Joseph 'Joe' James (23. toukokuuta 1925 Saucier, Mississippi – 5. marraskuuta 1952 San José, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen moottoriurheilija.
Ura James kasvoi autokisahullussa Kaliforniassa, jossa ajeli veljensä Waltin kanssa kuivajärviroadstereilla matka-autojen huoltamotyön ohella. Veljeksistä tuli CRA-autojärjestön jäseniä ja 1949 Joe pääsi ajosaavutustensa avustuksella ajamaan keskilänteen kilpailuja. Hän ajoi sprint car -autoja IMCA-järjestön radoilla kohtalaisella menestyksellä ja siirtyi vuonna 1950 keskilännen AAA Circuit -radoille, jossa kykeni ajamaan kokeneita kuljettajia vastaan 10 parhaan kuljettajan sijoituksista. Ensimmäisen AAA -voittonsa hän sai Ohion Daytonissa ajetussa kilpailussa.
Hän osallistui Indianapolis 500 -kilpailuun kaksi kertaa kausilla 1951 ja 1952 (kuuluivat vuosina 1950-1960-luvuilla Formula 1 -sarjaan), joissa oli parhaimmillaan kolmastoista vuoden 1952 osakilpailussa. Hän voitti vuoden 1952 aikana myös kuusi voittoa sekä mestaruuden AAA -sarjassa.
Kuolema James menehtyi Champ Car -kilpailussa San Jose Speedwaylla vuonna 1952. Hän nousi kilpailun johtoon toisesta lähtöruudusta, kunnes 47. kierroksella ilmestyneet keltaiset liput pakottivat uusintalähtöön, jossa hän osui Mike Nazarukin autoon tehden useita voltteja. James vietiin sairaalaan, jossa hän menehtyi kolme päivää myöhemmin kallonmurtumasta ja sisäisistä vaurioista saatuihin vammoihin.
Kunnianosoitukset Jamesin kunniaksi Salemissa järjestettiin vuodesta 1953 lähtien Joe James Memorial -kilpailu, kunnes hänen maanmiehensä Pat O'Connorin kuoltua vuonna 1958 kilpailu nimettiin uudelleen Joe James/Pat O'Connor Memorial -kilpailuksi. Hänet valittiin National Sprint Car Hall of Fameen vuonna 1997.
Lähteet
Luokka:Moottoriurheilussa surmansa saaneet kuljettajat Luokka:Yhdysvaltalaiset autourheilijat Luokka:Vuonna 1925 syntyneet Luokka:Vuonna 1952 kuolleet