Pelikaani (Pelecanus onocrotalus) on isokokoinen pelikaanilintu.
Koko ja ulkonäkö Pelikaani on iso lintu, pituutta sillä on 140–170 senttimetriä ja siipien kärkiväli on 275–290 senttiä. Pelikaani painaa noin 9–15 kilogrammaa. Laji eroaa kiharapelikaanista värityksen osalta. Pelikaani on lähes kokonaan valkoinen ja siipisulat ovat mustat. Vain silmien ympärillä ja jaloissa on vaaleanpunaista. Nuoret yksilöt ovat harmaita ja niillä on tummat siipisulat.
Levinneisyys Pelikaani asuu kaakkoisessa Euroopassa ja Aasiassa Mongoliaan saakka. Maailman populaatio on kooltaan 270 000 – 290 000 yksilöä. Se talvehtii koillisessa Afrikassa. Noin 50 prosenttia kaikista pelikaaneista lisääntyy Tonavan suistoalueella.
Pelikaani on tavattu Suomessa hyväksytysti kahdesti, vuonna 1839 Karjaalla ja vuonna 1925 Pyhäjoella. Lisäksi vuonna 1992 nähtiin Suomussalmella, Kajaanissa ja Kuhmossa pelikaanien sukuun kuulunut lajilleen määrittämätön lintu.
Elinympäristö Elinympäristönä ovat suot ja matalat järvet sekä jokien suistot. Pesiminen vaatii laajat järviruokokasvustot.
Lisääntyminen Pelikaani pesii suurina yhdyskuntina, joissa voi olla jopa 30 000 paria. Yhdyskunnat saattavat sijaita kaukana vesialueesta. Pesä sijaitsee maassa, tavallisesti ruovikossa. Pelikaani munii kaksi munaa, joita haudotaan 29–36 päivää. Poikaset kuoriutuvat alastomina, ja saavat mustahkon untuvapuvun. Sukukypsyyden pelikaanit saavuttavat noin 3–4-vuotiaina.
Ravinto Pelikaanit syövät kaloja, joita pyydystävät matalasta vedestä uimalla pinnassa. Saalistus tapahtuu parvissa, jolloin parvi ui laajana kaarena, ja linnut paimentavat kalaparven ahtaalle, alkaen sitten kerätä kaloja venyvään kurkkupussiinsa. Päivittäinen ruuantarve on 900 – 1 200 grammaa, ja keskimääräinen saaliskala Euroopassa on 300–600 grammaa painava karppi.
Lähteet
Aiheesta muualla Lemmetyinen, Risto 1989: Pelikaani Turussa vuonna 1605 - Suomen ensimmäinen kirjattu lintuhavainto? - Lintumies 4.1989 s. 173. LYL. Rariteettikomitea
Pelikaani right|250px|Pelikaani
Luokka:Pelikaanit