thumb|right|312x312px|Tukholman metron linjakartta thumb|310x310px|Junia Söderströmin yllä vanhankaupungin ja Södermalmin välisellä sillalla. thumb|311x311px|Tunnelissa.
Tukholman metro () on Ruotsin ainoa metrojärjestelmä maan pääkaupungin Tukholman seudulla. Tukholman metroverkko muodostuu seitsemästä linjasta ja sadasta asemasta. Asemista 47 on maan alla ja 53 maan päällä. Varsinaisen metroliikenteen voidaan katsoa alkaneen lokakuussa 1950, mutta jo ennen tätä useita nykyisen metroverkoston osia oli käytössä muina raidejoukkoliikenteen muotoina 1930-luvulta lähtien.
Viimeksi verkostoa on laajennettu vuonna 1994. Vuodesta 2018 on rakennettu sinisen linjan jatketta Kungsträdgårdenista Södermalmin kautta Nackaan ja Gullmarsplanin kautta vihreän linjan Hagsätran haaralle sekä Akallasta Barkarbyhyn. Rakenteilla on myös uusi vihreän linjan haara Odenplanilta Solnan Arenastadeniin ja uusi keltainen linja Fridhemsplanilta Älvsjöhön.
Sekä 108 kilometrin raidepituudellaan että noin miljoonalla päivittäisellä matkustajallaan tarkasteltuna metrojärjestelmä on maailman 36. laajin. Tukholman metro on sen palveleman alueen väestöpohjaan suhteutettuna yksi maailman laajimmista metroverkostoista.
Metroliikenteen tilaajana toimii Storstockholms Lokaltrafik (SL) ja liikennöitsijänä on toiminut marraskuusta 2025 lähtien Connecting Stockholm. Aiemmin metroa ovat liikennöineet muun muassa vuosina 2009–2025 hongkongilainen MTR Corporation ja vuosina 2005–2009 ranskalainen Veolia Transport.
Linjat Vihreällä linjalla tarkoitetaan linjoja 17, 18 ja 19. Niillä on yhteensä 49 asemaa, joista 12 on maanalaisia (yhdeksän betonikannellista ja kolme kallioon louhittua) ja 37 maanpäällisiä asemia. Linjan pituus on yhteensä 41 kilometriä 256 metriä. Linja vihittiin käyttöön 1. lokakuuta 1950 Slussenin ja Hökarängenin välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa: Hässelby strand lännessä ja Hagsätra, Farsta strand sekä Skarpnäck etelässä.
Punaisella linjalla tarkoitetaan linjoja 13 ja 14. Niillä on yhteensä 36 asemaa, joista 21 on maan alla (viisi betonikannen alla ja 16 kallioon louhittuna) ja 15 maan päällä. Linja on 41 kilometriä 238 metriä pitkä (vain 18 metriä lyhyempi kuin vihreä linja). Se vihittiin käyttöön 5. huhtikuuta 1964 T-Centralenin ja Fruängenin/Örnsbergin välillä. Linjalla on neljä pääteasemaa, joista Fruängen ja Norsborg ovat etelässä/lounaassa ja Ropsten sekä Mörby centrum koillisessa/pohjoisessa. Aiemmin punainen linja esitettiin metrokartoissa oranssin värisenä.
Sinisellä linjalla tarkoitetaan linjoja 10 ja 11. Niillä on yhteensä 20 asemaa, joista 19 on maanalaisia (kaikki kallioon louhittuja) ja vain yksi maanpäällinen. Sinisellä linjalla sijaitsee myös käyttöön ottamaton asema Kymlinge. Linjan pituus on 25 kilometriä ja 516 metriä. Se avattiin 31. elokuuta 1975 T-Centralenin ja Hjulstan välillä. Sinisellä linjalla on kolme pääteasemaa: Kungsträdgården idässä ja Akalla sekä Hjulsta pohjoisessa.
Linja Osuus Avattu Pituus Asemia 10 Kungsträdgården–Hjulsta 31. elokuuta 1975 15,1 km 14 11 Kungsträdgården–Akalla 5. kesäkuuta 1977 15,6 km 12 13 Norsborg–Ropsten 5. huhtikuuta 1964 26,6 km 25 14 Fruängen–Mörby centrum 5. huhtikuuta 1964 19,5 km 19 17 Åkeshov–Skarpnäck 19. marraskuuta 1958 19,6 km 24 18 Alvik–Farsta strand 1. lokakuuta 1950 18,4 km 23 19 Hässelby strand–Hagsätra 9. syyskuuta 1951/26. lokakuuta 1952 28,6 km 35 Yhteensä 108 kmhttps://web.archive.org/web/20070929133118/http://www.sl.se/upload/rapporter/uploads/SLfakta_2006.pdf 100
Historia
30. syyskuuta 1933 käyttöön vihitty tunneli Södertunneln Södermalmin läpi oli ensimmäinen askel jo olemassa olevien esikaupunkeja palvelevien raitioteiden muuntamisessa metroksi siirtämällä keskikaupungin läpi kulkeva osuus tunneliin. Liikenne hoidettiin aluksi raskailla raitiovaunuilla, joita nykyään usein nimitetään esimetroksi. Järjestelmän nimi Tunnelbanan (tunnelirata) on myös peräisin tältä ajalta. Alkuperäisellä kolmella asemalla Södermalmilla (Slussen, Södra Bantorget (nykyään Medborgarplatsen) ja Ringvägen (nykyään Skanstull) oli sisäänkäyntien edessä kyltit, joissa oli ympyröity "T". T:n sivuilla oli sanat TUNNEL ja BANAN.
Vuonna 1950 rata muutettiin Slussenin ja Hökarängenin välillä liikennöitäväksi sille pitkään tyypillisillä metrojunilla. Liikenne alkoi 1. lokakuuta, ja metrosta tuli raitioliikenteestä erillinen liikennemuoto. Vuonna 1952 avattiin linja keskustasta läntisiin lähiöihin, ja vuonna 1957 kaksi erillistä linjaa liitettiin toisiinsa keskusrautatieaseman ja vanhan kaupungin kautta. Punainen linja avattiin vuonna 1964 ja sininen vuonna 1975. Viimeisin lisäys vihreään linjaan valmistui vuonna 1994, punaiseen linjaan vuonna 1978 ja siniseen linjaan vuonna 1985.
Tukholman metrojunat liikennöivät pääsääntöisesti vasemmanpuoleisen liikenteen mukaan, koska Ruotsissa oli vielä metron rakentamisen alkuaikana myös tieliikenteessä vasemmanpuoleinen liikenne.
Päivä Vuosi Osuus Linja 1. lokakuuta 1950 Slussen–Hökarängen Vihreä 9. syyskuuta 1951 Gullmarsplan–Stureby Vihreä 26. lokakuuta 1952 Hötorget–Vällingby Vihreä 22. marraskuuta 1954 Stureby–Högdalen Vihreä 1. marraskuuta 1956 Vällingby–Hässelby gård Vihreä 24. marraskuuta 1957 Hötorget–Slussen Vihreä 17. huhtikuuta 1958 Skärmarbrink–Hammarbyhöjden Vihreä 19. marraskuuta 1958 Hässelby gård–Hässelby strand Vihreä 19. marraskuuta 1958 Hökarängen–Farsta Vihreä 19. marraskuuta 1958 Hammarbyhöjden–Bagarmossen Vihreä 14. marraskuuta 1959 Högdalen–Rågsved Vihreä 1. joulukuuta 1960 Rågsved–Hagsätra Vihreä 5. huhtikuuta 1964 T-Centralen–Fruängen Punainen 5. huhtikuuta 1964 Liljeholmen–Örnsberg Punainen 16. toukokuuta 1965 Örnsberg–Sätra Punainen 16. toukokuuta 1965 T-Centralen–Östermalmstorg Punainen 1. maaliskuuta 1967 Sätra–Skärholmen Punainen 2. syyskuuta 1967 Östermalmstorg–Ropsten Punainen 2. joulukuuta 1967 Skärholmen–Vårberg Punainen 29. elokuuta 1971 Farsta–Farsta strand Vihreä 1. lokakuuta 1972 Vårberg–Fittja Punainen 30. syyskuuta 1973 Östermalmstorg–Tekniska högskolan Punainen 12. tammikuuta 1975 Tekniska högskolan–Universitetet Punainen 12. tammikuuta 1975 Fittja–Norsborg Punainen 31. elokuuta 1975 T-Centralen–Hjulsta (Hallonbergen–Rinkeby kautta) Sininen 5. kesäkuuta 1977 Hallonbergen–Akalla Sininen 30. lokakuuta 1977 T-Centralen–Kungsträdgården Sininen 29. tammikuuta 1978 Universitetet–Mörby centrum Punainen 19. elokuuta 1985 Västra skogen–Rinkeby (Sundbybergin keskustan kautta) Sininen 15. elokuuta 1994 Bagarmossen–Skarpnäck Vihreä2028Akalla–BarkarbySininen2029Odenplan–ArenastadenVihreä2032Kunsträdgården–Nacka/HagsätraSininen2037Fridhemsplan–ÄlvsjöKeltainen
Tekniikka
Junat thumb|312x312px|C30-juna thumb|312x312px|C20-juna punaisella linjalla matkalla Mörbyn keskukseen thumb|312x312px|C6-juna Tukholman metrojunat ottavat sähkön raiteen viereen sijoitetusta sivuvirtakiskosta, jossa vihreällä ja punaisella linjalla on 650 voltin tasavirta, sinisellä linjalla 750 voltin tasavirta. Käytössä on 386 modernia vaunua. Vanhempia 1970- ja 1980-luvun vaunuja oli ennen noin 200. Junien huippunopeus on 80 km/h punaisella ja sinisellä linjalla, vihreällä 70 km/h. Laitureiden kohdalla rajoitus on 50 km/h. Junien maksimikiihtyvyys on 0,8 m/s². Täysimittaisella junalla on pituutta noin 140 metriä. Raideleveys on myös Ruotsin rautateillä käytettävä eurooppalainen standardileveys 1 435 millimetriä.
Kuljettaja operoi itse junan ovia. Koska asemalaiturit eivät aina ole täysin suoria ja toisaalta junat pitkiä, kuljettaja joutuu yleensä nousemaan ja kurkistamaan oman ovensa kautta, milloin ovet voi sulkea. Osalla asemista on kameroita ja näyttöjä helpottamassa kuljettajalle ovien sulkemista.
Suurin osa vaunuista on 2000-luvun taitteessa valmistettua Vagn 2000 (C20)-mallityyppiä. Junayksikön pituus on 46,5 metriä, ja täysimittaisessa junassa on yhteenkytkettynä kolme yksikköä. Varsinkin yöaikaan liikenteessä on usein myös lyhyempiä, kahden yksikön ja joskus jopa yhden yksikön mittaisia lyhennettyjä junia. Yksikössä on 126 istuma- ja 186 seisomapaikkaa, jolloin koko junan kapasiteetti on yli 1 000 matkustajaa.
Vanhempia, 1970- ja 80-luvuilla valmistettuja vaunuja oli edelleen käytössä sinisellä ja punaisella linjalla. Yksi junayksikkö on 17,62 metriä pitkä, 2,8 metriä leveä ja 3,8 metriä korkea. Vaunussa oli 48 istumapaikkaa. Laituripituus mahdollisti enintään kahdeksan vaunun yhteenkytkemisen. Jäljellä olevat alkuperäiset vaunusarjat C6H, C14 ja C15 poistettiin käytöstä vuosina 2023 ja 2024.
Vuonna 2020 punaisella linjalla otettiin käyttöön 48 uutta C30-mallinimeä kantavaa junaa. Niissä penkit ovat junan toisella laidalla sivuttain, ja lisäksi ovien määrää on lisätty. Muutokset vähentävät istuinpaikkoja, mutta tehostavat junan lastaamista ja purkamista sekä nostavat kokonaismatkustajamäärää.
Asemat Suljetun lippujärjestelmän takia jokaisella aseman sisäänkäynnillä on portit, jotka avautuvat lippua näyttämällä – asemalta poistuessa lippua ei tarvitse näyttää. Jokaisella sisäänkäynnillä on myös ns. stationvärd, jonka tehtävänä on valvoa porttien väärinkäyttöä, avustaa matkustajia ja myydä lippuja. Tämän johdosta suurimmalla osasta asemia on vain yksi lippuhalli, jolla saattaa olla useampia sisäänkäyntejä.
Kaikki asemat ovat täysin esteettömiä, sillä jokaisella asemalla on vähintään yksi hissi. Puolen metrin päässä laiturin reunasta on korostereuna. Lähes jokaisella asemalla siirtymä junan ja laituritason välillä on myöskin täysin esteetön. Aivan suurempia asemia ja syvempiä asemia lukuun ottamatta asemilla on verrattain paljon portaita, ja liukuportaiden määrä on melko pieni. Toisaalta myös suurimmalta T-Centraleninkin asemalta löytyy paljon portaita liukuportaiden rinnalta. Pisimmiltä siirtymäkäytäviltä löytyy myös liukukäytäviä.
Suurin osa asemista on nimetty sen palveleman kaupunginosan mukaan: Akalla, Alvik, Hässelby gård. Vain yksi asema, Rådmansgatan, on nimetty kadunnimen mukaan. Jotkin asemat, kuten Tekniska högskolan, Globen, Danderyds sjukhus, on nimetty lähistöllä sijaitsevan merkittävän käyntikohteen mukaan.
Matkustajainformaatio pienoiskuva|Vihreän linjan C20-juna sisältä
Jokaisella linjalla on oma tunnusvärinsä, joka on merkittynä linjakarttoihin ja joihinkin asemaopasteisiin. Sen sijaan junat ovat aina sinisiä. Linjoilla on myös numerot, mutta junissa lukee vain sen määränpää ilman linjanumeroa.
Uusissa junissa on automaattiset kuulutukset seuraavan aseman nimestä. Tärkeimpien vaihtoasemien kohdalla ilmoitetaan myös vaihtoyhteydet ja ovien avautuessa junan määränpää. Vanhemmissa junissa kuljettaja kuuluttaa itse, ja myös uudemmissa hän voi halutessaan varoittaa esimerkiksi ovien sulkeutumisesta. Uusien junien sisällä on näyttö, jossa lukee seuraavan aseman nimi, junan pysähtyessä sen määränpää ja aika ajoin erilaisia turvallisuuteen liittyviä tiedotteita. Junan sisällä on jokaisella ovella myös pelkistetty metrolinjaston kartta ja turvallisuusohje.
Laitureilla, aseman sisäänkäynneillä ja pitkien siirtymien varsilla on näyttöjä, joiden ylärivillä lukee seuraavan junan määränpää ja aika lähtöön ja alarivillä rullaavana seuraavat lähdöt ja mahdollisesti poikkeustiedotteita. Staattiset opasteet ovat olleet perinteisesti sinikeltaisia, mutta muun muassa T-Centralenin ja Liljeholmenin asemilla on otettu käyttöön uusia, harmaita opastetauluja.
Kuulutukset ovat vain ruotsiksi, mutta suurin osa muusta materiaalista on aina myös englanniksi. Lisäksi T-Centralenilla ja joissakin metrokartoissa myös tunnelbana-nimi on käännetty suomen/englannin metro-vastikkeen lisäksi saksaksi U-Bahn.
"Tukholman salainen metro" Tukholman alla on toinen, Tunnelbana-järjestelmään liittymätön maanalainen rautatie. Usein tätä kutsutaan nimellä Stockholms hemliga tunnelbana. Kyseessä on Östermalmilta Kungsholmeniin johtava kapearaiteinen rautatie, jota käytetään maanalaisen kaukolämpölinjan huoltamiseen. Radan omistaa Birka Energi ja sen raideleveys on 600 millimetriä.
Tulevaisuus