Ian David McShane (s. 29. syyskuuta 1942 Blackburn, Lancashire) on englantilainen näyttelijä, joka on esiintynyt sekä elokuvissa, televisiossa että teatterissa. Hänet tunnetaan karismaattisista roolisuorituksistaan, ja hän on urallaan näytellyt monipuolisesti niin hurmaavia veijareita kuin paatuneita roistojakin.
McShane aloitti näyttelijänuransa vuonna 1962. Varhaisella urallaan hän esiintyi muun muassa elokuvissa Taistelu Englannista (1969) ja Kuolema astuu laivaan (1973) sekä minisarjassa Jeesus Nasaretilainen (1977). Hän nousi laajempaan suosioon nimiroolistaan antiikkikauppiaana televisiosarjassa Lovejoy (1986, 1991–1994). Myöhemmin hän saavutti suurta menestystä saluunanomistaja Al Swearengenin roolillaan sekä televisiosarjassa Deadwood (2004–2006), josta hän voitti Golden Globe -palkinnon parhaasta miespääosasta draamasarjassa, että televisioelokuvassa Deadwood: The Movie (2019).
McShanen muita tunnetuimpia roolihahmoja ovat rikollispomo Teddy Bass elokuvassa Sexy Beast (2000), merirosvokapteeni Mustaparta elokuvassa Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (2011), palkkamurhaajien hotellin omistaja Winston Scott elokuvasarjassa John Wick (2014–) sekä viekas huijari herra Wednesday televisiosarjassa American Gods (2017–2021). Hän on toiminut myös ääninäyttelijänä muun muassa Kung Fu Panda -animaatioelokuvissa (2008, 2024), joissa hän ääninäytteli pahantahtoista lumileopardia Tai Lungia.
Näyttämöurallaan McShane on esiintynyt sekä Lontoon West Endillä että New Yorkin Broadwaylla. Hänen teatterirooleihinsa lukeutuvat muun muassa Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha (1965–1966) sekä Harold Pinterin Petos (1982) ja Kotiinpaluu (2007–2008).
Lapsuus ja nuoruus
Ian David McShane syntyi 29. syyskuuta 1942 Englannin Blackburnissä, Lancashiressa. Hänen isänsä oli skotlantilainen jalkapalloilija Harry McShane (1920–2012), joka pelasi urallaan laitahyökkääjänä Manchester United -jalkapalloseurassa, ja hänen äitinsä oli Irene ”Rene” McShane (o.s. Cowley; 1921–2021).
McShane oli perheen ainoa lapsi ja varttui Manchesterin esikaupunkialueella Urmstonissa. Nuorena hän pelasi jalkapalloa, mutta ei koskaan tavoitellut ammattilaisuraa. Kouluaikanaan hän kiinnostui näyttelemisestä ja liittyi National Youth Theatre -nuorisoteatteriin. Myöhemmin hän pääsi opiskelemaan näyttelemistä Lontoon Royal Academy of Dramatic Art -teatterikouluun, jossa hän opiskeli vuoteen 1962 saakka.
Ura
pienois|pysty|vasen|McShane esittämässä paholaista York Mystery Plays -esityksessä Yorkissa vuonna 1963.
Ensimmäiset vuodet
McShane oli vielä opiskelija, kun hän sai ongelmallisen opiskelijan roolin ensimmäisestä elokuvastaan Villi ja halukas (1962). Seuraavina vuosina hän näytteli muun muassa elokuvissa Mustalaistyttö (1966), Amerikkalaiset tulevat! (1969) ja Taistelu Englannista (1969). Komediassa Amerikkalaiset tulevat! hän pääsi esittelemään koomisia taitojaan.
Elokuvaroolien ohella McShane esiintyi myös näyttämöllä ja televisiossa. Teatterissa hän näytteli muun muassa Royal Shakespeare Companyn esittämässä näytelmässä Infanticide in the House of Fred Ginger (1962), joka oli hänen ensiesiintymisensä Lontoon näyttämöllä, Joe Ortonin näytelmässä Saalis (1965) sekä Tennessee Williamsin näytelmässä Lasinen eläintarha (1965–1966), jota esitettiin kiertueen jälkeen West Endillä. Hän esiintyi ensi kertaa Broadwaylla Aleksei Arbuzovin näytelmässä Marik-parkani (1967). Televisiossa hän esitti muun muassa Heathcliffiä minisarjassa Humiseva harju (1967), joka perustuu Emily Brontën samannimiseen romaaniin.
1970-luvun alkupuolella McShane näytteli muun muassa gangsterielokuvassa Roisto (1971), murhamysteerissä Kuolema astuu laivaan (1973) sekä toimintaelokuvassa Viimeiset sekunnit (1974). Vuonna 1975 hän muutti Englannista Los Angelesiin ja alkoi säännöllisesti matkustaa roolien vuoksi Los Angelesin ja Englannin välillä. Vuosikymmenen loppupuolella hän esiintyi useissa huomattavissa minisarjoissa, kuten Juuret (1977), Jeesus Nasaretilainen (1977), jossa hän esitti Juudas Iskariotia, sekä Disraeli (1978), jossa hänen roolisuorituksensa Benjamin Disraelina sai kiitosta.
Nousu suosioon
pienois|pysty|McShane lehdistökuvassa vuonna 1969.
McShane esiintyi 1980-luvulla muutamissa elokuvissa, kuten Agatha Christien samannimiseen rikosromaaniin perustuvassa Syyttömän taakka (1984), mutta työskenteli pääasiassa televisiossa. Hän näytteli muun muassa televisioelokuvissa Kirje (1982) ja Grace Kelly – ruhtinattaren tarina (1983), jossa hän esitti Monacon ruhtinas Rainieria, näyttelijä Grace Kellyn puolisoa. Lisäksi hän esiintyi sarjoissa Marco Polon matkat (1982), Parfyymidynastia (1983), Evergreen (1985) ja Anno Domini (1985), jossa hän näytteli Sejanusta. Hän jatkoi myös teatterityötään Los Angelesissa esitetyissä näytelmissä Petos (1982) ja Inadmissible Evidence (1985). Hänet palkittiin molemmista roolitöistään parhaan pääosan Los Angeles Drama Critics Circle -palkinnoilla.
1980-luvulla McShane hankki televisio-oikeudet Jonathan Gashin Lovejoy-romaaneihin ja näytteli itse pääroolin menestyssarjassa Lovejoy (1986, 1991–1994), jossa hänen esittämänsä nimihahmo oli mysteerejä ratkova, veijarimainen antiikkikauppias. Lisäksi hän osallistui sarjan jaksojen tuottamiseen ja ohjaamiseen. Sarjan ensimmäisen tuotantokauden jälkeen hän esiintyi merkittävissä rooleissa muun muassa sarjoissa Tunneli vapauteen (1988), Sodan muisto (1988–1989) ja Dallas (1989) sekä Dick Francisin salapoliisiromaaneihin perustuvissa televisioelokuvissa vuonna 1989. Lovejoyn esittämistä jatkettiin myöhemmin yleisön suuren suosion vuoksi. Vuonna 1991 McShane perusti oman McShane Productions Limited -tuotantoyhtiönsä, joka alkoi tuottaa sarjaa.
Lovejoyn esittämisen aikana McShanelta ilmestyi vuonna 1992 musiikkialbumi From Both Sides Now, joka myi Isossa-Britanniassa kultaa. Albumilla hän esitti cover-versioita eri laulaja-lauluntekijöiden kappaleista.
Lovejoyn menestyksen jälkeen McShane teki 1990-luvulla aiempaa harvemmin rooleja, mutta esiintyi satunnaisesti televisiossa ja teatterissa. Hän näytteli muun muassa sarjoissa Madson (1996) ja Paparazzi vasten tahtoaan (1997) sekä elokuvassa Babylon 5 – sielujen virta (1998). Vuosikymmenen lopulla hän palasi aktiivisemmin teatteriin ja esiintyi muun muassa näytelmässä Yield of the Long Bond (1998) Los Angelesissa sekä musikaalissa The Witches of Eastwick (2000–2001) Lontoon West Endillä.
pienois|pysty|vasen|McShane lehdistökuvassa vuonna 1981.
Uusi menestys
Vuonna 2000 McShane näytteli sujuvasanaista rikollispomoa Teddy Bassia menestyselokuvassa Sexy Beast, joka elvytti hänen elokuvauransa. Tämän jälkeen hän esiintyi muun muassa venäläisenä neuvottelijana poliittisessa draamasarjassa West Wing (2002) sekä vakoilukomediassa Agentti Cody Banks (2003).
Vuosina 2004–2006 McShane esitti historialliseen henkilöön perustuvaa armotonta ja moraalitonta saluunanomistajaa Al Swearengeniä lännensarjassa Deadwood. Hänen roolisuorituksensa sai laajaa kriitikoiden ylistystä, ja hän voitti Golden Globe -palkinnon parhaasta miespääosasta draamasarjassa. Lisäksi hän oli ehdolla draamasarjojen kategorioissa parhaan miespääosan Primetime Emmy- ja parhaan miesnäyttelijän Screen Actors Guild -palkintojen saajaksi. Roolityötä pidetään yhtenä hänen uransa parhaista.
Deadwoodin aikana ja sen jälkeen McShane jatkoi uraansa niin elokuvissa kuin televisiossakin ja näytteli monipuolisia rooleja. Hän esitti muun muassa vammaista miestä antologiaelokuvassa Yhdeksän elämää (2005), kuolemansa jälkeen limboon jäänyttä arvostettua toimittajaa komediassa Jymyjuttu (2006) sekä lento-onnettomuudessa kuolleen jalkapalloilijan surevaa isää urheiludraamassa We Are Marshall (2006). Myöhemmin hän näytteli myös urheilukomediassa Hot Rod (2007), jännityselokuvissa Death Race – Kuolonajot (2008) ja Tapaus 39 (2009) sekä draamassa Romahduksen anatomia (2009).
McShane alkoi tehdä myös äänirooleja. Hän ääninäytteli pirullista kapteeni Koukkua animaatioelokuvassa Shrek kolmas (2007), hallitsija Ragnar Sturlussonia elokuvassa Kultainen kompassi (2007), pahantahtoista lumileopardia Tai Lungia animaatiossa Kung Fu Panda (2008) sekä omalaatuista taikuria herra Bobinskya animaatiossa Coraline ja toinen todellisuus (2009). Hän sai ääniroolistaan Kung Fu Pandassa Annie-ehdokkuuden parhaasta ääninäyttelystä animaatioelokuvassa. Hän palasi Tai Lungin äänirooliin vuonna 2024 elokuvassa Kung Fu Panda 4.
Elokuvarooliensa ohella McShane palasi Broadwaylle Harold Pinterin näytelmässä Kotiinpaluu (2007–2008). Hänen roolityönsä perheen patriarkka Maxina sai ylistäviä arvioita. Tämän jälkeen hän esiintyi draamasarjassa Kings (2009), jossa hän näytteli nykyaikaisen kuningaskunnan hallitsijaa.
Myöhempi ura
pienois|pysty|McShane vuonna 2006.
Vuonna 2010 McShane esiintyi historiallisessa minisarjassa Taivaan pilarit, joka perustuu Ken Follettin samannimiseen romaaniin vuodelta 1989. Sarjassa hän esitti häikäilemätöntä ja kunnianhimoista pappia Waleran Bigodia, joka tavoittelee piispan asemaa. Hän sai roolisuorituksestaan Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta miespääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa.
Taivaan pilareiden jälkeen McShane näytteli merkittäviä rooleja useissa suuren budjetin elokuvissa. Hän esitti muun muassa merirosvokapteeni Mustapartaa hyvin menestyneessä Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (2011), kääpiöiden johtaja Beithiä fantasiassa Lumikki ja metsästäjä (2012), hyvätahtoista kuningas Brahmwellia fantasiaseikkailussa Jack the Giant Slayer (2013) sekä Amfiaraosta toimintaseikkailussa Hercules (2014).
McShane jatkoi myös televisiouraansa esiintymällä muun muassa kauhusarjan American Horror Story toisella kaudella Asylum (2012), rikosdraamasarjassa Ray Donovan (2015) sekä fantasiadraamasarjassa Game of Thrones (2016).
Vuonna 2014 McShane esitti palkkamurhaajien hotellin omistajaa Winston Scottia hyvin menestyneessä toimintatrillerissä John Wick. Hän palasi rooliinsa elokuvan jatko-osissa John Wick: Chapter 2 (2017), John Wick: Chapter 3 – Parabellum (2019) ja John Wick: Chapter 4 (2023) sekä elokuvasarjan spin-off-elokuvassa Ballerina (2025).
Vuosina 2017–2021 McShane näytteli pääosassa viekasta huijaria herra Wednesdaytä eli sodan jumala Odinia fantasiadraamasarjassa American Gods, joka perustuu Neil Gaimanin romaaniin Unohdetut jumalat vuodelta 2001. Hän sai suorituksestaan Critics’ Choice -ehdokkuuden parhaasta miespääosasta draamasarjassa. Sarjan ohella hän esitti professori Trevor ”Broom” Bruttenholmia supersankarielokuvassa Hellboy (2019) ja palasi rooliinsa Al Swearengenina televisioelokuvassa Deadwood: The Movie (2019). Hän toimi myös yhtenä Deadwood-elokuvan vastaavista tuottajista ja sai Primetime Emmy -ehdokkuuden parhaasta televisioelokuvasta.
American Godsin jälkeen McShane on näytellyt muun muassa pääosaa jännityselokuvassa American Star (2024), jossa hän esitti ikääntyvää palkkamurhaajaa Wilsonia.
Yksityiselämä
McShane avioitui ensimmäisen kerran englantilaisen näyttelijän Suzan Farmerin kanssa vuonna 1965. He olivat esiintyneet yhdessä draamaelokuvassa Villi ja halukas (1962) sekä Evan Hunterin näytelmässä The Easter Man (1964) Birminghamissa ja Lontoon West Endillä. Heidän liittonsa päättyi eroon vuonna 1968.
McShane tapasi toisen vaimonsa, englantilaisen mallin Ruth Postin, jalkapalloilijaystävänsä George Bestin kautta Manchesterissa. McShane ja Post menivät naimisiin kesäkuussa 1968 Lontoossa. Heille syntyi tytär vuonna 1971 ja poika vuonna 1975. Avioliitto päättyi eroon maaliskuussa 1977.
McShane tapasi hollantilaisen mallin ja näyttelijän Sylvia Kristelin seikkailuelokuvan The Fifth Musketeer (1979) kuvauksissa syksyllä 1976. Heidän välilleen syttyi vuoteen 1979 asti kestänyt myrskyisä suhde.