Philipp Jakob Spener (13. tammikuuta 1635 Rappoltsweiler, Ylä-Elsass – 5. helmikuuta 1705 Berliini) oli saksalainen luterilainen teologi ja pappi sekä yksi pietismin keskeisistä perustajahahmoista. Häntä on usein kutsuttu saksalaisen pietismin perustajaksi tai ”pietismin isäksi”.Van der Mooen, R. J.: Spener, Philipp Jakob. Teoksessa

Spener pyrki uudistamaan luterilaista kirkkoa korostamalla henkilökohtaista uskoa, hengellistä uudestisyntymistä, Raamatun lukemista ja kristillisen uskon toteuttamista käytännön elämässä. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1675 ilmestynyt Pia desideria, jossa hän esitti ohjelman luterilaisen kirkon uudistamiseksi. Hänen ympärilleen syntyneistä hengellisistä kokoontumisista eli collegia pietatis -ryhmistä tuli yksi varhaisen pietismin tunnusomaisista toimintamuodoista.

Elämä Lapsuus ja koulutus Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Rappoltsweilerissa Ylä-Elsassissa, nykyisessä Ribeauvillésä Ranskassa. Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Spener sai uskonnollisen kasvatuksen, ja hänen varhaiseen hengelliseen kehitykseensä vaikuttivat muun muassa Johann Arndtin kirjoitukset ja englantilainen hartauskirjallisuus.Wallmann, Johannes: Totinen kääntymys ja maailmanparannus. Pietismi kirkkohistoriallisena ilmiönä. Kirjaneliö, 1997, s. 53–54.

Spener ei käynyt lapsena julkista koulua, vaan hänen opetuksestaan vastasi Rappoltsteinin hovisaarnaaja Joachim Stoll. Spener tutustui tämän johdolla muun muassa aikansa filosofiseen ja luonnontieteelliseen kirjallisuuteen.

Vuosina 1651–1659 Spener opiskeli Strasbourgin yliopistossa. Hän keskittyi erityisesti Raamatun alkukieliin ja historiallisiin opintoihin. Strasbourgin opettajien korostamat hengellinen uudestisyntyminen ja kristillisen elämän eettiset vaatimukset vaikuttivat hänen myöhempään ajatteluunsa.

Vuonna 1659 Spener vieraili Genevessä ja tutustui reformoituun saarnaajaan Jean de Labadieen. Labadie vahvisti Spenerin käsitystä hengellisen uudestisyntymisen merkityksestä sekä siitä, että kristillisen uskon tuli näkyä ihmisen koko elämässä.

Kirkollinen ura Spener aloitti kirkollisen uransa Strasbourgissa vuonna 1663. Vuonna 1666 hän siirtyi Frankfurt am Mainiin, jossa hänestä tuli luterilaisen kirkon johtava pappi. Frankfurtin-kaudella muotoutuivat monet hänen myöhemmin pietismille keskeisiksi muodostuneista ajatuksistaan.Kakkuri 2014, s. 35

Vuonna 1686 Spener kutsuttiin Dresdeniin Saksin hovin ensimmäiseksi hovisaarnaajaksi. Hänen asemansa oli merkittävä, mutta hänen uudistuspyrkimyksensä ja arvostelunsa herättivät vastustusta sekä luterilaisissa puhdasoppisissa piireissä että Saksin hovissa.

Vuonna 1691 Spener siirtyi Berliiniin Pyhän Nikolauksen kirkon provostiksi. Brandenburg-Preussin hovin tuki antoi hänelle mahdollisuuden edistää kirkollisia ja koulutuksellisia uudistuksia. Spener vietti loppuelämänsä Berliinissä ja kuoli siellä 5. helmikuuta 1705.

Toiminta Collegia pietatis Frankfurtissa Spener alkoi järjestää pienimuotoisia hengellisiä kokoontumisia. Ensimmäinen tällainen ryhmä kokoontui vuonna 1670. Näitä ryhmiä alettiin kutsua nimellä collegia pietatis, ”hurskauden kokoukset”. Kokoontumisissa rukoiltiin, laulettiin, luettiin hengellistä kirjallisuutta ja keskusteltiin uskonnollisista kysymyksistä. Raamatun tutkimisella oli toiminnassa keskeinen asema. Spener rohkaisi myös maallikoita osallistumaan keskusteluun ja käyttämään puheenvuoroja. Hän yhdisti tämän ajatuksen luterilaiseen käsitykseen kaikkien uskovien yleisestä pappeudesta.

Spener tarkoitti pienryhmät luterilaisen kirkon sisäiseksi uudistuskeinoksi eikä siitä erillisiksi seurakunniksi. Ajatusta on kuvattu ilmauksella ecclesiola in ecclesia (). Ryhmien tarkoituksena oli syventää osanottajien hengellistä elämää ja vahvistaa kristillisen uskon toteutumista käytännössä.

Pienryhmät herättivät myös vastustusta. Niiden pelättiin jakavan seurakuntia ja haastavan vakiintuneita kirkollisia rakenteita. Vaikka myöhemmässä saksalaisessa pietismissä esiintyi voimakkaita kiistoja, Spener itse korosti yhteistyötä ja suvaitsevaisuutta.

Pia desideria ja kirkon uudistus Spenerin merkittävin teos Pia desideria ilmestyi vuonna 1675. Teoksen nimi merkitsee ”hurskaita toiveita”, ja siinä Spener esitti ohjelman luterilaisen kirkon hengelliseksi uudistamiseksi. Spener arvosteli erityisesti papiston puutteellista hengellistä ja moraalista elämää sekä aikansa protestanttisen teologian opillisia kiistoja. Hän ei hylännyt teologista oppia, mutta katsoi, ettei kristillisyys saanut rajoittua oikean opin tuntemiseen. Uskon tuli näkyä ihmisen elämässä ja teoissa.

Pia desideriassa Spener korosti Raamatun laajempaa ja perusteellisempaa käyttöä, maallikoiden osallistumista kirkon hengelliseen elämään, kristillisen uskon toteuttamista käytännössä, maltillisuutta uskonnollisissa kiistoissa sekä pappiskoulutuksen uudistamista. Saarnaamisen tuli hänen mukaansa tähdätä kristillisen elämän rakentamiseen.

Spenerin uudistusohjelma herätti huomattavaa vastustusta luterilaisen puhdasoppisuuden piirissä. Hänen käytännöllisen kristillisyyden korostustaan arvosteltiin muun muassa siitä, että sen katsottiin tapahtuvan opillisen täsmällisyyden kustannuksella.

Pappiskoulutuksen uudistaminen ja Halle Spener piti teologien koulutuksen uudistamista olennaisena osana kirkon uudistamista. Hän katsoi, ettei teologisen koulutuksen tullut keskittyä yksinomaan dogmaattiseen täsmällisyyteen, vaan tulevien pappien tuli samalla kehittää omaa hengellistä elämäänsä. Hän korosti hengellisen kirjallisuuden lukemista sekä Raamatun tutkimista suoraan lähteistä.

Spenerin ajatukset vaikuttivat merkittävästi Hallen yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Brandenburgin vaaliruhtinas perusti yliopiston vuonna 1694, ja Spener auttoi oppilaitaan Christian Thomasiusta ja August Hermann Franckea saamaan sieltä virat. Francken johdolla Hallesta kehittyi varhaisen saksalaisen pietismin keskeinen institutionaalinen ja älyllinen keskus. Hallen kautta pietismi levisi laajalle saksalaiseen luterilaisuuteen.

Teologia Spener pysyi luterilaisena teologina, mutta hänen ajattelunsa painotukset erosivat osittain 1600-luvun luterilaisen puhdasoppisuuden vallitsevista suuntauksista. Hän suhtautui kriittisesti teologisiin kiistoihin, joita hän piti kristillisen elämän kannalta hyödyttöminä, ja korosti opin ja elämän yhteyttä.

Keskeinen käsite Spenerin ajattelussa oli hengellinen uudestisyntyminen (Wiedergeburt). Kristillisen uskon tuli hänen mukaansa johtaa ihmisen elämän uudistumiseen. Tässä suhteessa häneen vaikuttivat hänen luterilaisen taustansa lisäksi muun muassa Johann Arndtin hartauskirjallisuus ja Jean de Labadien reformoitu hengellisyys. Spener korosti myös uskon ja tekojen välistä yhteyttä. Hän vastusti ajatusta kristinuskosta pelkkänä oikean opin tunnustamisena ja katsoi todellisen uskon ilmenevän kristillisessä elämässä.

Yleinen pappeus Spenerin uudistusohjelmassa oli tärkeä asema kaikkien uskovien yleisellä pappeudella. Hän halusi lisätä maallikoiden osallistumista seurakunnan hengelliseen elämään ja rohkaisi heitä tutkimaan Raamattua ja keskustelemaan siitä. Tämä periaate näkyi käytännössä collegia pietatis -kokouksissa, joissa myös muut kuin papit saattoivat osallistua uskonnolliseen keskusteluun ja käyttää puheenvuoroja.

Vaikutus Spenerin toiminnalla oli keskeinen merkitys saksalaisen pietismin muodostumisessa. Hänen kuollessaan vuonna 1705 pietismi oli vakiinnuttanut asemansa Saksassa, ja liikkeen vaikutus levisi myöhemmin myös Saksan ulkopuolelle. Teoksilaan hän loi pohjan maallikkoliikkeelle, joka omistautui pääasiassa Raamatun levittämiseen.

Spenerin vaikutus jatkui erityisesti August Hermann Francken ja Hallen pietismin kautta. Pietismin korostamat henkilökohtainen usko, hengellinen uudistuminen, Raamatun lukeminen ja käytännöllinen kristillisyys vaikuttivat myöhempiin protestanttisiin herätysliikkeisiin.

Teoksia Spener kirjoitti yli 300 teosta. Hänen keskeisiä teoksiaan ovat: Pia desideria (1675) Das geistliche Priestertum (1677) Die allgemeine Gottesgelehrtheit (1680)

Suomennoksia Evangeliumin vapauden väärinkäytöksestä: evangeliumin ja lain eroituksesta sekä kumpaisenkin oikeasta käytöksestä. Suom. Karl Enebäck. Granlund, 1868. Jumalan lasten autuudesta armon ja kunnian valtakunnassa. Suom. Karl Enebäck. J. F. Granlund, 1869. Kirkon uudistus. Suom. Jussi Aro. Kirjayhtymä, 1962. Pia desideria: (kirkon uudistus) eli sydämellinen toivomus totisen evankelisen kirkon Jumalalle otolliseksi parannukseksi ynnä muutamia siihen yksinkertaisesti tähtääviä kristillisiä ehdotuksia. Suom. Jussi Aro, johdanto Pentti Laasonen. 2. painos. Kirjaneliö, 1984. Hengen tie 9.

Lähteet Beyer, Jürgen: Doktor Speners fingernagel. Om pliktläsning på resor, i: Biblis. Kvartalstidskrift för bokvänner 61 (2013), s. 72–76 Biewer, Ludwig: Philipp Jakob Spener als Heraldiker - Ein kleiner Beitrag zu dem 300. Todestag eines großen Theologen',' i: Der Herold (Virteljahresschrift des "Herold" - Verein für Heraldik, Genealogie und verwandte Wissenschaften zu Berlin), bd. 16, Heft 17/2005, s. 493ff. Breymayer, Reinhard: Der "Vater des deutschen Pietismus" und seine Bücher. Zur Privatbibliothek Philipp Jakob Speners, i: Bibliothecae selectae da Cusano a Leopardi, a cura di Eugenio Canone. Leo S. Olschki Editore, Firenze 1993 (Lessico Intellettuale Europeo, 58), s. 299-331.

Spencer, Philipp Jacob: Pia desideria – Umkehr in die Zukunft, Brunnen Verlag Giessen, 1995, Werner Raupp: Art. Spener, Philipp Jacob (1635–1705), in: Heiner F. Klemme / Manfred Kuehn (General Editors), The Dictionary of Eighteenth-Century German Philosophers'', Vol. 3, London/New York 2010, s. 1106–1110.

Viitteet

Luokka:Saksalaiset luterilaiset teologit Luokka:Heraldikot Luokka:Pietismi Luokka:Vuonna 1635 syntyneet Luokka:Vuonna 1705 kuolleet