Saksan yhtenäisjärjestelmä () on saksan kielen pikakirjoitusjärjestelmä, joka laadittiin 1900-luvun alussa yhdistämään saksalaisia pikakirjoituskoulukuntia. Siitä tuli käytännössä ainoa pikakirjoitusjärjestelmä Saksassa ja Itävallassa.
Järjestelmän synty
Saksankielisissä maissa oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa käytössä rinnakkain useita pikakirjoitusjärjestelmiä. 1900-luvun alussa merkittävimpiä olivat Gabelsbergerin järjestelmä ja Stolze–Schrey. Näiden lisäksi käytössä olivat muun muassa Stenotachygrafia ja Kansallispikakirjoitus sekä Rollerin, Arendsin, Scheithauerin, Stolzen, Braunsin ja Faulmannin järjestelmät.Räty 4/1977, s. 10Melin, s. 288–289
Vuonna 1906 Saksan suurimmat pikakirjoituskoulukunnat pitivät kokouksen, jossa päätettiin yhtenäisen järjestelmän valmistelusta.Latvamaa 3/1997, s. 4 Useiden ehdotusten ja äänestysten jälkeen vuonna 1924 tehtiin lopulliset päätökset uuteen järjestelmään siirtymisestä.Latvamaa 3/1997, s. 6–7 Yhtenäisjärjestelmästä tuli Gabelsbergerin ja Stolze–Schreyn välimuoto.Latvamaa 4/1997, s. 7
Järjestelmän rakenne
thumb|350px|Konsonanttien merkit thumb|Esimerkkejä sanojen kirjoittamisesta Kullakin konsonantilla ja useilla konsonanttiyhtymillä on omat merkkinsä. Vokaalit merkitään tavallisesti vokaalia seuraavan konsonanttimerkin paikkaa tai vahvuutta muuttamalla: esimerkiksi i:n jälkeen konsonanttimerkkiä korotetaan, u:n jälkeen alennetaan ja a:n jälkeen vahvennetaan.Melin, s. 274–275
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Pikakirjoitus