Uskonto Suomessa tarkoittaa uskontoja, joita Suomessa asuvat ihmiset harjoittavat. Suomen uskonnollinen kenttä on kristinuskon hallitsema, erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon kautta. Vuoden 2024 lopussa evankelis-luterilainen kirkko ilmoitti noin 3,5 miljoonaa jäsentä eli 62,2 prosenttia väestöstä. Tämä luku heijastaa kuitenkin lähinnä nimellistä jäsenyyttä, joka ei ota kantaa aktiiviseen uskonnolisuuteen tai toimintaan osallistumiseen.

Toiseksi suurin kirkko on Suomen ortodoksinen kirkko, joka ilmoitti vuonna 2024 yli 55 000 jäsentä eli 1,1 prosenttia väestöstä. Se on historiallisesti vahva itärajan alueella ja nauttii perustuslaissa erityisasemaa rinnakkain evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Helluntailaisuuden piirissä Suomessa on noin 70 000–100 000 ihmistä, joista helluntaiseurakuntiin kuuluu noin 45 000. Valtaosa helluntaiseurakunnista on yhdistysmuotoisia, joiden jäsenet tilastoidaan uskontokuntiin kuulumattomiksi, elleivät he kuulu lisäksi johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Osa helluntailaisista on Suomen helluntaikirkon jäseniä, mutta osa kuuluu myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Uskontokuntiin kuulumattomuus on ollut Suomessa kasvussa ja kattaa vuonna 2024 noin 35 prosenttia väestöstä. Yleisin syy kirkosta eroamiseen on kirkollisveron välttäminen ja taloudelliset syyt. Muita syitä ovat muun muassa uskomuksiin ja oppiin liittyvät syyt (n. 20–30 %), joihin lukeutuvat siirtyminen toiseen kirkko- tai uskontokuntaan sekä uskonnoton maailmankatsomus. Eri väestöryhmissä korostuvat myös arvoihin ja politiikkaan liittyvät syyt.

Vähemmistöuskonnoista suurin on islam. Muslimien lukumäärä on kasvanut viime vuosina merkittävän maahanmuuton myötä. Vuonna 2022 muslimeja arvioitiin olevan yli 120 000 eli noin 2 prosenttia väestöstä. Suurin osa muslimeista edustaa sunnalaista suuntausta.Konttori 2022, s. 23 Arviot vaihtelevat, sillä suurin osa muslimeista ei kuulu mihinkään rekisteröityyn islamilaiseen yhdyskuntaan. Perusopetuksessa islamin opetukseen vuonna 2024 osallistui 1–6-luokkalaisista 4,2 prosenttia ja 7–9-luokkalaisista 3,3 prosenttia. Muita vähemmistöuskontoja ovat muun muassa juutalaiset, bahait, buddhalaiset ja hindut.

Historiallisesti Suomen uskonnollinen maisema muokkautui kristinuskon vaikutuksen leviämisestä alueelle ennen 1100-lukua niin lännen kuin idän kautta sekä 1500-luvun uskonpuhdistuksen kautta. Ruotsi-Suomen aikana 1600-luvulla kaikki valtakunnan asukkaat velvoitettiin luterilaiseen tunnustukseen. Uskonnollinen vapautuminen alkoi 1800-luvulla kun kirkon asema vahvistettiin valtiosta erilliseksi julkisoikeudelliseksi yhteisöksi ja vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin vuonna 1869. Vuoden 1923 uskonnonvapauslaki mahdollisti eron luterilaisen kirkon tai muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä. Ensimmäisinä vuosikymmeninä uskonnonvapaudessa korostui negatiivinen uskonnonvapaus eli "vapaus uskonnosta"-ajattelu, joka heijastui paitsi vastakkainasetteluun kirkon ja valtion välillä myös kristillisten ja yhteiskunnassa vallitsevien arvojen välillä. Euroopan unionin jäsenyyden myötä keskusteluissa on korostunut kansainväliset sopimukset ja positiivinen uskonnonvapaus.

Suomen perustuslaissa on määritelty oikeus uskonnon ja omantunnon vapauteen, jonka käyttämistä turvataan uskonnonvapauslailla. Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on lakiin perustuva erikoisasema julkisoikeudellisena yhteisönä ja osana valtion lainsäädäntöä. Uskonnonvapauden positiivinen tulkinta, eli yksilön oikeus harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa julkisesti ja yksityisesti omantuntonsa, ymmärryksensä ja valintansa mukaan, on heijastunut erityisesti vuoden 2000 perustuslaissa ja vuoden 2003 uskonnonvapauslaissa.

Historia Esikristilliset uskomukset ja käytänteet

Suomen alueella asuneiden heimojen muinaisuskonto perustui animismiin ja šamanismiin. Muinaisten uskomusten käsitteiden juuret ovat protouralilaisessa mytologiassa. Uskonto ei ollut yhtenäistä tai opillista, vaan se vaihteli alueittain ja perustui paikallisiin perinteisiin. Koska kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt, tieto perustuu myöhempiin etnografisiin kuvauksiin, kansanperinteeseen sellaisina kuin ne on dokumentoitu 1700- ja 1800-luvuilla.Artikkeli suomalaisten muinaisusko teoksessa

Muinaisuskontoja harjoitettiin ennen kristinuskon tuloa 1000-luvun alkuun asti, minkä jälkeen se eli pitkään kristinuskon rinnalla ja kehittyi 1600-luvulle kansanuskoksi, johon on sekoittunut sekä muinaisuskon että kristinuskon aineksia. Šamaanilaitos hiipui kristinuskon tulon myötä ja tietäjälaitos kehittyi yksityiseksi ja salaiseksi toiminnaksi. 1700-luvun puolivälisssä viimeiset pyhät lehdot hakattiin Savossa ja Karjalassa, mutta jumalat ja haltiat kulkivat mukana kansanperinteessä.

Muinaisuskoon kuuluivat monenlaiset jumalat, yhteys luontoon sekä vainajien palvonta. Maailma nähtiin täynnnä henkiä tai yliluonnnolista voimaa (väki), jotka asuivat luonnon elementeissä, esineissä ja esivanhemmissa. Šamaanit toimivat näiden henkien ja ihmisten välisinä välittäjinä. Tietäjät osasivat usein kalevalaisia runoja ja loitsuja ja heillä uskottiin olevan taikavoimia. Moni harjoitti kansanparannusta.Hakusana noitausko teoksessa . Saamelaisalueilla lapinnoidat toimivat parantajina ja pitivät yhteyttä luontoon. Muinaisuskoon kuului keskeisesti myös vainajien palvonta ja kunnioittava suhtautuminen karhuun. Perheillä, rakennuksilla, maaomaisuudella ja viljelyksillä oli omat haltijansa, joiden tehtävänä oli suojelu ja vaurauden sekä hedelmällisyyden turvaaminen.Pentikäinen, Juha ym.: Suomalaisten muinaisusko. Teoksessa Factum: Uusi tietosanakirja. 7, Sm–vahi. Espoo: Weilin+Göös, 2005. .

Suomen muinaisusko oli monijumalaista. Mikael Agricolan vuonna 1551 julkaisema luettelo epäjumalista sisälsi 11 hämäläistä ja 12 karjalaista epäjumalaa. Itä-Suomessa palvottiin kirjavaa jumalten joukkoa, joihin lukeutuivat muun muassa Ukko, Ahti ja Tapio. Jumalat ja haltijat kuvastivat luontosuhdetta ja sosiaalista järjestystä.Mikael Agricolan luettelo hämäläisistä ja karjalaisista jumalista, Psalttarin käännöksen esipuhe,1551, 12 kutakin antiikin pantheonien tapaan. Suomalaisen muinaisuskon ja kirkkohistorian tekstejä. Juha Seppänen. http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/ue/ue5/ue5tekst.html Viitattu 20.4.2013..

Kristinuskon tulo Suomeen

Väestön kääntyminen kristinuskoon alkoi Suomessa 1000-luvulla aluksi kaupankäynnin välityksellä.Katolinen kristillisyys tuli Suomeen 1100-luvulla edu.fi Kristinusko levisi suurimpaan osaan Suomea katolisena uskona.

Uskonpuhdistus ja luterilainen kirkko 1500-luvulla uskonpuhdistus levisi myös Suomeen, mikä johti katolisen uskon korvaamiseen luterilaisella uskolla. Suomenkieliset jumalanpalvelukset yleistyivät ,ja Raamatun käännöstyö suomeksi käynnistyi. Luterilainen kirkko tuli valtionuskonnoksi, ja sen asema vahvistui 1600- ja 1700-luvuilla. Kirkko oli merkittävä kulttuurin ja koulutuksen edistäjä.

Lakisääteinen pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon astui voimaan vuonna 1634. Myös kirkonmenoihin osallistuminen muuttui pakolliseksi ja muut kuin luterilaiset tuli karkottaa maasta.Suomen uskonnonvapauden historia. Vapaa-ajattelijain liitto ry. http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html Alkuperäisuskonnon harjoittaminen julistettiin synnilliseksi toiminnaksi ja kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään esimerkiksi metsikköjä, joita tiedettiin tai epäiltiin käytettävän uhrilehtoina. Kansanuskossa sekoittuivat tästä huolimatta pitkään kristilliset ja vanhan uskonnon piirteet. Esimerkiksi kristinuskon Saatanan ja suomalaisten muinaisuskon maahisten tehtävät sekoittuivat pitkään ja samoissa loitsua muistuttavissa rukouksissa ja rituaaleissa voitiin suojautua molempia vastaanKristinusko saapui Suomeen noin 1 000 vuotta sitten. www.kirkko850.fi/ristijasiniristi/tekstit/jakso1.doc. Paikoitellen Hämeessä, laajasti Itä-ja Pohjois-Suomessa, ja erityisesti Karjalassa tällaista esiintyi vielä uudella ajallakin. Ulkomaalaisille annettiin 1700-luvulla lupa harjoittaa muuta uskontoa kuin evankelis-luterilaista, mutta toisinuskovat joutuivat elämään ilman kansalaisoikeuksia aina 1900-luvulle asti.

1800-luvulta lähtien myös muut kristilliset suuntaukset, kuten ortodoksisuus ja erilaiset herätysliikkeet, saivat jalansijaa. Erityisesti herännäisyysliike vaikutti merkittävästi maaseudun väestöön ja korosti henkilökohtaista uskonelämää.

Uskontokuntaan kuulumisen pakollisuus poistui vuoden 1923 uskonnonvapauslain myötä. Uskonnonvapauslaki salli myös uusien uskonnollisten yhdyskuntien vapaan perustamisenIlkka Niiniluoto: ”Ateismi”. Teoksessa . Uskonnottomuus ja maallistuminen alkoivat lisääntyä. Uskonnollisten yhdyskuntien monimuotoisuus laajeni, kun uusia uskonnollisia liikkeitä syntyi. Esimerkiksi helluntailaisuus, baptistit ja erilaiset karismaattiset suuntaukset saivat kannatusta.

Väestö Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien määrä Uskonnollinen yhdyskunta200020052010201520202025Määrä%Määrä%Määrä%Määrä%Määrä%Määrä%LähdeVäestö yhteensä5,181,115100.0%5,255,580100.0%5,375,276100.0%5,487,308100.0%5,533,793100.0%5,652,881100.0% Kristinusko4,496,22986.7%4,466,12884.9%4,308,34280.1%4,112,68174.9%3,861,83369.7%3,569,85363.15% Islam1,1990.0%4,2370.0%9,3930.1%13,2890.2%19,3470.3%28,5120.5% Buddhalaisuus260.0%680.0%5090.0%9560.0%1,8260.0%1,8450.0% Juutalaisuus1,1570.0%1,1840.0%1,2080.0%1,1330.0%1,0940.0%1,0130.0% Hindulaisuus370.0%660.0%910.0%3240.0%3680.0%1,0720.0% Uuspakanuus00.0%00.0%00.0%350.0%650.0%650.0%Muut uskontokunnat22,4880.4%22,3750.4%23,3040.4%22,7840.4%21,5330.3%20,0300.3%Uskontokuntiin kuulumattomat659,97912.7%761,52214.4%1,032,42919.2%1,336,10624.3%1,627,72729.4%2,030,49135.9%

Alueittain

{| class="wikitable sortable" |+ Uskontokuntiin kuuluminen suuralueittain (NUTS2) ja maakunnitain (NUTS3) (2025)<ref name="eurobarometer 2010" |- ! Alue ! Ev. Lut. ! Muut uskonnot ! Usk. kuulumattomat |- | Manner-Suomi | style="text-align:center;"| 61.1% | style="text-align:center;"| 2.9 % | style="text-align:center;"| 35.9 % |- | Helsinki-Uusimaa | style="text-align:center;"| 49.6 % | style="text-align:center;"| 3.8 % | style="text-align:center;"| 46.5 % |- style="background:#f0f8ff;" | Uusimaa | style="text-align:center;"| 49.6 % | style="text-align:center;"| 3.8 % | style="text-align:center;"| 46.5 % |- | Etelä-Suomi | style="text-align:center;"| 63.6 % | style="text-align:center;"| 2.5 % | style="text-align:center;"| 34.0 % |- style="background:#f0f8ff;" | Varsinais-Suomi | style="text-align:center;"| 62.2 % | style="text-align:center;"| 2.6 % | style="text-align:center;"| 35.2 % |- style="background:#f0f8ff;" | Kanta-Häme | style="text-align:center;"| 67.4 % | style="text-align:center;"| 2.1 % | style="text-align:center;"| 30.6 % |- style="background:#f0f8ff;" | Päijät-Häme | style="text-align:center;"| 61.7 % | style="text-align:center;"| 2.5 % | style="text-align:center;"| 35.8 % |- style="background:#f0f8ff;" | Kymenlaakso | style="text-align:center;"| 64.3 % | style="text-align:center;"| 2.3 % | style="text-align:center;"| 34.4 % |- style="background:#f0f8ff;" | Etelä-Karjala | style="text-align:center;"| 66.1 % | style="text-align:center;"| 2.3 % | style="text-align:center;"| 31.6 % |- | Länsi-Suomi | style="text-align:center;"| 66.5 % | style="text-align:center;"| 2.4 % | style="text-align:center;"| 31.1 % |- style="background:#f0f8ff;" | Keski-Suomi | style="text-align:center;"| 64.8 % | style="text-align:center;"| 2.8 % | style="text-align:center;"| 32.4 % |- style="background:#f0f8ff;" | Etelä-Pohjanmaa | style="text-align:center;"| 78.5 % | style="text-align:center;"| 1.9 % | style="text-align:center;"| 19.6 % |- style="background:#f0f8ff;" | Pohjanmaa | style="text-align:center;"| 68.4 % | style="text-align:center;"| 2.3 % | style="text-align:center;"| 29.2 % |- style="background:#f0f8ff;" | Satakunta | style="text-align:center;"| 70.1 % | style="text-align:center;"| 1.7 % | style="text-align:center;"| 28.2 %