Yliopistotutkinnot ovat yliopistoissa suoritettavia tutkintoja. Suomessa ne muodostavat nelitasoisen järjestelmän:
alemmat korkeakoulututkinnot nimike yleensä kandidaatti, poikkeus esimerkiksi farmaseutti ja oikeusnotaari ylemmät korkeakoulututkinnot maisteri (yleisin nimike) lisensiaatti (lääketiede, hammaslääketiede ja eläinlääketiede) proviisori (farmasia) diplomi-insinööri (tekniikka) arkkitehti (arkkitehtuuri) ja maisema-arkkitehti (maisema-arkkitehtuuri) ammatilliset jatkotutkinnot erikoislääkäri, erikoishammaslääkäri ja erikoiseläinlääkäri tieteelliset ja taiteelliset jatkotutkinnot lisensiaatti tohtori
Historia Suomessa kandidaatti vastasi ennen toisinaan maisteria (esimerkiksi OTK), toisinaan se oli alempi tutkinto (esimerkiksi LuK). Tutkintouudistuksen jälkeen (2005) suoritettavissa yliopistotutkinnoissa kandidaatti on kolmivuotinen (yliopistossa, ylioppilastutkinnon jälkeen) ja maisteri (jota vastaavia ovat muun muassa diplomi-insinööri ja arkkitehti) viisivuotinen (siis kaksi lisävuotta) tutkinto, joskin todelliset suoritusajat ovat usein pidempiä. Tieteellistä tutkijakoulutusta haluavat voivat sen jälkeen suorittaa lisensiaattitutkinnon, joka muodostuu opinnoista ja lisensiaatintyöstä, mutta nykyään useimmat suorittavat suoraan tohtorin tutkinnon (yleensä 3–6 tutkimus- ja opiskeluvuotta maisterintutkinnon jälkeen, joskus paljon kauemmin), jossa keskeisintä on omaan tutkimukseen perustuva väitöskirja.
Monessa muussa maassa tohtorintutkinnon saa vähäisemmin ponnistuksin ja lisensiaatti on tuntematon. Osassa niistä on olemassa erikseen ylempi tohtorin tutkinto, joka maasta riippuen on suomalaisen tasoinen, alempi tai ylempi. Jotkin "doctor"-nimikkeet vastaavat vain kandidaatin tasoa.
Tutkinnot koulutusaloittain Eläinlääketieteellinen Eläinlääketieteellisellä alalla voi suorittaa seuraavia tutkintoja: eläinlääketieteen kandidaatti (lyh. eläinlääket. kand ja ELKLyhenneluettelo, Kotus. ) (ei varsinainen tutkinto) eläinlääketieteen lisensiaatti (eläinlääket. lis. ja ELL) (ylempi korkeakoulututkinto) eläinlääketieteen tohtori (eläinlääket. toht. ja ELT) (tieteellinen jatkotutkinto)
Eläinlääketieteellisen alan tutkintoihin voi Suomessa valmistua ainoastaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta. Siellä suoritettava eläinlääketieteen koulutusohjelma koostuu 3-vuotisesta eläinlääketieteen kandidaatin tutkinnosta (180 op) ja 3-vuotisesta eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnosta (180 op). Koko tutkinnon (6 v, 360 op) suorittaminen on edellytys ammatilliselle laillistumiselle ja eläinlääkärin pätevyydelle.http://www.koulutusnetti.fi/index.php?file=645 Koulutusnettihttp://www.vetmed.helsinki.fi/opiskelu/index.html Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta
Farmasia Farmasia-alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:
farmaseutti (farm.) (alempi korkeakoulututkinto) proviisori (prov.) (ylempi korkeakoulututkinto) farmasian lisensiaatti (farm. lis. ja FaL) (tieteellinen jatkotutkinto) farmasian tohtori (farm. toht. ja FaT) (tieteellinen jatkotutkinto)
Farmasian ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.
Perinteisesti proviisorin koulutus on tähdännyt apteekkarin ammattiin, ja se onkin pakollinen apteekkarille. Farmaseutit työllistyvät useimmiten myös apteekkeihin apteekkarin alaisiksi.
Farmasian tutkintoja myöntävät Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot (Kuopiossa) ja Åbo Akademi.
Alalla on aiemmin ollut toinenkin ylempi korkeakoulututkinto, farmasian kandidaatti (farm. kand. ja FaK), joka tähtäsi selkeämmin akateemiselle uralle. Farmasian kandidaatti saattoi ostaa farmasian maisterin (farm. maist. ja FaM) arvon.
Farmasian alan alemman, farmaseutin tutkinnon (180 op) suorittaminen kestää täysipäiväisesti opiskellen kolme vuotta. Tämän jälkeen suoritettava ylempi korkeakoulututkinto eli proviisorin tutkinto (120 op) on täysipäiväisesti opiskellen suoritettavissa kahdessa vuodessa. Yleissäännöstä poiketen opiskelija, joka on hyväksytty suorittamaan alempaa korkeakoulututkintoa, ei voi suoraan jatkaa proviisorin tutkintoon. Proviisorintutkintoon järjestetään erillinen haku samoilla aineistoilla, jossa hyväksytyksi tulleet saavat oikeuden suorittaa sekä alemman (farmaseutti) että ylemmän (proviisori) tutkinnon.
Hammaslääketieteellinen Hammaslääketieteellisellä koulutusalalla voi suorittaa seuraavat tutkinnot:
• hammaslääketieteen kandidaatti
hammaslääketieteen lisensiaatti (hammaslääket. lis. ja HLL) (ylempi korkeakoulututkinto) hammaslääketieteen tohtori (hammaslääket. toht. ja HLT) (tieteellinen jatkotutkinto) Vuodesta 2025 lähtien hammaslääketieteen opinnot suoritetaan kaksiportaisena.
Hammaslääketieteen koulutusohjelma on laajuudeltaan 330 opintopistettä, ja sen ohjeellinen suoritusaika on viisi ja puoli vuotta.http://www.koulutusnetti.fi/index.php?file=656
Hammaslääketieteen tutkintojen suorittaminen on mahdollista Helsingin, Oulun, Turun yliopistoissa ja Itä-Suomen yliopistossa (Kuopiossa), joista jälkimmäisessä koulutus aloitettiin uudelleen syksyllä 2010.http://www.kampus.uku.fi/tiedotteet/tiedote.shtml?v=2009&tied=123791449727673 Kuopion yliopisto
Humanistinen Humanistisella alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot: humanististen tieteiden kandidaatti (hum. kand. ja HuK) (alempi korkeakoulututkinto) filosofian maisteri (fil. maist. ja FM) (ylempi korkeakoulututkinto) filosofian lisensiaatti (fil. lis. ja FL) (tieteellinen jatkotutkinto) filosofian tohtori (fil. toht. ja FT) (tieteellinen jatkotutkinto)
Aiemmin ylemmän korkeakoulututkinnon nimi oli filosofian kandidaatti (fil. kand ja FK), ja maisterin arvo voitiin myöntää erikseen kandidaatin tutkinnon suorittaneelle, esimerkiksi juhlallisen promootion yhteydessä. Samat tutkintonimikkeet alempaa korkeakoulututkintoa lukuun ottamatta ovat käytössä myös luonnontieteellisellä alalla. Tällöin alempi korkeakoulututkinto oli nimeltään Luonnontieteiden kandidaatti (LuK).
Humanistisen tutkinnon voi suorittaa: Helsingin yliopistossa Itä-Suomen yliopistossa (Joensuussa) Jyväskylän yliopistossa Oulun yliopistossa Tampereen yliopistossa Turun yliopistossa Vaasan yliopistossa Åbo Akademissa
Nimestään huolimatta useimmat filosofian maisterit eivät ole lukeneet lainkaan filosofiaa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa filosofian opinnot on jaettu teoreettiseen (sekä ruotsinkieliseen koulutukseen) (humanistisessa tiedekunnassa) ja käytännölliseen filosofiaan (valtiotieteellisessä tiedekunnassa). Osa filosofian pääaineopiskelijoista siis valmistuu yhteiskuntatieteiden maisteriksi (yhteiskuntat. maist. ja YTM) tai valtiotieteiden maisteriksi (valtiot. maist. ja VTM).
Kasvatustieteellinen Kasvatustieteellisellä alalla voi yliopistossa suorittaa seuraavat tutkinnot: kasvatustieteen kandidaatti (kasvatust. kand. ja KK) (alempi korkeakoulututkinto) kasvatustieteen maisteri (kasvatust. maist. ja KM) (ylempi korkeakoulututkinto) kasvatustieteen lisensiaatti (kasvatust. lis. ja KL) (tieteellinen jatkotutkinto) kasvatustieteen tohtori (kasvatust. toht. ja KT) (tieteellinen jatkotutkinto)
Kasvatustieteen ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto.
1970-luvulta 1990-luvun alkuun kasvatustieteen kandidaatin tutkinto oli ylempi korkeakoulututkinto ja maisterin arvo myönnettiin anomuksesta leimaveron suorittamisen jälkeen.
Alalla oli myös tuolloin alempi korkeakoulututkinto, nimeltään lastentarhanopettajan tutkinto (lastent.op. ja LTO). Nykyään varhaiskasvatuksen opettajat ovat viralliselta tutkinnoltaan kasvatustieteen kandidaatteja. Vuosina 1974–1979 luokanopettajien koulutus johti vastaavalla tavalla kolmivuotiseen peruskoulunopettajatutkintoon (perusk.op. ja PkO). Tämä tutkinto oli koulutusjärjestelmässämme epäselvässä asemassa, sillä se suoritettiin yliopistossa, muttei rinnastunut edes alempaan korkeakoulututkintoon. Koulutus oli käytännössä jatkoa aiemmalle seminaarien ylioppilaspohjaiselle kansakoulunopettajakoulutukselle, joka johti kansakouluopettajatutkintoon. Vuodesta 1979 lähtien luokanopettajien koulutus johtaa kasvatustieteen maisterin tutkintoon.
Alun perin tieteen nimi oli monikossa, esimerkiksi kasvatustieteiden kandidaatti, mutta muutettiin sitten yksikkömuotoon. Monikkomuoto näkyy kuitenkin esimerkiksi yliopistojen tiedekuntien nimissä (kasvatustieteiden tiedekunta).
Kasvatustieteellisen tutkinnon voi suorittaa:
Helsingin yliopistossa Itä-Suomen yliopistossa (Joensuussa) Jyväskylän yliopistossa Lapin yliopistossa Oulun yliopistossa Tampereen yliopistossa Turun yliopistossa Åbo Akademissa (Vaasassa)
Kauppatieteellinen Kauppatieteellisellä alalla voi Suomessa suorittaa seuraavat yliopistotutkinnot:
kauppatieteiden kandidaatti (kauppat. kand. ja KTK) (alempi korkeakoulututkinto) kauppatieteiden maisteri (kauppat. maist. ja KTM) (ylempi korkeakoulututkinto) kauppatieteiden lisensiaatti (kauppat. lis. ja KTL) (tieteellinen jatkotutkinto) kauppatieteiden tohtori (kauppat. toht. ja KTT) (tieteellinen jatkotutkinto)
Kauppatieteiden ylioppilas on alan opiskelijasta käytetty nimitys, joka ei siis ole tutkinto. Kauppatieteiden opiskelijan puhekielinen nimitys on kylteri. Kauppatieteiden maisterin tutkinnon suorittanut henkilö saa käyttää ekonomin arvoa.
Vuosina 1980–1995 ekonomi oli ylempi korkeakoulututkinto, jonka suorittanut sai lunastaa kauppatieteiden maisterin arvon. Alempaa korkeakoulututkintoa ei tuolloin ollut.
Ennen vuotta 1980 puolestaan ekonomi oli alempi korkeakoulututkinto ja kauppatieteiden kandidaatti ylempi korkeakoulututkinto. Kauppatieteiden kandidaatti saattoi lunastaa kauppatieteiden maisterin arvon suorittamalla leimaveron. Svenska Handelshögskolanissa ekonomin tutkintoa vastasi diplomiekonomin (dipl.ekon. ja DE) tutkinto. Tuolloin oli alalla myös kielipainotteinen, ekonomitutkinnon tasoinen tutkinto, jonka nimitys vaihteli korkeakouluittain: kirjeenvaihtaja, diplomikirjeenvaihtaja (Svenska Handelshögskolanissa) sekä akateeminen sihteeri. Senkin pohjalta saattoi jatkaa ylempään tutkintoon, ts. kauppatieteiden kandidaatiksi ja sen saavutettuaan saattoi lunastaa maisterin arvon.
Lisäksi taloustiedettä lukeneilla oli käytössä seuraavat liiketaloustieteitä lukeneista poikkeavat nimikkeet:
taloustieteiden kandidaatti (taloust. kand. ja TTK) (ylempi korkeakoulututkinto) taloustieteiden maisteri (taloust. maist. ja TTM) (ostettava arvo) taloustieteiden lisensiaatti (taloust. lis. ja TTL) (tieteellinen jatkotutkinto) taloustieteiden tohtori (taloust. toht. ja TTT) (tieteellinen jatkotutkinto)
Taloustieteen opiskelijaa saattoi kutsua taloustieteiden ylioppilaaksi. Nykyään ei tutkintoja enää myönnetä, mutta taloustieteen tutkinnon (kauppatieteen tutkinnon ohella yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteiden tutkinto) suorittaneita asiantuntijoita kutsutaan ekonomisteiksi.
Kauppatieteitä voi opiskella:
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa Itä-Suomen yliopistossa (sekä Joensuussa että Kuopiossa) Jyväskylän yliopistossa Oulun yliopistossa Tampereen yliopistossa
Vaasan yliopistossa Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa Turun kauppakorkeakoulussa ja sen Porin yksikössä Svenska handelshögskolanissa Åbo Akademissa
Taloustieteestä voi valmistua myös yhteiskuntatieteelliseltä koulutusalalta Helsingin ja Turun yliopistoista sekä Åbo Akademissa. Helsingissä oppiaineen nimi on taloustiede ja se sijaitsee valtiotieteellisessä tiedekunnassa, Turussa aine on puolestaan osa kauppatieteellistä taloustiede-oppiainetta Turun kauppakorkeakoulussa. Åbo Akademissa oppiaineen nimi on taloustiede ja se sijaitsee yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa yhteiskuntatieteiden koulutusohjelmassa.
Lisäksi kauppatiedettä voi opiskella maksullisissa ulkomaisten yliopistojen Suomessa toimivissa yksiköissä. Näitä ovat muun muassa Henley Business School, University of Northampton (yhdessä HELBUSin kanssa) sekä Estonia Business School.