pienoiskuva|pysty=0.85|Neljännen pompejilaisen tyylin maalauksia Vettiusten talossa Pompejissa. Pompejilaiset maalaustyylit on tapa luokitella roomalaisia seinämaalaustyylejä. Ne perustuvat August Maun vuonna 1882 luomaan luokittelujärjestelmään, joka oli muodostettu Pompejista tehtyjen löytöjen pohjalta, mutta tyylejä käytettiin myös muualla Italiassa ja Rooman valtakunnan alueella.
Tyylejä on neljä:
ensimmäinen eli kivi-imitaatiotyyli toinen eli arkkitehtoninen tyyli kolmas eli ornamentaali- tai kandelaaberityyli neljäs eli eklektinen tyyli
Tyylejä käytetään apuna roomalaisten maalausten ajoittamisessa, mutta ne ovat tässä jokseenkin epätarkkoja. Tyylit voidaan ajoittaa Pompejissa ja muualla Italiassa suhteellisen tarkasti, mutta siellä kuten muuallakin valtakunnassa tyylejä käytettiin osittain samanaikaisesti ja erilaisina sekatyyleinä. Vuonna 62 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen tehtyjen rakennusten korjaustöiden aikana Pompejissa tehtiin seinämaalauksia, joissa käytettiin kolmatta ja neljättä tyyliä.
Tyylit Ensimmäinen tyyli
Ensimmäinen pompejilainen tyyli eli kivi-imitaatiotyyli oli yleinen hellenistisessä maailmassa noin vuodesta 200 eaa. lähtien. Pian tämän jälkeen sitä alettiin käyttää myös Pompejissa, jossa oli tuolloin menossa samnilaisajan niin kutsuttu tuffikausi. Tyylissä rakennusten seinät koristeltiin laastilla ja stukolla, jotka maalattiin jäljittelemään eri kivilajeja. Marmorisilppua käytettiin tuomaan hohdetta. Seiniä myös maalattiin rikkailla väreillä. Eräitä esimerkkejä tyylin käytöstä ovat Faunin talo Pompejissa ja Samnilainen talo Herculaneumissa.
Toinen tyyli
Toinen pompejilainen tyyli eli arkkitehtoninen tyyli oli käytössä noin vuosina 90–15 eaa. Pompejissa se ilmaantui käyttöön roomalaisen siirtokunnan aikoihin. Tyylissä seinät peitettiin maalatuilla arkkitehtonisilla näkymillä käyttäen renessanssin perspektiiviä muistuttavaa esitystapaa. Maalattujen pylväiden ja palkistojen avulla luotiin illuusio tilan jatkumisesta huoneen ulkopuolella olevaan maisemaan. Eräitä esimerkkejä tyylin käytöstä ovat Mysteerien huvila Pompejissa ja Domus Liviae Rooman Palatiumilla.
Kolmas tyyli
Kolmas pompejilainen tyyli eli ornamentaali- tai kandelaaberityyli oli käytössä noin vuosina 15 eaa.–50 jaa. Tyylille ovat ominaisia voimakkaanväriset – usein punaiset tai mustat – seinäpinnat, jotka jäsenneltiin hoikkien pylväiden, kandelaabereiden tai muun teennäisen arkkitehtuurin kuvausten avulla symmetrisiksi paneeleiksi. Paneelien keskellä esiintyi pienikokoisia hahmoja, yleensä mytologisia tai uskonnollisia aiheita, maisemia tai muita miniatyyrimäisiä kohtauksia. Hahmoja oli yksittäin, friiseinä tai ryhminä. Tyyli sopi erityisen hyvin pieniin huoneisiin ja taloihin, mutta sitä saatettiin soveltaa myös suurempiin tiloihin lisäämällä panoraamamaisia myyttiaiheita, joissa käytettiin tyylille ominaisia pieniä hahmoja. Kolmas tyyli näyttäytyy pohjimmiltaan poikkeamana muihin verrattuna. Eräs esimerkki tyylin käytöstä on Marcus Lucretius Fronton talo Pompejissa.
Neljäs tyyli
Neljäs pompejilainen tyyli eli eklektinen tyyli oli käytössä noin vuosina 50–100 jaa. Tyylissä punaisen ja mustan rinnalle otettiin käyttöön myös valkoisia ja keltaisia seinäpintoja, jotka jäsenneltiin toisen tyylin tapaan laajoiksi arkkitehtonisiksi näkymiksi. Näihin lisättiin näyttävää, jopa teatraalista arkkitehtuuria, jonka jokainen osa täytettiin hahmoilla, patsailla, esineillä ja pienillä kuvilla. Värikkäiden seinäpaneelien keskelle sijoitettiin miniatyyrimäisiä tauluja tai tiheiksi ryhmiksi koottuja figuriineja, ja paneelit voitiin rajata koruompeletta muistuttavalla kuvionauhalla. Pompejissa keskuskuvat esittivät yleensä kreikkalaisen mytologian aiheita, jotka toistuivat talosta taloon ja olivat luultavasti jäljennöksiä kuuluisista maalauksista; roomalaisia aiheita esiintyi lähinnä maisemissa. Eräitä esimerkkejä tyylin käytöstä ovat Vettiusten talo Pompejissa ja Neron Domus aurea Roomassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Antiikin Rooman ja etruskien taide Luokka:Pompeji