pienoiskuva|220px|”Marsilaisten laskeutumispaikalle” pystytetty muistomerkki paljastettiin 1988 Van Nest Parkissa, New Jerseyn Grover’s Millissä. Maailmojen sota () on marsilaisten ja maapallon ihmisten välisestä kuvitteellisesta yhteenotosta kertova radiokuunnelma, joka esitettiin alun perin yhdysvaltalaisessa Mercury Theatre on the Air -kuunnelmasarjassa. Se oli sarjan halloween-jakso ja lähetettiin 30. lokakuuta 1938 CBS:n radioverkon kautta. Kuunnelma perustui H. G. Wellsin romaaniin Maailmojen sota (1898), ja sen ohjaajana ja kertojana oli Orson Welles.

Lähetyksen ensimmäiset kaksi kolmannesta koostuivat kuvitteellisista uutistiedotteista, mikä sai monet kuulijat uskomaan, että marsilaiset olivat todella hyökänneet Maahan. Väärinkäsityksen mahdollisuuksia lisäsi myös se, ettei kuunnelmassa ollut mainoksia, sillä Mercury Theatre on the Airilla ei ollut sponsoria. Vaikka lehdistö julkaisikin myöhemmin sensaatiohakuisia kertomuksia, arviot lähetyksen aiheuttaman pakokauhun mittakaavasta ja laadusta vaihtelevat. Lähetys jakoi mielipiteet ja aiheutti närkästystä, jonka toivat esille sekä sanomalehdet että julkisuuden henkilöt. Orson Wellesistä kuunnelma teki kuitenkin kuuluisan.

Maailmojen sota oli ensimmäisiä Rockefeller-säätiön rahoittaman Radio Projectin tutkimuskohteita.

Taustaa Kuunnelman kirjoitti Howard Koch, joka myöhemmin sai Oscar-palkinnon Casablanca-elokuvan käsikirjoituksesta. Wellsin romaanissa marsilaisten hyökkäys tapahtuu 1800-luvun lopulla Wokingissa, Englannissa, mutta Koch siirsi tapahtumat nykyaikaan ja Grover’s Millin kylään New Jerseyyn. Koch valitsi paikan sulkemalla silmänsä ja pistämällä kynällä umpimähkään New Jerseyn karttaa, jonka oli ostanut huoltoasemalta. Kuunnelmassa pyrittiin luomaan vaikutelma uutislähetyksestä ja parhaillaan käynnissä olevasta tapahtumasta, mihin ääninäyttelijät valmistautuivat kuuntelemalla Herbert Morrisonin uutistallennetta ilmalaiva Hindenburgin onnettomuudesta.

Fiktiota oli esitetty jo aiemmin uutismuodossa. Vuonna 1926 katolinen pappi Ronald Knox oli keskeyttänyt BBC:lle tekemänsä kirjallisuusohjelman ja alkanut kertoa vallankumouksesta, jonka aikana Big Ben oli tuhottu kranaatinheittimin, hotelli Savoy poltettu ja ministeri surmattu. Monet kuulijat olivat ottaneet lähetyksen tosissaan, sillä Venäjän vallankumouksesta ei ollut kulunut vielä kymmentäkään vuotta ja Britanniassa suunniteltiin yleislakkoa.

Myös Columbia Workshopissa esitetyssä, Archibald MacLeishin kirjoittamassa Air Raidissa kertojana oli tapahtumaa seuraava silminnäkijä. Tutkija Erik Barnouw on löytänyt yhtäläisyyksiä myös MacLeishin radiokuunnelmaan The Fall of the City, jonka esityksessä Welles toimi kertojana.

Tekijäryhmä Koska Maailmojen sodan alku- tai loppukuulutuksissa ei lueteltu näyttelijöitä, ei kaikkien roolien esittäjistä ole täyttä varmuutta. John F. Flynnin kirjassa War of the Worlds: From Wells to Spielberg on kerrottu seuraavat näyttelijät ja heidän roolihahmonsa:Flynn, s. 46

Kuunnelman ohjasi ja tuotti Orson Welles ja apulaistuottajana oli Paul Stewart. Musiikista vastasi Bernard Herrmann ja äänitehosteista Ora Nichols, Ray Kramer ja Jim Rogan. CBS:n puolelta lähetystä valvoi Davidson Taylor.

Juoni

Kuunnelman alussa on sama johdanto kuin romaanissa, minkä jälkeen kerrotaan että tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1939. Lähetys jatkuu säätiedotuksella, jota seuraa tanssimusiikkia "Ramon Raquellon ja hänen orkesterinsa" esittämänä. Todellisuudessa esittäjänä on Bernard Herrmannin johtama CBS:n orkesteri. Musiikin keskeyttää uutislähetys, jossa kerrotaan Marsin pinnalla tapahtuneista oudoista räjähdyksistä. Welles esiintyy ensimmäisen kerran kuunnelmassa tähtitieteilijä, Princetonin yliopiston professori Richard Piersonin roolissa.

Uutiskatsauksia alkaa tulla tiheämpään tahtiin, kun sylinterinmuotoinen meteoriitti on pudonnut Grover’s Milliin. Ihmisiä kerääntyy paikalle, ja Frank Readickin esittämä reportteri Carl Phillips kertoo tapahtumista kuuntelijoille. Meteoriitti avautuu ja paljastuu avaruusalukseksi. Paikalla olijat ehtivät nähdä vilauksen marsilaisesta, ennen kuin tämä tuhoaa heidät säteillään. Phillips kertoo huutaen kohti tulevista liekeistä, mutta lause katkeaa kesken.

Studiosta lähetetään tiedotuksia uhrien määristä ja tulipalojen leviämisestä, ja järkyttynyt professori Pierson esittää arvioitaan marsilaisten tekniikasta. New Jerseyn kansalliskaarti julistaa sotatilan ja aloittaa hyökkäyksen, mutta marsilaiset tuhoavat kansalliskaartin joukot kolmijalkaisten taistelukoneidensa avulla. Hätätiedotteissa annetaan evakuointiohjeita. Kolme marsilaisten taistelukonetta tuhoaa voimalaitoksia ja siltoja, ja niiden joukkoon liittyy kolme taistelukonetta lisää toisesta sylinteristä. Sisäministeri antaa ohjeita kansalaisille.

Studiosta otetaan yhteys kenttätykistöpatteriin, jonka miehistö on vaurioittanut yhtä taistelukonetta. Miehistö kertoo ilmassa olevasta myrkkykaasusta, ennen kuin yhteys katkeaa yskimisen ääniin. Hyökkäystä selostetaan myös pommikonelentueen johtokoneesta, kunnes marsilaisten säteet tuhoavat koneen moottorit ja se syöksyy maahan. Lentokoneet tuhoavat yhden marsilaisten taistelukoneen, mutta lisää sylintereitä putoaa ympäri maata.

Seuraavaksi Ray Collinsin esittämä uutisreportteri kuvailee CBS:n studiorakennuksen katolta, miten marsilaiset hyökkäävät New Yorkiin. Tämän jälkeen kuuluttaja Dan Seymour muistuttaa, että lähetys on kuvitteellinen. Kuunnelman viimeisessä kolmanneksessa puhuu pääasiassa professori Pierson, joka kuvailee hyökkäyksen seurauksia. Kuunnelma päättyy kirjan tavoin siihen, että marsilaiset tuhoutuvat bakteeritartuntojen vuoksi. Lähetyksen päätteeksi Welles muistuttaa kuulijoita halloweenista ja kertoo, että kyseessä oli vain Mercury Theatren vastine sille, että ”pukeudutaan lakanaan ja hypätään pensaasta huutaen böö”.

Yleisön reaktiot Syksyllä 1938 radionkuuntelijat olivat tottuneet siihen, että ohjelmat keskeytyivät uutislähetysten takia, mikä johtui sodanuhasta Euroopassa ja Münchenin sopimusneuvotteluista. Jotkut, jotka olivat kuulleet vain osia lähetyksestä, luulivatkin hyökkääjien olevan marsilaisten sijaan saksalaisia.

Princetonin yliopiston professori Hadley Cantril arvioi alun perin vuonna 1940 julkaistussa tutkimuksessaan The invasion from Mars: a study in the psychology of panic, että Maailmojen sodalla oli ainakin kuusi miljoonaa kuuntelijaa. Se oli vähän verrattuna kilpailevalla NBC-kanavalla samaan aikaan esitettyyn Chase and Sanborn Hour -ohjelmaan, jolla oli yli 30 miljoonaa kuulijaa. Monet Chase and Sanborn Hourin kuuntelijat vaihtoivat kuitenkin kanavaa, kun ohjelman alusta oli kulunut noin 12 minuuttia, koska silloin päättyi Edgar Bergenin komediaesitys ja alkoi Nelson Eddyn laulama ”Neapolitan Love Song”. Samalla hetkellä Maailmojen sodassa esitettiin selostusta sylinterin laskeutumispaikalta Grover’s Millissä, ja monet kanavalle siirtyneet kuulijat uskoivat, että kyseessä oli todellinen uutislähetys.

Dokumenttielokuvan Taistelu elokuvasta Citizen Kane mukaan Welles tiesi Chase and Sanborn Hourin aikataulun ja uutislähetyksen ajankohta oli valittu sen perusteella. Kesken lähetyksen kanavaa vaihtaneet eivät myöskään kuulleet, kun lähetyksen kerrottiin olevan radiokuunnelma. Asiasta kuulutettiin lähetyksen alussa, sitten noin 40 minuutin kohdalla ja vielä lähetyksen päätteeksi.

Lehdistö kirjoitti lähetyksen synnyttämästä paniikista laajasti: kuukauden kuluttua aiheesta oli ilmestynyt noin 12 500 lehtiartikkelia. Lehtiuutisten mukaan säikähtäneet kuuntelijat tukkivat tiet, piiloutuivat kellareihin ja aseistautuivat. The New York Times kertoi etusivullaan 20 perheen paenneen kadulle märät pyyhkeet kasvoillaan, marsilaisten taistelukaasuilta suojautuakseen. Sanomalehtien epäillään kuitenkin liioitelleen uutisoinnissaan. Lehdistössä pidettiin nimittäin radiota kilpailijana, varsinkin kun Münchenin sopimuksen uutisoinnissa radio oli päässyt etusijalle. Lehdet saattoivat käyttää Maailmojen sodan aiheuttamaa paniikkia hyväkseen osoittaakseen, että radiossa toimittiin vastuuttomasti. Tutkija Elizabeth McLeodin mukaan lehdistö liioitteli kostaakseen sen, että se oli jäänyt taka-alalle edellisinä kuukausina. Lehdistössä kerrottiin myös sydänkohtauksista ja itsemurhista, joiden todenmukaisuutta ei myöhemmin ole voitu osoittaa.

Washingtonin osavaltiossa kuunnelman lähettivät seattlelaiset KIRO- ja KVI-asemat. Concreten kylässä sattui lähetyksen aikana sähkökatkos. Osa asukkaista pakeni hevoskärryillä läheisille vuorille, mistä he seuraavana päivänä palasivat kuultuaan totuuden tapahtumista. Seattle Post-Intelligencer kirjoitti tapahtuneen olevan osoitus "radiossa yleisesti vallitsevasta vastuuttomuudesta ja radion olennaisista puutteista".

Hadley Cantrilin vuonna 1940 julkaisema The Invasion From Mars: A Study in the Psychology of Panic oli ensimmäisiä aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Cantrilin mukaan kuudesta miljoonasta kuulijasta ainakin miljoona oli peloissaan tai huolissaan. Hän mainitsee tutkimuksessaan henkilöitä, jotka "marsilaisten hyökkäyksen" aikana tunsivat myrkkykaasun hajua ja saivat tukehtumisoireita. Cantrilin tutkimusta on arvosteltu siitä, että siinä haastateltiin vain 135:tä henkilöä ja tuotiin esille lähinnä vain dramaattisimpia kertomuksia. Tutkimuksessa kerrotaan myös, että tiedotusvälineet ja poliisi saivat joissain osissa New Jerseytä puhelinsoittoja 40 prosenttia enemmän kuin yleensä, mutta puhelujen tarkoitusta ei ollut tutkittu. Vaikka joissain puheluissa tiedusteltiinkin esimerkiksi verenluovutuspaikkoja tai luetteloa kuolonuhreista, niin CBS sai myös puheluja, joissa onniteltiin Mercury Theateria onnistuneesta halloweenlähetyksestä tai oltiin vihaisia liiallisesta realismista. Monet tutkijat ovatkin nykyään sitä mieltä, että Cantrilin kuvaus paniikista on liioiteltu.

Muissa, myöhemmissä tutkimuksissa kerrotaan myös ihmisistä, jotka kertoivat nähneensä liekkejä tai marsilaisten taistelukoneita tai kuulleensa konekiväärin tulitusta. On olemassa kuitenkin vain hyvin vähän näyttöä siitä, että ihmiset olisivat tehneet mitään konkreettista, kuten paenneet tai aseistautuneet. Sosiologi Robert E. Bartholomew’n mukaan on joka tapauksessa selvää, että monet kuulijat uskoivat kuunnelman olevan totta ja media vaikutti ihmisten käsityksiin. Tähän ei vaikuta se, oliko paniikkiin joutuneita kuulijoita joitain kymmeniä tuhansia vai jopa yli miljoona.

Vaikutukset

Lähetystä seuraavana päivänä Orson Welles piti lehdistötilaisuuden ja sanoi, että piti itseään syyttömänä syntyneeseen paniikkiin. Myös CBS antoi virallisen tiedotteen, jossa yhtiö kertoi, ettei kuulijoita tarkoituksella johdettu harhaan, ja pahoitteli tapahtunutta. Seuraavana päivänä CBS ilmoitti, ettei se käytä enää simuloituja uutislähetyksiä.Brown, s. 244 Federal Communications Commission tutki lähetyksen mutta ei ryhtynyt toimiin CBS:ää vastaan. Oikeudenkäyntien välttämiseksi yhtiö maksoi joitain tuhansia dollareita korvauksina.

CBS, NBC ja Mutual sopivat keskenään, että jatkossa termejä "flash" ja "bulletin" käytettäisiin harkiten ja ainoastaan silloin, kun se on asian tärkeyden takia perusteltua. Kuuluttajia ohjeistettiin välttämään dramaattisuutta uutisaiheiden yhteydessä. Suorat ja tallenteelta esitetyt lähetykset tuli selkeästi erottaa toisistaan ohjelmakuulutuksissa, ja myös äänitehosteina käytettävät aseiden ja räjähdysten äänet pyrittiin saamaan epäaidoilta kuulostaviksi.Brown, s. 245 Koska Maailmojen sodan aiheuttama paniikki johtui osaksi siitä, että kuulijat olivat vaihtaneet kanavaa kesken lähetyksen, radiossa alettiin antaa enemmän välikuulutuksia "kuuntelijoille, jotka ovat myöhemmin liittyneet seuraamme".Brown, s. 244-245 CBS myös muutti March of Time -uutisohjelmaansa siten, että aikaisemmat uutistapahtumien dramatisoinnit jäivät pois ja niiden tilalla alettiin lähettää toimittajien paikan päällä tekemiä raportteja.