Sumeri

Sumerin kieli (𒅴𒂠, emeĝir ’alkuperäinen kieli’) on maailman vanhin tunnettu kieli, josta on säilynyt kirjoitettua tekstiä. Sumerin kieltä puhuttiin Mesopotamian Sumerissa noin vuodesta 4000 eaa. vuoteen 1600 eaa. Sumerilaiset keksivät maailman vanhimman kirjoitusjärjestelmän, nuolenpääkirjoituksen noin vuoden 3200 eaa. paikkeilla. Ensimmäiset kirjoitetut tekstit olivat piktografisia, joten niiden kirjaimellinen tulkitseminen on ollut ongelmallista. Vaikka akkadi syrjäytti sumerin puhekielenä vuoden 1600 eaa. paikkeilla, sumeri säilyi arvovaltansa vuoksi tieteen, uskonnon ja matematiikan kielenä aina toiselle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua. Sumerin kielellä oli kaksi sosiolingvististä muunnelmaa: emeĝir ja emesal. Edellinen oli yleinen puhekieli, jälkimmäistä puolestaan käytettiin lauluissa ja naisten kielenä sekä mytologiassa ja uskonnossa jumalattarien kielenä.

Luokittelu

Vallitsevan näkökulman mukaan sumerin kieli on isolaattikieli, eli sille ei ole löydetty sukulaiskieliä. Monet ovat yrittäneet rinnastaa sumeria uralilaisiin, altailaisiin sekä dravidakieliin, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Erityisen ahkerasti töitä tämän eteen on tehnyt unkarilainen Fred Hámori, jonka teoria tosin on jäänyt varsin pienen kannattajajoukon tukemaksi.http://www.rai53.ru/abstracts/parpola.htm Vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Etymological Dictionary of the Sumerian language suomalainen assyrologi Simo Parpola on esittänyt, että sumeri kuuluisi uralilaisiin kieliin. Uralilaisten kielten tutkijat ovat ensi kommenteissaan suhtautuneet Parpolan teoriaan epäillen.

Typologisesta näkökulmasta sumeri edustaa agglutinoivaa kielityyppiä. Se on etenkin sijataivutuksen ja verbijärjestelmänsä osalta erityisen rikas; sijamuotoja ja moduksia (tai tarkemmin modaaliprefiksejä) on kumpiakin kymmenisen kappaletta. Substantiivit jaetaan elollisiin ja elottomiin, tämän vuoksi myös verbitaivutuksessa on erilliset muodot 3. persoonan muodoille riippuen siitä, onko lauseen agentti elollinen vai eloton.

Kielioppi ja sanasto

Kieliopillinen suku Elollisiin substantiiveihin sisältyvät henkilöt, jumalat, ammatit, tittelit, sukulaisuustermit, sukupuolet sekä mytologiset olennot.

Elottomiin substantiiveihin sisältyvät eläimet, kasvit, esineet, paikat, sekä johtimilla {nam} ja {niĝ} muodostetut substantiivit.

Tarkalleen ottaen sumerin jaottelu viittaa elollisuuden sijaan pikemminkin inhimillisyyteen tai persoonallisuuteen, sillä eläimet on suljettu elollisuuden ulkopuolelle, mutta jumalat kuuluvat elollisiin. Elollisuus on kuitenkin vakiintuneempi käsite kielitieteilijöiden keskuudesssa. Kuitenkin orjiin viittaavat sanat kuten ur 'palvelija', saĝ 'orja' tai arad 'orja, palvelija' luokitellaan elottomiksi substantiiveiksi. Kenties elollisiin sisällytettiinkin sellaiset olennot, joilla katsottiin olevan valtaa itseensä nähdä ja päättää omista tekemisistään.

Sumerin sijamuodot Sumerin kielessä on klassisen tulkinnan mukaan kymmenen eri nominien sijamuotoa: absolutiivi, ergatiivi, genetiivi, datiivi, lokatiivi, terminatiivi, ablatiivi, direktiivi, adverbiatiivi, ekvatiivi sekä komitatiivi. Sumerin sijamuotoja saatetaan merkitä kirjoituksessa hyvin monella eri tavalla johtuen niiden assimiloitumisesta aiempiin foneemeihin tai rajageminaatiosta johtuen. +SijamuotoMorfeemiOrtografiaAbsolutiivi{Ø} -Ergatiivi{e} -, e, ù, a, i, bé, dè, ge, me, né, le, ré, re, ke4, re6Genetiivi{ak+} -, a, ba, da, ga, ĝá, ka, la, lá, ma, na, ra, rá, saDatiivi{ra}ra, ar, ir ,er, ur, laLokatiivi{ʔa}a, ba, da, ga, ĝá, ka, la, lá, ma, na, ra, ráTerminatiivi{še}šè, eš, uš, úš, aš, ášAblatiivi{ta}taDirektiivi{e} -, e, ù, a, i, bé, dè, ge, me, né, le, ré, re, ke4, re6Adverbiatiivi{eš}éš, eš, e-eš, Ce-eš, Ce-éšEkvatiivi{gen}gin7/gen7, ge-en, gi-in, géKomitatiivi{da}da1, da5Absolutiivi

Absolutiivi on lauseen subjekti intransitiivilauseessa, mutta merkitsee passiivissa ja transitiivilauseessa objektia. Absolutiivi on sanojen perusmuoto, joka ei saa mitään lisäpäätettä.

Ergatiivi

Ergatiivi ilmaisee transitiivilauseen subjektia.

Genetiivi

Genetiivi on omistajan ilmaus. Sumerin genetiivi on siinä suhteessa erikoinen, että peräkkäin olevat genetiiviattribuutit saavat genetiivin ns. genetiiviketjussa saman pääsanan loppuun.

Datiivi

Datiivi ilmaiseen hyötyjää tai vastaanottajaa, ja sitä voi käyttää ainoastaan elollisten substantiivien yhteydessä.

Lokatiivi

Lokatiivi ilmaisee jonkin sisäpuolella tai päällä olemista, liikettä jonkin sisään tai päälle, sekä aikaa, jolloin jokin tapahtuu. Lokatiivi ei voi liittyä elollisiin substantiiveihin.

Terminatiivi

Terminatiivi merkitsee liikettä tai ajan kulkua jotain päämäärää kohti tai toimintaa jonkin hyväksi, jonkin vuoksi tai jonkin puolesta. Se voi myös merkitä muutosta joksikin eli olla merkitykseltään translatiivinen.

Ablatiivi

Ablatiivi-instrumentaali viittaa asian temporaaliseen tai lokatiiviseen alkuperään, tai teon välineeseen.

Direktiivi

Direktiivi ilmaisee jonkin läheisyydessä tai vierellä olemista tai sinne liikkumista. Sitä käytetään myös datiivina elottomien substantiivien yhteydessä

Adverbiatiivi

Adverbiatiivi muodostaa tavan adverbejä ja vastaa kysymykseen miten. Adverbiatiivi on sijamuotona kiistanalainen, kaikki eivät pidä adverbiatiivina itsenäisenä sijamuotona, vaan terminatiivina tai adverbijohtimena.

Ekvatiivi

Ekvatiivi ilmaisee samankaltaisuutta jonkin kanssa ja vastaa kysymykseen "millainen".

Komitatiivi

Komitatiivi ilmaisee jonkin seurassa olemista, tai tunneverbien yhteydessä tunnereaktion syytä. Lisäksi se voi toimia myös konjuktiona 'ja' possessiivisuffiksin {be} yhteydessä: {be+da}.

Nominien luvut Sumerissa voidaan sanoista muodostaa kahdenlaisia eri monikoita. Tavallinen monikko voidaan muodostaa käyttämällä päätettä -e-ne. Toistamalla sana kahdesti voidaan muodostaa siitä distributiivi, joka sisältää kaikkien näiden asioiden joukon. Distributiivi on käytössä sekä elollisille että elottomille sanoille, mutta monikko ainoastaan elollisille.

Sumerin ns. yksikkömuoto voi kuitenkin aina viitata yhteen tai useampaan asiaan, eli mm. suomen tapaan vain yhteen asiaan viittaavaa yksiselitteistä yksikkömuotoa ei sumerissa ole. Sekä elottomilla että elollisilla sanoilla tämä muoto voi viitata joko yhteen asiaan tai asioiden yhtenäiseen joukkoon, ja elottomien tapauksessa myös moneen asiaan ylipäänsä (ellei tämä pidä sisällään kaikkia asioita kuten distributiivissa).

Elottomien sanojen yksikkö eli paremminkin neutraali voi viitata joko yksikölliseen (vain yksi), kollektiiviseen (joukko jotakin) tai monikolliseen (monta jotain) tilanteeseen, ja näiden vastapainoksi distributiivi viittaa kaikkien joukkoon. +lukusumerinkielinen sanakäännösneutraaliáblehmä, lehmälauma, lehmätdistributiiviáb-ábkaikki lehmät Elollisilla sanoilla on yksikkö tai kollektiivimuoto, joka viittaa joko yhteen asiaan tai niiden joukkoon, sekä monikko eli monta asiaa, ja distributiivi, eli kaikki asiat. +lukusumerinkielinen sanakäännösyksikkö, kollektiivisimugseppä, seppien joukkomonikkosimug-ge-nesepätdistributiivisimug-simugkaikki sepät

Ergatiivisuus Syntaktisesti oleellinen seikka on myös sumerin jakaantunut ergatiivisuus. Transitiiviverbien yhteydessä agentti ja objekti koodataan eri tavalla kuin intransitiivilauseessa (jossa ei luonnollisesti ole objektia). Pronominien osalta sumeri toimii nominatiivi–akkusatiivi-kielten tavoin.

Transitiivi, substantiivi agenttina: /lugal-e é mu-na-n-dù/ 'Kuningas rakensi temppelin' (kuningas-ERG temppeli-ABS rakensi)

Transitiivi, pronomini agenttina: /ĝae é mu-na-b-dù-en/ 'Minä rakensin temppelin' (minä temppeli-ABS rakensin)

Intransitiivi: /lugal é-a ĩ-ku4-(d)r/ 'Kuningas astui temppeliin' (kuningas-ABS temppeli-LOK astui sisään)

Sanajärjestys Perussanajärjestys sumerissa on SOV (subjekti–objekti–verbi). Ditransitiiviverbien pakollinen hyötyjä (epäsuora objekti) puolestaan edeltää agenttia.

Sumerin genetiiviketjut ovat syntaksin kannalta harvinainen piirre. Sumerissa genetiivilausekkeen pääsana edeltää attribuuttia tai attribuuttiketjua ja genetiivin tunnukset kasautuvat attribuuttiketjun perään.

/ab é dumu šeš Enlu-ak-ak-ak-ak/ 'Enlun veljen pojan talon ikkuna' (ikkuna talo poika veli Enlu-GEN-GEN-GEN-GEN). Periaatteessa genetiiviketjuja voitaisiin kasata sumerissa loputtomuuteen asti. Käytännössä kuitenkin yleensä genetiiviketjuissa on vain yksi tai kaksigenetiiviattributtia ja kolmoisgenetiivit ovat hyvin harvinaisia.

Sanastolle ominainen piirre sumerissa on sanavartaloiden yksitavuisuus; monitavuisia sanavartaloita on melko vähän. Yleensä monitavuiset sanat ovat enemmän tai vähemmän leksikaalistuneita yhdyssanoja: lugal < lú ’mies’ + gal ’suuri’; nam-til ’elämä’ < nam ’kohtalo’ + til ’elää’. Verbien osalta sumerin kielessä käytetään paljon myös erilaisia yhdysverbejä, jossa verbi saa lisäksi yhden tai useamman pääsanan ja/tai sijamuodon

Sumerin fonologiaa

Sumerin kielen fonologiasta kertovat muun muassa seemiläisiin kieliin – erityisesti akkadiin – omaksuttu sumerinkielinen lainasanasto, sekä sumerilaisten tekstien ortografia, joka heijastaa toisinaan melko selkeästikin kielen fonologisia prosesseja.

Konsonantit

{| class="wikitable" style="margin: 0 0 0 0;" style="text-align:center" |- ! colspan="2" | !! Bilabiaali !! Alveolaari !! Palataali !! Velaari !Glottaali |- | rowspan="2" | Klusiilit |Norm.|| b | p || t | t || || k | k |(ʔ) |- |Asp. |pʰ |tʰ | |kʰ

| rowspan="2" |Affrikaatta |Norm. | |t͡s

|Asp. | |t͡sʰ

| colspan="2" | Frikatiivit|| || s | s || ʃ || align="center" | x |(h) |- | colspan="2" | Nasaalit || m || n || ||ŋ

| colspan="2" |Tremulantti | |r

| colspan="2" | Likvidat || || l || ||

| colspan="2" |Puolivokaali

|j

Lähde:

Perinteinen näkemys sumerin klusiilisarjasta sisältää foneemit /p t k b d g/. Sumerin klusiileille foneemisen sointiopposition olemassaolosta ei olla täysin varmoja. Epävarmuutta luo muun muassa se, että akkadilaiset eivät aikaisimmissa teksteissään erottaneet kielensä klusiilien sointia, vaan kirjoittivat kaikki klusiilinsa soinnittomina (BA DA GA), vaikka heidän kielessään sointioppositio varmuudella oli. Täten olisi pääteltävä, että sumerin merkit BA DA GA voidaan lukea joko /pa ta ka/ tai /ba da ga/. Merkit PA TA KA puolestaan edustaisivat jotakin klusiilisarjaa, jota akkadissa ei ollut, kuten aspiroituneita klusiileja /p' t' k'/. Vaikka tällaisen klusiilisarjan olemassaolosta onkin näyttöä ja se on laajalti hyväksytty kielioppeihin, yleisesti translitteraatioissa noudatetaan vielä vanhempaa näkemystä.

Frikatiiveja sumerin kielessä oli ainakin neljä. Spirantteja niistä edustaa yksi /ḫ/ (h jonka alla on ylösalaisin käännetty sirkumfleksi). Ei ole täyttä varmuutta siitä, oliko tämä velaarinen vai faryngaalinen frikatiivi. Myös laryngaalisen /h/:n olemassaolosta on löydetty merkkejä akkadiin adaptoiduista lainasanoista, kuten sum. é-gal ’palatsi’ > akk. ḫekallum. Sibilantteja sumerin kielessä oli kolme /s š z/, joista viimeisen ääntöasusta ei ole varmuutta. Myös liudentuneen /ś/:n esiintymisestä on ollut keskustelua, mutta konkreettisen todistusaineiston löytäminen on osoittautunut ongelmalliseksi.

Nasaalit /n m ĝ/, joista jälkimmäinen edustaa velaarista nasaalia voivat kaikki esiintyä niin sanan alussa, sisällä kuin lopussakin. Perinteisen näkemyksen mukaan sumerin likvidoiksi on rekonstruoitu /l r/. Kuitenkin arvellaan, että sumerissa oli kaksi likvidasarjaa: /l r/ (LA RA) ja /l2 r2/ (LÁ RÁ). Lateraali /l2/ on oletettu syyksi siihen, miksi sumerin kielessä satunnaisesti sananloppuiset lateraalit katoavat. Esimerkiksi lál menettää l:n sananloppuisena, mutta säilyttää sen vokaalien välissä; mutta làl säilyttää lateraalinsa aina. Foneettisesti /l2/ on ajateltu dentaaliseksi, /l/ alveolaariseksi lateraaliksi. Lateraalien distribuutio heijastuu myös assimilaatioissa: Enlil-la < /enlil-ra/; mutta Enlil-lá < /enlil-ak/.