Kaarle II ( II) ; (15. lokakuuta 1893 – 4. huhtikuuta 1953) hallitsi Romanian kuninkaana vuosina 1930–1940.
Suku Kaarlen vanhemmat olivat kuningas Ferdinand ja kuningatar Maria, joka oli prinssi Alfredin ja suuriruhtinatar Maria Aleksandrovna Romanovan tytär. Hänen äidinpuoleinen isoäitinsä oli kuningatar Viktoria ja äidinpuoleinen isoisänsä keisari Aleksanteri II. Kaarle II:sta tuli kruununprinssi, kun kuningas Kaarle I kuoli lokakuussa 1914, ja Ferdinand nousi Romanian kuninkaaksi.
Hän oli vanhin sisarussarjassa, jossa oli kuusi lasta. Hän oli ensimmäinen Romanian kuninkaista, joka syntyi Romaniassa, aiemmat olivat syntyneet Saksassa, josta kuningassuku Hohenzollern-Sigmaringen oli kotoisin. Nuoruutensa prinssi Kaarle, tuleva kuningas Kaarle II, oli lähinnä kuningas Kaarle I:n ja tämän puolison kuningatar Elisabetin kasvatettavana, osittain ankarasti ja osittain isosedän toteuttaessa pojan pienimmätkin oikut. Sekä isosedällä että äidillä, kuningatar Marialla oli erittäin vastakkaiset näkemykset siitä, miten poikaa tuli kasvattaa ja tästä tuli heidän välinen kiistakapulansa, jota sekä hemmoteltiin ylettömästi että laiminlyötiin emotionaalisesti. Nuoren kruununprinssin ainoa vakava kiinnostuksen kohde oli postimerkkien keräily, ja hän vietti kohtuuttoman paljon aikaa juoden, juhlien ja naisten perässä juoksemalla. Vuoteen 1912 mennessä 19-vuotias Kaarle oli isä ainakin kahdelle aviottomalle lapselle teini-ikäisen koulutytön Maria Martinin kanssa.
Opettaakseen prinssille preussilaisten sotilashyveiden arvon kuningas Kaarle I määräsi tämän upseeriksi vuonna 1913. Prinssin aika Preussin 1. kaartinrykmentissä ei tuottanut toivottua tulosta, ja Kaarle pysyi ”playboy-prinssinä”. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän oli sotilaskoulutuksessa hallitsijasukunsa kotimaassa Saksassa. Sieltä palattuaan Kaarle I kuoli, ja uudeksi kuninkaaksi tuli prinssi Kaarlen isä Ferdinand. Kruununprinssiksi kohonnut Kaarle vietti tähän aikaan poikkeuksellisen riehakasta elämää, johon kuuluivat naiset, alkoholi ja erilaiset juhlat. Vanhemmat eli kuningaspari yritti rajoittaa hänen juhlimistaan rahankäyttöä rajoittamalla siinä kuitenkaan onnistumatta.
Hänelle kaavailtiin vuonna 1914 puolisoksi Venäjän keisariperheen vanhinta tytärtä, suuriruhtinatar Olgaa, kumpikaan osapuoli ei ollut kiinnostunut. Vieraillessaan uudelleen Venäjällä tammikuussa 1917 (tai 1916) kruununprinssi ihastui nuorempaan sisareen, suuriruhtinatar Marijaan. Tämä oli kuitenkin vielä alle 18-vuotias koulutyttö, joten Nikolai II naurahti hyväntahtoisesti kruununprinssin kosinnalle. pienoiskuva|Prinssi Kaarle (oik.) isänsä kruununprinssi Ferdinandin ja isosetänsä kuningas Kaarle I:n kanssa n. 1905. pienoiskuva|Kruununprinssi Kaarle vuonna 1918.
Skandaali ja kuninkuudesta luopuminen Kruununprinssi Kaarle tunnettiin enemmänkin aiheuttamistaan skandaaleista kuin johtajankyvyistään, vaikka hänellä oli halu profiloitua sotilaana. Se, että Kaarle teknisesti ottaen oli karannut armeijasta jättäessään ilman lupaa ensimmäisen maailmansodan aikaisen asemapaikkansa aiheutti tuolloin valtavaa kiistaa. Elokuun lopulla 1918 hän matkusti rajan yli Venäjälle avioituakseen keskusvaltojen miehittämässä Odessassa, Ukrainassa kenraalin tytär Joanna Marie Valentina ”Zizi” Lambrinon (1898–1953) kanssa lain vastaisesti. Heille syntyi poika Mircea Gregor Carol Lambrino tammikuussa 1920. Avioliitto oli kuitenkin mitätöity kuninkaallisella asetuksella jo elokuussa 1919, sillä tulevan kuninkaan puoliso ei saanut olla lain mukaan romanialainen.
Romanian kuningashuone pakotti Zizi Lambrinon muuttamaan ulkomaille Pariisiin pienen poikansa kanssa lupauksella olla erossa kruununprinssistä. Kruununprinssi Kaarle oli tässä vaiheessa kuningashuoneen toimesta lähetetty pitkälle maailmanympärimatkalle. Lisäksi silloinen hallitus liberaali pääministeri Ionel Brătianun johdolla tuomitsi kruununprinssin kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi vankeuteen, jonka kruununprinssi suoritti Bistrițan vuoristoluostarissa palvellen. Näin kävikin eli kruununprinssi Kaarle ei tavannut koskaan Lambrinon synnyttämää poikaa.Norlin, Arne: s. 268 Romanian hallitus maksoi Lambrinon ja tämän pojan elatuksen.
Kruununprinssi Kaarlen nuorempi sisar, prinsessa Elisabet kihlautui Kreikan silloisen prinssin, myöhemmän kuningas Yrjö II:n kanssa. Tässä yhteydessä hän tutustui prinssi Yrjön sisareen prinsessa Helenaan. Kruununprinssi Kaarle avioitui Ateenassa juuri vallan takaisin saaneen kuningas Konstantin I:n tyttären, pikkuserkkunsa prinsessa Helenan kanssa 10. maaliskuuta 1921. Avioliitto ajautui pian kriisiin kuninkaan pidettyä yllä suhdetta juutalaisen apteekkarin tyttäreen Elena Wolffiin eli Magda Lupescuun (1895–1977), joka oli kaiken lisäksi eronnut. Skandaalin seurauksena kruununprinssi Kaarle lähti maanpakoon joulukuussa 1925. Tällöin hän allekirjoitti kruunustaluopumis asiakirjan. Hänet poistettiin kruununperimysjärjestyksestä ja isänsä testamentista tammikuussa 1926.
Kaarlen isä kuningas Ferdinand kuoli kesällä 1927. Kaarlen kuningatar Helenan kanssa vuonna 1921 syntynyt poika Mikael () kruunattiin viisivuotiaana kuninkaaksi heinäkuussa 1927. Kuningas Mikaelin alaikäisyyden vuoksi valtaa käytti holhoojahallituksena valtionhoitajaneuvosto, jossa kuningashuonetta edusti Kaarlen nuorempi veli prinssi Nikolai (). Kaarle ja Helena erosivat vuonna 1928, virallisesti vuonna 1932.Norlin, Arne: s. 269
Maanpakolaisuus ja paluu kuninkuuteen
Maanpakolaisuudessa prinssi Kaarle asui Italiassa ja Britanniassa. Maanpakolaisuudessa hän alkoi katua luopumistaan kruununperimyksestä. Hän antoi lausuntoja Pariisissa, jonka mukaan hänet oli pakotettu luopumaan kruununperimyksestä. Pääsyyllisiksi maanpakolaisuuteensa hän esitti äitinsä kuningatar Marian, vahvan liberaalipoliitikko Ionel Brătianun ja prinssi Barbu Știrbeyn, joka oli hyvin lähellä kuningashuonetta.Norlin, Arne: s. 270–271
Vuonna 1928 Kaarle suunnitteli paluuta Romaniaan tekemällä vallankaappauksen. Siinä häntä tuki brittiläinen Harold Harmsworth, lordi Rothermere, joka oli Daily Mail -sanomalehden omistaja. Lordi Rothermere oli tunnettu saksalaismielisenä ja natsimyönteisenä oikeistolaisena brittinä, joka oli ottanut elämäntehtäväkseen palauttaa Unkarille sen ensimmäisessä maailmansodassa Romanialle menettämä Transsilvania. Prinssi Kaarle suostui sopimuksessaan lordi Rothermeren kanssa Transsilvanian alueiden palauttamiseen Unkarille saamastaan avusta. Prinssin tarkoitus oli lentää kahdella pienkoneella Transsilvanian Alba Iuliaan ja marssia prinssi Kaarlen upseerikannattajien tukemana Bukarestiin vallan ottamiseksi. Asia kuitenkin paljastui, ja Britannian poliisi Scotland Yard asetti prinssi Kaarlen ei-toivotuksi henkilöksi. Hänen täytyi lähteä välittömästi Britanniasta.Norlin, Arne: s. 271
Prinssi Kaarle otti nyt uuden taktiikan. Hän haki kontakteja kotimaastaan Romaniasta. Tällaiseksi toimivaksi kontaktiksi osoittautui Romanian talonpoikaispuolueen johtaja Iuliu Maniu. Maassa oltiin holhoojahallituksen toimintaan tyytymättömiä ja toisaalta poliittiset piirit talonpoikaispuolueen pääministeri Iuliu Maniun johdolla tukivat Mikaelin isän prinssi Kaarlen paluuta kuninkaaksi. Vuoden 1930 aikana heikennyt taloudellinen tilanne osoitti myös valtionhoitajakunnan kykenemättömyyttä ratkaista ongelmia.
Kuninkaallisen diktatuurin edustaja 1930-luvun Romaniassa
Pääministeriksi noussut Iuliu Maniu koetti saada sovinnon prinssi Kaarlen ja tämän puolison prinsessa Helenan välillä. Armeija kannatti myös Kaarlen paluuta, ja kuninkuus siirtyi vaikeuksitta 7. kesäkuuta 1930 prinssi Kaarlelle eli kuninkaana Kaarle II (). Mikaelille annettiin kruununprinssin arvon lisäksi muodollinen Alba Iulian suuriruhtinaan arvonimi.
Pääministeri Maniu oli arvioinut tilannetta ottamatta lukuun Magda Lupescua ja kuningas Kaarlen kiintymystä tähän. Lupescu ilmestyi vain muutamia viikkoja myöhemmin Romaniaan ja sai vahvemman aseman kuin koskaan aiemmin. Prinsessa Helena, joka oli poikansa Mikaelin lapsikuninkuuden aikaan ollut Romaniassa, poistui maasta ja asettui asumaan Firenzeen. Pääministeri Maniu erosi myös lokakuussa 1930 suunnitelmansa epäonnistuttua. Prinssi Kaarle ja prinsessa Helena erosivat virallisesti vuonna 1932. Nuori kruununprinssi Mikael sai sopimukseen mukaan vierailla säännöllisesti äitinsä luona Firenzessä.
Veljesten kuningas Kaarlen ja prinssi Nikolain, suhteet eivät säilyneet myöskään pitkään hyvinä, sillä prinssi Nikolai halusi avioitua eronneen romanialaisnaisen Ioana (Joanna) Dumitrescu-Dolettin kanssa. Kuningasveli Kaarle ei kuitenkaan halunnut antaa avioliitolle hyväksyntäänsä, ja sen vuoksi marraskuussa 1931 Nikolain ja Dumitrescu-Dolettin solmima avioliitto johti prinssi Nikolain eroon Romanian kuningashuoneesta. Prinssi Nikolai muutti ensin Espanjaan ja pian sen jälkeen Sveitsiin.
Kuningas Kaarle II haki 1930-luvulla vaikutusvaltaa Romanian politiikassa manipuloimalla kilpailevia talonpoikais- ja liberaalipuolueita ja juutalaisvastaisia ryhmiä. Tässä mielessä kuningas pyrki omalla toiminnallaan eristämään talonpoikaispuolueen johdosta eronneen Iuliu Maniun omassa puolueessaan. Kuningas pyrki rohkaisemaan talonpoikaispuolueen transsilvanialaisen johtaja Alexandru Vaida-Voevod toimimaan Maniuta vastaan talonpoikaispuolueen sisällä. Liberaalipuolueessa ns. nuorliberaalit Gheorghe Tătărescun johdolla tukivat kuninkaan ajatuksia laajemmasta kuninkaanvallasta. Brătianun poliitikkosuvusta kuningasta tuki myös entinen liberaalipoliitikko Gheorghe Brătianu, mutta liberaalipuolueessa kuningasta vastusti perinteisemmän suunnan edustajat johtajanaan Dinu Brătianu.
Maassa oli noussut keskeiseksi toimijaksi jo ennen Kaarlen kuninkaaksi paluuta uusi äärioikeistolainen poliittinen ryhmä Rautakaarti johtajanaan Corneliu Zelea Codreanu. Kuningas Kaarlekaan ei tuonut rakastajatartaan Magda Lupescua julkisuuteen vastaanotoillaan tämän juutalaisuuden takia. Kuninkaan Nikolai-veljellä oli 1930-luvun Romaniassa läheiset suhteet Rautakaartiin. Järjestö murhasi jo 1930-luvun alussa Romanian pääministerin, ja järjestöllä oli tarkoitus surmata myös muita vastustajiaan mm. Magda Lupescu, jolla oli kuninkaan kautta poliittista vaikutusvaltaa. Tämä poliittinen kytkös vaikutti siihen, että prinssi Nikolai erotettiin virallisesti kuningashuoneesta ja hän menetti prinssintittelinsä vuonna 1937. Suhteet olivat niin huonot, että Nikolaita ei päästetty äitinsä kuningatar Marian hautajaisiin Romaniaan kesällä 1938.
Kuningas Kaarle loi valtaan noustuaan ympärilleen oman kamarillansa, jotka olivat tyypillisesti poliitikkoja, diplomaatteja, armeijan upseeristoa ja teollisuusmiehiä. Heidän avullaan kuningas loi valtaansa myös puoluekenttään. Tunnetuimmat teollisuuden edustajat Kuninkaan kamarillassa olivat Max Auşnit ja Aristide Blank. Magda Lupescu oli tässä tilanteessa kuninkaan tärkein neuvonantaja. Kuningas Kaarle II:n aika oli myös voimakasta korruption aikaa, sillä Kaarle otti merkittävän taloudellisen vallan asemaansa hyväksikäyttäen. Yrityksille tarjottiin toimintamahdollisuuksia lahjuksia käyttämällä. Itse hän siirsi suuria summia ulkomaisille tileille vallassaoloaikana.