pienois|pysty|Kiinalaisnainen meditoimassa lootusasennossa Meditaatio on harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä, tai harjoittaa erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamista. Päämääränä voi olla saavuttaa jotain hyötyä, oppia tiedostamaan mielen sisältö ilman että samaistuu siihen, tai pelkkä harjoitus itsessään voi olla jo päämäärä.
Tarkoitus
Meditaatio on harjoitus ja väline, jota yksilö voi käyttää moniin eri tarkoituksiin. Meditaatiota voidaan tehdä esimerkiksi mielenvirkistyksen, ilon ja rentoutumisen saavuttamiseksi. Meditaation tarkoituksena voi olla rentouttaa itsensä, vähentää kehon stressiä, selkeyttää ajatuksenjuoksua ja parantaa keskittymiskykyä sekä vapauttaa mieli sen vallanneista tunteista ja ajatuksista.Norberg 2005, s. 32. Päämääränä voi olla kyetä ylläpitämään jatkuvasti tyyni ja vahvasti keskittynyt mielen tila, jolla pystyy ylläpitämään oman hyvinvointinsa ja onnellisuutensa missä tahansa elämänvaiheessa, tilanteessa tai aktiviteetissa.
Meditaatiota voidaan käyttää maallisella tasolla myös omien ajatusmallien ja tunnereaktioiden parempaan ymmärtämiseen sekä erilaisten piirteiden harjoittamiseen,D. Goleman ja R. Davidson 2005, s. 35–40. esimerkiksi tietoisuustaidon tai myötätunnon.D. Goleman ja R. Davidson 2005 , s. 121.
Henkisellä tasolla meditaatiota voidaan harjoittaa esimerkiksi kärsimyksestä vapautumiseksi.
Menetelmä
Meditaatio on hyvin laaja käsite ja meditaatiomenetelmiä on useita.
Meditaatio voi olla mielen tyhjentämistä ajatuksista, mikä saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin toiminnan tai muun menetelmän avulla. Meditaatio yhdistää tiukan keskittymisen rentoutumiseen. Meditoija keskittyy intensiivisesti esimerkiksi johonkin kohteeseen, jonka seurauksena mieli tyhjentyy ajatuksista, stressistä ja levottomuudesta.Norberg 2005, s. 23–24. Meditaation kohde voi olla esimerkiksi hengitys, esine, ääni, mantra, tai visualisaatio. Meditointia voidaan tehdä myös ilman keskittymistä olemalla kuitenkin yhä tietoisia, missä oma huomio on missäkin hetkessä.D. Goleman ja R. Davidson 2005, s. 74–75.
Yleisesti meditointiharjoittelun aikana meditoija tarkastelee omia tunteitaan objektiivisesti hukkumatta tai samaistumatta niihin.
Meditaatioharjoituksen tietoinen mielen keskittyminen johtaa siihen, että mieli ei tavoittele mitään, eikä se takerru ajatuksiin ja tunteisiin, vaan antaa niiden ilmestyä ja kadota vapaasti. Meditaation seurauksena koetaan tyyneyttä ja rentoutta. Harjoituksen myötä yksilö ei pelkästään reagoi ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, vaan on tietoinen näiden ärsykkeiden luonteesta ja syntymisestä. Tätä kautta syntyy myös ymmärrystä siitä, millaiset mielentilat aiheuttavat vahinkoa ja millaiset hyödyttävät.http://www.triratna.fi/buddhalaisuus/meditaatioharjoitukset/
Meditaatio voi käsittää myös erilaisia harjoituksia, jotka voivat olla rentoutumista, sisäisen energian selkeyttämistä tai myötätunnon, rakkauden, kärsivällisyyden ja anteeksiantamisen kehittämistä.
Yleinen meditaatioasento on kiinalainen lootusasento tai puolilootusasento, mutta meditointia voi harjoittaa myös tuolilla tai kävellessä.
Tasot
Aktiivisessa meditaatiossa tietoinen hengitys yhdistetään liikkeeseen ajatusten hiljentämiseksi ja hetkessä pysymiseksi. Tarkoituksena on keskittyä siihen, miten liikkeet suorittaa, miten hengittää ja miltä liike tuntuu kehossa, eikä ajatella menneitä tai tulevia. Aktiivista meditaatiota ovat esimerkiksi jooga, taiji ja qigong. Myös uiminen, hölkkä ja kävely soveltuvat aktiiviseen meditaatioon.Norberg 2005, s. 26.
Perusmeditaatiossa meditoija rauhoittuu keskittyneesti ja rentoutuu esimerkiksi jonkin menetelmän avulla kuten keskittymällä hengittämiseen. Perusmeditaation tarkoituksena on syvä rentoutuminen sekä mielen vaimentaminen ja ajatusten hiljentäminen. Meditoinnin voi suorittaa esimerkiksi istuen tai maaten.
Syvämeditaatiossa mieltä harjoitetaan tietyllä menetelmällä tai tekniikalla, jotta voidaan siirtyä meditatiiviseen, hiljaisuuteen vaipuneeseen tilaan. Syvämeditaatio on päämäärähakuista ja siinä noudatetaan tiukasti valittua menetelmää kuten mantran toistamista ääneen. Syvämeditaation myönteiset vaikutukset psyykeen ja kehoon ovat perusmeditaation vaikutuksia tuntuvampia ja pidempään kestäviä.Norberg 2005, s. 28.
Alkuperä ja eri kulttuuriset muodot
Alkuperä
Meditaatio on pääosin kehittynyt rājajoogan yhteydessä. Rājajoogan meditaatioperinteen arvellaan olevan vanhinta, ja sen oletetaan vaikuttaneen muun muassa kristilliseen ja islamilaiseen meditaatioperinteeseen. Huomattava osa maallisesta meditaatiosta länsimaissa on lähtöisin (useiden vaiheiden kautta) rājajoogan harjoituksista. Rājajooga on vaikuttanut myös Japanin, Kiinan, Korean, Thaimaan ja Tiibetin meditaatiokulttuuriin, varsinkin zen-buddhalaisuuden vaikutusalueella. Zen-meditaatio poikkeaa muodoltaan rājajoogan meditaatiosta.Rauhala 1986, s. 15–16.
Eri kulttuureissa
pienois|pysty|Meditoiva Buddha. Meditaatiosta on kehittynyt aikojen kuluessa ja eri kulttuureissa eri muotoja. Luonnonkansojen meditaatioperinnettä tunnetumpia ovat korkeakulttuurien ilmituomat meditaatiotekniikat. Niistä tunnetuin on Patanjalin sutroihin tiivistynyt filosofia, joka on kehittynyt rājajoogan yhteydessä intialaisessa kulttuurissa. Buddhalainen Zen-meditaatio perustuu Patanjalin sutroihin, vaikkakin poikkeaa niistä jonkin verran.Rauhala 1986, s. 15–16, 53. Suurissa maailmanuskonnoissa meditaatiota käytetään usein niiden mystisissä suuntauksissa.. Islamissa meditaatiota harjoitetaan suufilaisuuden yhteydessä.Rauhala 1986, s. 15.
Buddhalaisuudessa
Buddhalaisuudessa meditaatio on erittäin keskeistä ja sille on monia erilaisia harjoitusmuotoja riippuen koulukunnista. Yleisesti buddhalaisuudessa meditaatioharjoituksen tarkoituksena on hyvien kokemusten tai uusien tietoisuuden tilojen sijaan itsensä muuttaminen. Yleisesti meditaatioharjoitus jaetaan kahteen osioon: samadhi eli mielen hiljentäminen ja sitä seuraavaan vipassana, eli sisäisen viisauden kehittäminen.Meditaatioharjoitukset Helsingin Buddhalainen Keskus. Metta-meditaation (Maitrī) tarkoituksena taas on kehittää rakkautta, ystävällisyyttä ja myötätuntoa kaikkia olentoja kohtaan.
Zen-buddhalainen meditaatio
Japanilaisessa zen-buddhalaisuudessa meditaatiosta käytetään nimitystä zazen (suom. istumameditaatio) ja sitä harjoitetaan, jotta nähtäisiin oma buddhaluonto äkillisen satorin eli valaistumiskokemuksen muodossa. Sōtō-koulukunnassa suositaan pelkistettyä shikantaza-muotoa (suom. vain istumista), jossa jo pelkkä istuminen itsessään on lopullinen päämäärä, johon sisältyy jo kaikki.
Tantrinen mietiskely
Tiibetin-buddhalaisuuden johtohahmo 14. dalai-lama on määritellyt tantrisen mietiskelyn vaiheet kirjoituksessaan ”Yksinkertainen tantrinen mietiskely aloittelijoille”: Mietiskelyyn valmistautuminen: Mietiskelyyn riittää oikea mielentila, mutta olosuhteista voi tehdä itseään miellyttävät. Mietiskely tapahtuu rauhallisessa ja siistissä tilassa. Alttarina käytettävälle pöydälle voi asettaa Buddhan ja Bodhisattvan patsaita sekä pyhiä kirjoituksia ja uhrilahja. Asennoksi otetaan vajra-asento tai mikä tahansa mukava asento. Valmisteleva mietiskely: Ennen mietiskelyä pohdiskellaan kärsimyksen ja onnellisuuden syitä. Turvapaikan ottaminen: Lausutaan säkeitä, joissa turvaudutaan kolmeen jalokiveen eli Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Visualisointi: Nähdään mielessä loistava valtaistuin, jolla Sakyamuni Buddha istuu vierellään muita pyhän yhteisön jäseniä. Joukkoon visualisoidaan myös omat sukulaiset, viholliset ja ystävät, sekä lopulta kaikki maailmankaikkeuden olennot. Tämän joukon loistama valo visualisoidaan puhdistamaan itsestä tahrat ja epäpuhtaudet, ja lausutaan rukouksia ja muita pyyntöjä. Mantrojen lausuminen: Lausutaan keskittyneesti viittä mantraa, yhtä kutakin pyhän joukon jäsentä kohti, jolloin kaikki sulautuvat Buddhaan, joka myös muuttuu valoksi.
Mietiskelyn jälkeen Buddhan ja pyhän yhteisön kuvaa voi pitää mielessään loppupäivän ajan kaikissa askareissa.
Käsitteitä
”Tyhjä mieli”
pienois|Kiotolainen mietiskelytila. Meditaation keskiössä on ajatuksista ja tunteista vapaa mieli, jotka kutsutaan yleensä tyhjäksi, puhtaaksi tai selkeäksi mieleksi.
Kyseessä on meditaatioharjoitusta suorittavan henkilön mielentila, jossa hän voimakkaalla keskittymisellään kykenee täyttämään koko mielensä niin, että siinä ei pysty esiintymään tavanomaista reaalimaailmaan liittyvää mielensisältöä. Tyhjä mieli -harjoitus tarkoittaa (varsinkin vasta-alkajan kohdalla) sitä, että ulkoisen todellisuuden käsitteellistämisestä on luovuttu vain hetkeksi tai hetkittäin. Tyhjän mielen aikaansaamisen ongelma on arkikokemuksen ajattelusta irtautuminen.Rauhala 1986, s. 24–26.
Rājajoogassa tyhjän mielen harjoittaminen on kaksivaiheista. Ensimmäisessä vaiheessa (välivaihe) käsitteelisellä ajattelulla luotu mielikuva (esimerkiksi mantra) sulkee pois muut ajatukset, toisessa vaiheessa mielikuva on, mutta siihen ei liity käsitteellistä ajattelua. Jälkimmäinen tyhjän mielen tila on Patanjalin mukainen samadhi. Samadhissa minä on kadonnut, ja siihen liittyviä tunteita ovat hurmio ja onnellisuus.Rauhala 1986, s. 24-25.
Osana meditaatioharjoitusta voidaan käyttää mantroja rauhoittuneen ja keskittyneen mielen saavuttamiseksi.
Strategia
Meditaation strategia on meditaatiota suuntaava tapahtumisperiaate, joka ilmaisee meditaatiolajin luonteen. Meditaatiostrategia sisältää meditoinnin motivaation, tavoitteet ja sen viitekehyksen, johon meditaatiota harjoitettaessa ”antaudutaan”. Strategia määräytyy suurelta osin noudatettavan tekniikan mukaan, vaikka ei ole siihen sidottu. Meditaation strategia kuvastuu parhaiten saavutetun tuloksen mukaan.Rauhala 1986, s. 49.
Meditaation strategiat jakautuvat yksilökohtaisiin strategioihin ja transpersoonallisiin strategioihin. Yksilökohtaisia strategioita ovat tajunnan sääntelyn ja elintoimintojen sääntelyn -strategiat, ja transpersoonallisia strategioita jumala-suhteen tavoittelu (”uskonnollinen haltioituneisuus”) ja uskonnosta riippumaton harmonian tavoittelu (profaaninen transsendenssi eli ”maallinen haltioituneisuus”). Profaaninen transsendenssi tarkoittaa henkilön ajatuksiin sitoutuneen todellisuuden kokemuksen sijoittamista arkitodellisuuden tiedostamisen yläpuolelle. Profaaninen transsendenssi on seurausta meditaatiotekniikan noudattamisesta, ilman kokemusta ”korkeamman voiman” tai ”jumalan” tai muun sellaisen läsnäolosta. Länsimaisen tieteen suppeimman tulkinnan mukaan meditaatio rajoittuu yksilökohtaisiin strategioihin.Rauhala 1986, s. 49–52.
Tutkimukset ja lääketieteellinen käyttö
Meditaatiota on tutkittu erittäin paljon ja siitä löytyy useita tuhansia tutkimuksia. Kuitenkin ne eivät usein ole täyttäneet korkeimpia tutkimusten laatukriteereitä. Tutkimuksissa on löytynyt muun muassa seuraavanlaisia puutteita:
Tehtävää meditaatioharjoitusta ei ole määritetty tarkasti. Eri meditaatiot harjoittavat eri asioita ja saavat eri vaikutuksia, joten kyseessä on tärkeä tieto. Tutkimuksissa ei ole käytetty aktiivisia kontrolliryhmiä ja kaksoissokkomenetelmiä, joilla minimoidaan plasebo- ja tutkijoiden itse tuottama vaikutus. Käytettävä koehenkilöjoukko ei ole ollut tarpeeksi laaja ja monimuotoinen. Tutkimusten aikaväli ei ole ollut tarpeeksi pitkä, jotta voitaisiin varmasti tehdä pidemmän ajan johtopäätöksiä.
Laatuongelmista huolimatta meditaation tutkimusjoukossa on olemassa paljon myös korkean laatukriteeristön täyttäviä tutkimuksia.