Larisa Jefimovna Šepitko (, 6. tammikuuta 1938 Artjomovsk (nykyinen Bah’mut), Donetskin alue – 2. heinäkuuta 1979 Kalininin alue) oli neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja.
Larisa Šepitko valmistui vuonna 1963 Neuvostoliiton elokuvainstituutin VGIK:n ohjaajalinjalta. Hänen diplomityönsä oli Tšingiz Aitmatovin pienoisromaaniin ”Kamelin silmä” perustuva elokuva Znoi (”Helle”, 1963). Suuri menestys oli entisestä naislentäjästä kertova Krylja (”Siivet”, 1966). Šepitkon päätyönä pidetään toiseen maailmansotaan sijoittuvaa runollista ja pateettista elokuvaa ”Nousu” (Voshoždenije, 1976), joka pohjautuu Vasil Bykaun (Bykov) pienoisromaaniin Sotnikov.
Šepitko kuoli auto-onnettomuudessa Valentin Rasputinin teokseen perustuvan elokuvan Jäähyväiset Matjoralle kuvausten alkuvaiheissa. Sen viimeisteli hänen aviomiehensä Elem Klimov.
Šepitko sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon postuumisti vuonna 1979. Samoihin aikoihin Elem Klimov koosti vaimonsa muistoksi lyhytelokuvan Larisa (1980).
Ohjaustyöt Znoi (”Helle” 1963, Neuvostoliiton ja Karlovy Varyn elokuvajuhlien palkinnot 1964) Krylja (”Siivet” 1966) ”Sähkön kotimaa” (Rodina elektritšestva, lyhytelokuva, sisältyy elokuvaan Natšalo nevedomogo veka 1967) V trinadtsatom tšasu (”Kahdentoista jälkeen”, TV-elokuva 1968) ”Sinä ja minä” (Ty i ja 1972) ”Nousu” (Voshoždenije 1976, Neuvostoliiton ja Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnot) ”Jäähyväiset Matjoralle” (Proštšanije 1983)
Lähteet
Kirjallisuutta Piispa, Lauri: ”Viimeinen sankaritarina”, neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja Larisa Šepitko. Filmihullu 1/2017.
Luokka:Neuvostoliittolaiset elokuvaohjaajat Luokka:Venäläiset elokuvaohjaajat Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Vuonna 1979 kuolleet