thumb|Frederic Leighton, Solitude (), n. 1890. Yksinäisyydellä tarkoitetaan ihmisen tilannetta, johon ensisijaisesti kuuluu subjektiivisesti koettu eristäytyneisyys. Myös vieraantuneisuus, anomia sosiologisesti tarkasteltuna ja separaatioangst (eroahdistus) ovat yksinäisyyttä. Tunnetilana yksinäisyys on positiivista vapaaehtoista tai negatiivista erossaolon kärsimistä. Yksinäisyyttä ei siis tule sekoittaa yksin olemiseen tai yksin asumiseen.Heiska 2016, s. 26.
Määritelmä Yksinäisyydelle on hahmoteltu neljä pääasiallista ulottuvuutta: Sosiaalisten suhteiden puute (sosiaalinen yksinäisyys). Yksinäisyys, joka on suhteellisen riippumatonta todellisista sosiaalisista verkostoista (emotionaalinen yksinäisyys). Toiset kaipaavat enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin toiset. Yksinäisyys voi olla miellyttävää tai epämiellyttävää. Yksinäisyydessä ei siis sinällään ole psyykkistä häiriötä, psyykkistä pahoinvointia eikä negatiivisesti poikkeavaa käyttäytymistä. Sitä ei myöskään voi virallisesti luokitella hoidettavaksi vaivaksi mutta se on yksi syiden pääluokka psyykkisille sairauksillekin.Heiska 2010, s. 28–29. Yksinäisyys ei myöskään ole samaa kuin masennus, vaikka se lisää masennuksen riskiä.
Yleisyys Helsinkimission mukaan jopa 400 000 ihmistä Suomessa kokee yksinäisyyttä ajoittain tai jatkuvasti. Koko väestöstä arviolta noin 20 prosenttia on jossain elämänsä vaiheessa kokenut yksinäisyyttä.
15-vuotiaista nuorista jopa viidesosa kokee jatkuvaa yksinäisyyttä. Yli puolet korkeakouluopiskelijoista koki yksinäisyyden lisääntyneen vuonna 2021. 18-22-vuotiaista naisista kolme neljästä koki yksinäisyyttä aiempaa enemmän.
Yksinäisyydelle altistavia tekijöitä Työttömyys ja eläkkeellä olo nostavat yksinäisyyden riskiä. Myös kehitys- tai puhevamma lisäävät yksinäisyyden riskiä. Köyhyys lisää niin ikään riskiä, koska se estää niin sanotun täysivaltaisen yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen, kuten esimerkiksi muiden ihmisten tapaamisen harrastustoiminnan yhteydessä. Suomalaisen tutkimuksen mukaan perheen huono taloudellinen tilanne on yhteydessä yläasteikäisten nuorten kokemaan yksinäisyyteen.
Negatiivisen yksinäisyyden syyt ja lievitysmahdollisuudet Yksinäisyyden tunnetta voivat aiheuttaa monet asiat, eivätkä syyt ole useinkaan johdu yksinomaan sitä kokevan ominaisuuksista. Yksinäisyyden syyt liittyvät pikemminkin elämänkulkuun ja siihen sosiaaliseen ympäristöön, johon ihminen elämänsä aikana linkittyy. Osa ihmisistä on yksinäisiä koko elämänsä ajan lapsuudesta asti. Joidenkin tilastojen mukaan yksinäisistä aikuisista noin puolet on ollut yksinäisiä jo teini-iässä. Useimmilla yksinäisyyden kokemus kuitenkin aaltoilee elämänkulun aikana. Yksinäisyys on monesti noidankehä, josta on vaikea päästä pois. Seuraavassa esitellään esimerkkejä kyseisistä noidankehistä:
Taloudelliset tilanteet Taloudelliset syyt voivat aiheuttaa epäsuorasti yksinäisyyttä. Kalliit harrastukset ja tapahtumat estävät ihmisiä osallistumasta yhteiseen toimintaan. Mikäli lapsi tai nuori kokee, ettei hänellä ole esimerkiksi tarpeeksi isoa huonetta tai siistiä kotia, hän voi jättää kutsumatta kavereitaan kylään. Hyvä tulotaso takaa epäsuorasti paremmat mahdollisuudet sosiaalisiin suhteisiin.
Vanhempien ja kasvatuksen rooli Tässä kohdassa on keskeistä ilmiö nimeltä irrationaalisuuden transmissio. Se tarkoittaa sitä, että lapset oppivat häiriintyneitä ajatustapoja yrittäessään pysyä sisällä perheensä häiriintyneessä maailmassa, jolloin juuri tämä pyrkimys vieraannuttaa perheen ulkopuolisesta maailmasta – perheterapiatapauksista saatu tulos (Lidz, T. The family and the transmission of Schizophrenia. Teoksessa: Rosendahl, D. & Kety, S. (eds.) The transmission of Schizophrenia. Oxford: Pergamon Press). Myös niin sanottu valeyhteys on keskeinen ilmiö seuraavasti: Lapsen vanhempien uskontokunnalla ei muuten ole vaikutuksia alkoholismin syntyyn, mutta uskonnollisia tapoja noudattavat kodit, joissa valeyhteys on sellaista, että ei ole havaittavissa kyseisen uskon omakohtaista todeksi elämistä, edistävät alkoholismia(McCord,W. & McCord, J. Origins of alcoholism. Stanford:Stanford University Press 1960).
Yksinäisyyden eri muodot ja luokittelu Yksinäisyys voidaan jäsentää ennakoivaan mielenterveystyöhön sopivaksi seuraavasti: A) Yksinäisyys ihmissuhteissa: sosiaalisessa kehityksessä, ystävyyksissä, toveruuksissa, tuttavuuksissa, itsensä muihin vertailuissa tai muissa sellaisessa. B) Yksinäisyys liikkunnassa/liikkumisessa: motoriseen kehitykseen, kehon kuntoon ja rentoutumiseen kuuluva yksinäisyys, etäisyydet kulttuuriin kuuluvissa toiminnoissa ynnä muu sellainen. C) Yksinäisyys rationaalisessa toiminnassa: kognitiivisessa kehityksessä, päivittäiseen toimeentuloon tai sosiaaliseen selviytymiseen ensisijaisesti kuuluvassa toiminnassa, pohdiskelussa, suunnittelussa, opiskelussa tai sellaisessa koettava yksinäisyys. D) Yksinäisyys elämänkatsomuksellisessa toiminnassa: emotionaaliseen, eettiseen ja esteettiseen kehitykseen, uskontoon, taiteeseen, arvoihin, aatteisiin tai muuhun sellaiseen ensisijaisesti liittyvässä toiminnassa koettava yksinäisyys, kosminen, mystinen, irrationaalinen yksinäisyys. Seuraavassa on esimerkkejä kyseisten pääluokkien sisällöistä:
Emotionaalinen yksinäisyys thumb|327x327px|Emotionaalista yksinäisyyttä on esimerkiksi jäädä keskustelun ulkopuolelle – toistuvasti tai hetkellisesti. Tietyssä porukassa tai kaikkialla. Henkilöllä on kaveripiiri ja häntä kutsutaan toisinaan erilaisiin tapahtumiin ja aktiviteetteihin. Hänellä ei kuitenkaan ole ketään, jolle puhuisi tai jonka kanssa olisi mukava olla. Tällaisessa tapauksessa ihminen voi kokea yksinäisyyttä, vaikka ulkopuolisen silmin kaikki näyttää olevan hyvin: henkilö voidaan esimerkiksi kutsua työpaikan juhliin, mutta henkilölle tilanne on silti olla epämukava, koska hän ei löydä kaltaistaan seuraa tai muuten tunne kuuluvansa joukkoon. Henkilö voi kokea, että ainoa syy kuulua joukkoon ja tulla kutsutuksi on se, että hän kuuluu työyhteisöön. Arkikielessä puhutaan "ettei ole samalla aaltopituudella". Emotionaalinen yksinäisyys on pojilla huomattavasti yleisempää kuin tytöillä. Voidaan puhua myös laadullisesta yksinäisyydestä. Emotionaalisen yksinäisyyden katsotaan olevan pahinta, sillä se johtaa myöhemmin myös sosiaaliseen yksinäisyyteen.
Sosiaalinen yksinäisyys thumb|221x221px|Mies yksin rannalla Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa sitä, että henkilöltä puuttuu seuraa, kavereita tai elämänkumppania. Henkilö tulee toimeen muiden kanssa (toisin kuin emotionaalisessa yksinäisyydessä) ja on sosiaalinen luonteeltaan.
Henkilön aseman tuoma yksinäisyys Arvostetussa asemassa olevat, rikkaat ja tunnetut ihmiset voivat kokea yksinäisyyttä, koska eivät voi tai uskalla paljastaa ajatusmaailmansa ja mielipiteitään. Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi poliitikot, virkamiehet tai julkisuuden henkilöt. Raitasalo, R. Henkisen työn kuluttavuus. Akava 2 s 18-21. 1979
Kuuluisaksi tai varakkaiksi tulleet ihmiset voivat kokea olevansa kiinnostavia muiden silmissä vain, koska elämäntilanne on muuttunut, vaikkei itse ole muuttunut. Kiinnostus perustuisi siis vain varakkuuteen ja kuuluisuuteen.
Syrjintä ja torjutuksi tuleminen
Elämänkumppanin puute Henkilö elää tasapainoista elämää. Hänellä on tasapainoinen elämä, muttei elämänkumppania. Taustalla voi olla esimerkiksi avioero tai kumppanin kuolema.
Totaalinen yksinäisyys Tunnetaan myös nimellä krooninen yksinäisyys. Täysin yksinäiset ihmiset eivät omista lainkaan kunnollisia ihmiskontakteja. Henkilöllä ei ole sosiaalisia suhteita, ja vaikka olisikin, hän ei saa heistä pysyviä ystäviä. Täydellinen yksinäisyys liittyy vahvasti syrjäytymiseen. Täydelliseen yksinäisyyteen liittyy esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko tai yksinkertainen toistuva eristäytyminen sosiaalisista tilanteista eräänlaisena puolustuksena (ks. defenssi). Totaalisen yksinäisyyden katsotaan olevan usein päättymätön noidankehä, jolle on mahdoton tehdä mitään. Myös totaalisen yksinäisten joukossa tulotaso on keskimääräistä huonompi.
Muita luokitteluja Hyvinvointitutkija Krista Lagus kertoo yksinäisyyden päätyyppejä olevan kolmenlaisia. Hän käyttää nimityksiä eristäytynyt, piiloyksinäinen ja torjuttu.
Havaintoja yksinäisistä Teknologian käyttö ja ruutuaika Yksinäisten nuorten vapaa-ajan käytöstä on monesti huomattavissa se, että yksinäiset nuoret viettävät huomattavasti enemmän ruutuaikaa, eli istuvat tietokoneiden, tablet-koneiden, TV:n ja älypuhelinten parissa huomattavasti ei-yksinäisiä keskimääräistä kauemmin, monesti jopa koko päivän koulun jälkeen tai viikonloppuisin. Vaikka sosiaalisen median tiedetään luovan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ylläpitävän sosiaalisia verkostoja, yksinäisiin (ja siellä täten eniten aikaa viettäviin) se vaikuttaa kuitenkin negatiivisesti. Todennäköisesti moni yksinäinen jää myös internetissä yksin. Vietetystä ruutuajasta pojat pelaavat erilaisia pelejä, kun taas tytöt viettävät aikaa enemmän sosiaalisessa mediassa.
Yksinäiset ihmiset julkaisevat internetissä muita enemmän juttuja ja herkemmin yksityisiä asioita elämästään. Syyksi on arvioitu sitä, että tällä tavoin halutaan luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Liiallinen tietotekniikan käyttö (etenkin iltaisin) lisää mm. unettomuutta ja heikentää näin koulumenestystä. Tämä tosin on yleinen ongelma monelle iltaisin esimerkiksi töiden ja harrastusten jälkeen.
Tietotekniikan käyttö on kuitenkin ristiriitainen aihe, sillä pelit, sosiaalinen media ja erilaiset viestisovellukset helpottavat uusien ihmisten etsimistä ja yhteydenpitoa. Toisaalta tietotekniikka vie aikaa aidolta sosiaaliselta kanssakäymiseltä.
Tutkimusten mukaan yksinäisyydellä on havaittu olevan yhteys myös peliriippuvuuteen.
Muut havainnot Yksinäiset nuoret ovat myös useammin ylipainoisia, joka selittyy liikunnan puutteella ja liiallisella syömisellä. Liikunnan puute voi johtua rangaistus-pettymyselämyksistä liikuntaa kohtaan ja/tai vanhempien haluttomuudesta rohkaista lasta liikkumaan. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yksinäisyys ja kavereiden puute ovat yhteydessä nuorten miesten vähäiseen liikuntaan.
Yksinäisillä on usein huono itsetunto, käsitys itsestään ja kielteisiä ennakkoluuloja muita kohtaan.
Älykkyydellä on havaittu olevan jonkinasteinen yhteys yksinäisyyteen. Yksinäisyystutkija Niina Junttilan mukaan yksinäiset ihmiset ovat usein älykkäitä ja herkkiä ihmisiä, jotka tulkitsevat helposti muiden tunteita.
Yksinäisyyden periytyminen ja tarttuminen Yksinäisyyden ja yksin jäämisen katsotaan olevan paljolti periytyvä ominaisuus (kuten persoonallisuus, (geneettinen perimä) ja kotona opetetut tavat, arvot, taloudellinen tilanne sekä ajatusmaailma). Vanhempien ajatusmaailma, vuorovaikutustaidot ja tavat siirtyvät huomaamatta lapsille. Paremmat sosiaaliset suhteet omistavilla vanhemmilla on positiivinen vaikutus lapsiensa menestymiseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tutkimusten mukaan vaikutukset voidaan huomata jo 3-vuotiaista lapsista.
Ihmisen luonteella ja ominaisuuksilla on katsottu olevan yksinäisyyteen sitä suurempi osuus, mitä nuorempi hän on. Vanhemmaksi tultaessa ympäristön (työ, harrastukset, asuinpaikka yms.) merkitys kasvaa.
Yksinäisyyden on todettu lisääntyvän muiden yksinäisten seurassa, vaikka voitaisiin olettaa päinvastaisesti.
Negatiivisen yksinäisyyden vaikutukset Vaikutukset yhteiskunnallisesti Negatiivinen yksinäisyys aiheuttaa vuosittain miljoonien eurojen kustannukset (Suomen) yhteiskunnalle ja syrjäyttää siitä kärsiviä ihmisiä. Suomessa noin 35 000 ihmistä on eläkkeellä sellaisen masennuksen takia, joka tilastollisen analyysin perusteella johtuu osittain yksinäisyydestä. Kustannusten arviointi on kuitenkin vaikeaa. Lähes kaikkien kouluammuskelujen taustalla on ollut yksinäisyys ja syrjäytyneisyys.
Onkin ehdotettu, että peruskouluissa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä normaalien kouluaineiden lisäksi.
Fyysinen terveys