Aatu Koskelainen (5. elokuuta 1849 Koski Hl. – 31. tammikuuta 1930 Helsinki)Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 2.2.1930, s. 2 Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille) oli suomalainen suutari, vahtimestari ja kansankirjailija.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura - Kynällä kyntäjät-verkkojulkaisu : Suutari Aatu Koskelainen Päivästä päivään. 80 vuotta täyttää..., Helsingin Sanomat, 04.08.1929, nro 207, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 04.08.2024
Aviottomana lapsena syntynyt Koskelainen asui äitinsä Leena Erikintyttären kanssa pirtiksi muutetussa savusaunassa Etelä-Hämeessä Kosken pitäjän syrjäkulmalla. Niukka toimeentulo ja seikkailunhalu sai hänet tekemään jo 10-vuotiaana 1860 pari kerjuumatkaa jalan Helsinkiin ja Hämeenlinnaan. Koskelainen oli paimenena yhden kesän ja kehräsi villaa äitinsä apuna. Hän pääsi kotipitäjänsä suutarin oppipojaksi 1862 viiden ja puolen vuoden oppiajalla. Koskelainen tutustui sanomalehtiin, joita tilattiin eri taloihin. Pitäjään perustettiin myös pieni lainakirjasto, ja Koskelainen opetteli itse kirjoitustaidon alkeet luettuaan kirjastosta lainaamiaan Paavo Korhosen runoja.
Suuret nälkävuodet johtivat suutarien työtilaisuuksien vähenemiseen, ja Koskelainen pääsi suutarin opista puolta vuotta ennen määräaikaa keväällä 1867. Juhannuksena 1867 hän lähti työnhakuun Helsinkiin ja pääsi oppipojaksi Mikonkadun varrella sijainneeseen suutarimestari Anders Åskan verstaaseen. Oppipoikien asema ei ollut helppo mestarin alaisuudessa. Koskelaisen tilanne parani, kun mestari kuoli alkukesästä 1868 kuumetautiin ja hänen leskensä ryhtyi hoitamaan liikettä. Tammikuun alussa 1870 Koskelainen sai lopulta kisällinkirjansa. Samana talvena hän lähti Helsingistä Pietariin Suomenlahden rannikon jääkenttiä pitkin kulkeneen rahtikaravaanin mukana. Pietariin Koskelaista houkuttivat toiveet paremmista ansioista ja halu hankkia lisää ammattitaitoa. Pietarissa asui näihin aikoihin noin 20 000 suomalaista.
Pietarissa Koskelainen työskenteli ensin puoli vuotta laitakaupungilla Ekbergin suutarivestaassa, kunnes pääsi töihin vironsaksalaisen mestarin verstaaseen Nevskin varrelle. Hän joutui lähtemään verstaalta seuraavana vuonna osallistuttuaan muiden suomalaisten kisällien kanssa epäonnistuneeseen lakkoon. Viimeiseksi Koskelainen oli töissä Hiekkojen kaupunginosassa suomalaisen Tolkin verstaalla. Kerättyään kokoon matkarahat hän palasi Pietarista Helsinkiin jouluna 1871. Helsingissä Koskelainen jatkoi suutarin töissä eri verstaissa.
Mentyään naimisiin Koskelainen havaitsi, ettei pystynyt elättämään kasvavaa perhettään suutarintyöllä. Hän haki työpaikkaa valtion rautateiltä, mutta ei päässyt sinne puuttuvan ruotsin kielen taidon takia. Lopulta Koskelainen onnistui pääsemään vuonna 1875 vahtimestariksi Helsinkiin perustettuun Suomalaiseen Alkeisopistoon. Vuonna 1892 hän siirtyi Helsingin yliopiston pedelliksi eli ylivahtimestariksi ja eri ylioppilasosakuntien vahtimestariksi. Koskelainen oli myös Suomalaisen Teatterin ja Suomen Kansallisteatterin palveluksessa vahtimestarina ja kontrollöörinä. Koskelainen oli lisäksi Suomen ensimmäisen varsinaisen asunto-osakeyhtiön, vuonna 1886 perustetun Työväen Asunto Oy Alku nimisen, Ruoholahden varrella Eerikinkadun ja Abrahaminkadun kulmassa sijainneen yhtiötalon perustajia ja monivuotinen isännöitsijä.E. Ikäläinen : Asunto-osakeyhtiöistä. I. Hiukan historiikkia, Rakennustaito : Suomen rakennusmestariliiton ammattilehti, 14.07.1923, nro 13-14, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 04.08.2024
Koskelainen kirjoitti muistelmansa vuoden 1910 tienoilla, ja ne julkaistiin 1918.
Kirjailija, toimittaja, Teollisuusliiton apulaisjohtaja ja kansanedustaja Yrjö Koskelainen oli Aatu Koskelaisen poika.
Teoksia Leivän ja seikkailun haussa: hämäläisen mökinpojan tarina. WSOY 1918 (Kirjan digitoitu versio pdf-tiedostona SKS:n sivuilla )
Lähteet
Aiheesta muualla
Vapaasti ladattavia Aatu Koskelaisen e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta.
Viitteet
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1849 syntyneet Luokka:Vuonna 1930 kuolleet