Jugoslavianvinttikoira (starohrvatski hrt) on bosnialais-kroatialainen koirarotu. Se on nykyisin lähes sukupuuttoon kuollut ja erään arvion mukaan maailmassa olisi jäljellä enää 10–20 yksilöä.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds, s. 32. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7. Näin ollen sitä voidaan pitää kenties kaikkein harvinaisimpana elossa olevana koirarotuna. FCI ei ole tunnustanut sitä.
Ulkomuoto Jugoslavianvinttikoira on lyhytkarvainen vinttikoira, jolla on ruusukorvat. Se on vinttikoiraksi 'ylikookas' ja voimakasrakenteinen, ja se muistuttaa rampurinvinttikoiraa korkeuden, painon ja yleisen ulkonäön osalta. Pääväri on valkoinen, jossa on mustia, tummanruskeita tai kellertäviä (fawn) laikkuja. Uroksen säkäkorkeus on 60–70 cm ja narttu on 5–10 cm matalampi.
Luonne ja käyttäytyminen Rotu metsästää kaikenlaista balkanilaista riistaa.
Alkuperä Jugoslavianvinttikoira on äärimmäisen vanha rotu, joka tunnetaan toisinaan nimillä "vanhakroatianvinttikoira" (starohrvatski hrt) tai "serbialais-bosnialainen vinttikoira" (levriero serbo-bosniaco) - nämä kaksi ovat kuitenkin käytännössä yksi ja sama rotu.Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 30-32. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia. Sen lähisukulainen on karkeakarvainen bosnianajokoira. Se on alun perin kehittynyt jo 700–800-luvulla ja on säilynyt vuosisatojen ajan lähes muuttumattomana. Se on pidetty hyvin puhtaana, eikä sitä ole risteytetty kuin vain satunnaisesti englanninvinttikoiran kanssa.
Jugoslavian tasavallan aikaan rotu kuoli lähes sukupuuttoon, ja sen status on vaarantunut johtuen risteytyksistä greyhoundin sekä muiden rotujen kanssa. Vuonna 1993 Zagrebin yliopiston professori Maria Bauer yritti elvyttää rodun, mutta huonoin tuloksin. Sen olemassaolo pystyttiin kuitenkin todistamaan vielä vuonna 2008, vaikkakin nykyisin arvioidaan olevan olemassa enää noin 20 yksilöä.
Lähteet
Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Vinttikoirat Luokka:Kroatialaiset koirarodut