Tšüin alue () on hallintoalue Kirgisian pohjoisosassa. Sen keskus on erillisen hallintoalueen muodostava maan pääkaupunki Biškek. Alueen pinta-ala on 20 200 neliökilometriä. Siellä oli arviolta 971 284 asukasta vuonna 2025.
Maantiede ja ilmasto Tšüin alue rajoittuu idässä Ysyk-Kölin, etelässä Narynin ja Žalal-Abadin ja lounaassa Talasin alueisiin sekä lännessä ja pohjoisessa Kazakstaniin. Sen keskellä sijaitsee Biškekin kaupunki. Alueen pohjoisosa on alavaa Tšüin laaksoa, joka rajoittuu etelässä Kirgiisivuoriin. Idässä on Ilin Alataun ja Küngöi Ala-Toon välinen Tšoŋ Keminin laakso ja etelässä Suusamyrin laakso, joka rajoittuu pohjoisessa Kirgiisivuoriin ja etelässä Suusamyr- ja Žumgalvuoriin. Korkeuserot vaihtelevat 550 metristä (Tšüin laakso) 4 895 metriin (Alamüdünin huippu Kirgiisivuorilla). Hyötykaivannaisiin kuuluvat kulta, rautamalmi, titaani, kromi, lyijy, sinkki, harvinaiset maametallit ja rakennusaineet. Vuorten rotkoissa on kuumia ja kivennäisvesilähteitä.
Alueen ilmasto vaihtelee korkeuseroista johtuen huomattavasti. Pohjoisen alangoilla talvet ovat leutoja ja kesät kuumia ja kuivia. Keskilämpötila on tammikuussa –7 ja heinäkuussa 17–25 astetta. Suusamyrin vuoristolaaksossa keskilämpötilat ovat vastaavasti –20:sta –21:een ja 13–14 astetta. Vuotuinen sademäärä on 270–400 millimetriä. Eniten sataa vuorten pohjois- ja länsirinteillä. Kirgiisivuorilla ja Tšoŋ Keminin yläjuoksulla on laajoja jäätiköitä. Joet kuuluvat Tšüin ja Narynin vesistöihin. Alueen pohjoisrajalla virtaavan Tšüin sivujokia ovat Tšoŋ Kemin, Kitši Kemin, Šamšy, Kegeti, Ysyk-Ata, Alamüdün ja Kara-Balta. Suusamyrjoki laskee Kökömereniin. Tšüin laaksoon on rakennettu keinokastelua varten tekojärviä ja kanavia. Kasvillisuus on etupäässä puoliaavikkoa, aroa ja paikoin metsää, ja se vaihtelee vuorilla korkeusvyöhykkeiden mukaan.
Hallinnollinen jako ja väestö Hallintoalue on perustettu Frunzen alueena vuonna 1939. Vuosina 1959–1990 sen piirit olivat suoraan keskushallinnon alaisia. Alue jakautuu hallinnollisesti Alamüdünin, Keminin, Moskovan, Panfilovin, Sokulukin, Tšüin, Ysyk-Atan ja Žaiylin piireihin sekä Kantin, Kara-Baltan ja Tokmokin piiritasoisiin kaupunkeihin. Muita kaupunkeja ovat Kaiyŋdy, Kemin, Orlovka ja Šopokov.
Asutus on tiheintä Tšüin laaksossa Biškekiin johtavien valtateiden varsilla. Kaupunkiväestön osuus on 21,3 prosenttia. Asukkaista oli vuoden 2009 väestönlaskun mukaan 59,1 prosenttia kirgiisejä, 20,8 prosenttia venäläisiä ja 6,2 prosenttia dungaaneja. Yli prosentin vähemmistöjä olivat uiguurit, uzbekit, kazakit, turkkilaiset, ukrainalaiset ja azerit.
Talous ja liikenne Tšüin alueen pääelinkeinot ovat teollisuus ja maatalous. Tärkeimmät teolllisuuden alat ovat kullankaivu sekä muiden värimetallien ja metallituotteiden tuotanto. Lisäksi valmistetaan elintarvikkeita, rakennustarvikkeita ja erilaisia kulutustavaroita.
Maatalous on erikoistunut viljan, sokerijuurikkaan ja rehukasvien viljelyyn. Lisäksi viljellään perunaa, vihanneksia, öljykasveja, hedelmiä, meloneja ja marjoja. Tärkeimpiä tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, siat ja siipikarja.
Tšüin alueen läpi kulkevat Biškekiin eri suunnista johtavat maantiet sekä rautatie, joka jatkuu idässä Balyktšyyn. Alueella sijaitsee myös Manasin kansainvälinen lentoasema.
Nähtävyydet Alueen historiallisista kohteista tärkeimmät ovat Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvat Silkkitien kaupunkien Ašmaran, Suiabin, Nevaketin ja Balasagynin rauniot. Matkailijoita houkuttelevat vuoriston luonnonkauniit maisemat, Ala-Artšan kansallispuiston kaltaiset luontokohteet, retkeily- ja vuorikiipeilymahdollisuudet sekä kuumat ja kivennäisvesilähteet.
Lähteet
Aiheesta muualla
*