolimatta maan maatalousvaltaisuudesta hän sai vastaansa keskiluokan ja armeijan vihan. Armeija teki vallankaappauksen vuonna 1923. Kreikka julisti Bulgarialle sodan vuonna 1925. Vaikka Kansainliitto välitti maiden välille rauhan, jatkui sekasorto vuoteen 1934 asti, jolloin Boris auttoi armeijaa perustamaan diktatuurin. Seuraavan vuonna hän otti itse vallan, ja hallitsi itsevaltiaana monarkkina. Lisäksi Boris selvisi vuosina 1921–1929 yhteensä kolmesta salamurhayrityksestä.

Avioliitto ja jälkeläiset Boris avioitui Savoijin prinsessa Giovannan (1907–2000) kanssa lokakuussa 1930 Assisissa ja ortodoksisessa seremoniassa Sofiassa. Hän oli Italian kuningas Viktor Emanuel III:n ja kuningatar Elenan tytär.

Heille syntyivät lapset:

Marie Louise Borisova Saksi-Coburg-Gotha (s. 13. tammikuuta 1933), Koháryn prinsessa, avioitui (1) 1957 Leiningenin prinssi Karlin kanssa, heille syntyi kaksi lasta, ero 1968; avioitui (2)​ 1969 Bronisław Chrobokin (k. 2025) kanssa, heille syntyi kaksi lasta.

Simeon (s. 16. kesäkuuta 1937), kruununperillinen, Bulgarian pääministeri 2000–2005; avioitui 1962 espanjalaisen aatelisen Margarita Gómez-Acebo y Cejuelan kanssa; heille syntyi viisi lasta.

Toinen maailmansota Toisen maailmansodan alussa mielipide oli saksalaismyönteinen, koska Saksa pakotti Romanian luovuttamaan Dobrudzhan maakunnan eteläosan takaisin Bulgarialle. Vuonna 1941 Boris liittoutui akselivaltojen kanssa ja liittyi sotaan Kreikkaa ja Jugoslaviaa vastaan saadakseen takaisin niille menetetyt alueet. Boris kieltäytyi kuitenkin yhteistyöstä kahdessa asiassa: alkuvuodesta 1943 saksalaiset pyysivät Bulgarian 50 000 juutalaisen lähettämistä Puolaan. Bulgaria ei myöskään suostunut julistamaan sotaa Neuvostoliitolle, etenkin kun sota oli kääntymässä Saksaa vastaan.

Elokuussa 1943 Adolf Hitler kutsui Borisin tapaamiseen Berliiniin. Hän suostui symboliseen sodanjulistukseen Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Yhdysvalloille. Tämä kuitenkin kostautui, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat ja Yhdysvaltain ilmavoimat pommittivat Sofiaa raskaasti vuosina 1943–1944.

Kuolema Boris kuoli pian palattuaan Berliinistä 49-vuotiaana sydänkohtaukseen retkeillessään Rilavuorella. Kuninkaaksi nousi kuusivuotias Simeon II.

Boris haudattiin Rilan luostariin. Kun kommunistit nousivat valtaan vuonna 1944 ruumis kaivettiin haudasta ja haudattiin salaa Vranan palatsin pihamaalle. Kommunistivallan päättymisen jälkeisissä etsinnöissä löydettiin sydän, joka palautettiin Rilan luostariin.

Kunnianosoituksia

55x55px Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia) 55x55px Kunnialegioonan suurristi (Ranska) 55x55px Punaisen kotkan ritarikunnan suurristi (Saksan keisarikunta) 55x55px Pyhän Hubertuksen ritarikunnan ritari (Baijeri) 55x55px Saksilais-ernstiläisen suvun ritarikunnan suurristi (Saksin herttuakunnat, 1908) 55x55px Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari, 1912) 55x55px Unkarin kuningaskunnan ansioritarikunnan suurristi (Unkari, 1939) 55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylimmän ritarikunnan ritari (Italia, 1911) 55x55px Valkoisen Kotkan ritarikunnan ritari (Puola) 55x55px Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokka (Venäjä) 55x55px Kuninkaallisen viktorialaisritarikunnan kunniasuurristi (Yhdistynyt kuningaskunta)

Lähde:

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Bulgarian hallitsijat Luokka:Vuonna 1894 syntyneet Luokka:Vuonna 1943 kuolleet