Tämä on luettelo yhdysvaltalaisen kirjailijan Lemony Snicketin kirjoittaman kirjasarjan Surkeiden sattumusten sarja sivuhenkilöistä.
Ensisijaiset sivuhenkilöt Herra
Kirjassa Saiturin saha Herra on Vähälännässä sijaitsevan Onnenkantamoisen sahan omistaja. Hänen oikeaa nimeään ei tiedetä, mutta sitä on kuvailtu vaikeaksi lausua. Herra Poe on yrittänyt lausua nimen ensimmäistä tavua, käyttäen joka kerta eri tavua (Wuz, Qui, Bek, Duy, Sho, Gek jne.). Herran esiintyminen on yhtä hämmentävää. Hänen koko päänsä on piilossa paksun sikarin luoman savukerroksen takana. Hän ei näy välittävän lainkaan Baudelairen orvoista tai työntekijöistään, joille hän maksaa kupongeilla ja antaa ruoaksi vain purukumia. Hänen yhtiökumppaninsa, Charles, mainitsee että Herralla oli hirveä lapsuus. Jostain syystä hän sanoo jatkuvasti "En ole idiootti".
Myöhemmin Herra esiintyy myös kirjassa Ratkaisun rajoilla. Kirjan kannessa on mies, jolla on savua kasvojensa edessä. Aiemmin epäiltiin, että tämä olisi ollut Herra, mutta se ei ole luultavasti totta, sillä mies polttaa piippua eikä sikaria ja koska hänen kasvonsa voi nähdä. Lemony Snicket on myös sanonut että Baudelairet, lukija tai hän itse eivät koskaan ole nähneet tai tule näkemään Herran kasvoja.
Ei tiedetä, kuoliko Herra Hotelli Ratkaisun tulipalossa.
Charles
Charles on Herran yhteistyökumppani Onnenkantamoisen sahalla. Charles oli se, joka ehdotti Herraa perustamaan sahalle kirjaston, jossa on kuitenkin hänen ehdottamisestaan asti ollut koko ajan vain kolme kirjaa. Charles on huolissaan Baudelaireista, mutta pelkää Herraa liikaa auttaakseen lapsia niin, että siitä olisi jotain hyötyä.
Kirjassa Ratkaisun rajoilla Kit Snicket sanoo että Charles lähetti hänelle pohjapiirustuksia, runoja ja karttoja, joten on mahdollista, että Charles on Kit Snicketin ystävä. Myöhemmin samassa kirjassa Kit kertoo lapsille, että Charles on etsinyt heitä kertoakseen, että on liittynyt V.P.K.:n hyvien puolelle.
Charles esiintyy vielä samassa kirjassa Herran kanssa Hotelli Ratkaisussa. Hän selittää Herralle tahtovansa pyytää Baudelaireilta anteeksi saamaansa kohtelua, ja hän saa J.S.:n allekirjoittaman kirjeen, joka johtaa häntä hänen etsinnöissään.
Ei tiedetä, onnistuiko Charles pakenemaan Hotelli Ratkaisun tulipaloa.
Phil
Phil työskenteli Onnenkantamoisen sahalla kirjassa Saiturin saha. Phil oli yksi ystävällisemmistä sahan työntekijöistä, ja hän auttoi Baudelaireja sopeutumaan uuteen kotiinsa. Baudelairen paikallaolon aikana yksi hypnotisoidun Klausin ohjaama sahan kone vauhingoitti häntä. Phil on jatkuvasti optimistinen, eikä hän järkyttynyt tapahtumasta. Hän sanoi vain "Vasen jalkani on murskana, mutta onneksi olen oikeajalkainen".
Kirjassa Synkkä syöveri Phil työskenteli kapteeni Vastakarvan sukellusveneen kokkina, vaikka pystyikin tekemään siellä vain kosteita laatikoita. Kapteeni Vastakarva kutsui Philiä Köksäksi ilman mitään järkevää syytä. Klaus uskoo, että leimauskoneonnettomuus vaikuttaa Philiin yhä, mutta Phil väittää hain purreen häntä. Hän hylkää kapteeni Vastakarvan kanssa Baudelairet ja Vastakarvan tytärpuolen, Fionan, tuntemattomista syistä (hänet saatettiin kaapata), eikä hän enää esiinny kirjoissa Ratkaisun rajoilla ja Loppu.
On epäilty, että Phil jätti työnsä sahalla riittämättömän palkan vuoksi; Saiturin sahassa hän sanoo lukeneensa lakikirjoja ja oppinensat, että palkanmaksu kuponkeina on laitonta. Vaikka hän toikin asian esille Herran kanssa, kirjassa Ratkaisun rajoilla kerrotaan, että sahan työntekijöille maksetaan yhä kuponkeina. Kirjassa Loppu suuri tuntematon vie hänet, mutta ei tiedetä, onko hän elossa vai kuollut.
Nero
Vararehtori Nero on Vaaksavaaran valmistavan koulun vararehtori kirjassa Omituinen opinahjo. Hänen nimensä on luultavasti viittaus keisari Neroon, jonka, kuten hahmonkin, on kerrottu takertuneen soittimeensa ja kieltäytyneensä tunnustamaan sen yhteisön vaaroja, jota hänen on tarkoitus suojella.
Vararehtori Nero on suunnattoman tiukka, ja sen perusteella, että hän tekee Sunnysta sihteerinsä, vaikuttaa siltä, että häneltä puuttuu todellisuiudentaju. Vaikka Nero ei osaa soittaa viulua kunnolla, jokainen oppilas joutuu silti osallistumaan joka ilta kuuden tunnin pituisiin konsertteihin, joissa Nero itse soittaa. Nero viittaa itseensä jatkuvasti "nerona". Omasta väitteestään huolimatta hän on hyödytön matematiikassa ja hän uskoo, että sana "kolmoset" tarkoittaa neljää samaan aikaan syntyvää vauvaa.
Nero pukeutuu ruskeana pukuun ja solmioon, jossa on etanoiden kuvia. Omituisessa opinahjossa hänen hiuksensa on solmittu neljälle saparolle, mutta kirjan Ratkaisun rajoilla mukaan niistä on kasvanut neljä pitkää lettiä, jotka roikkuvat hänen takanaan.
Nero matkii usein, mitä toiset ovat juuri sanoneet, korkealla, kimeällä äänellä, ja hänellä on monia ankaria rangaistustapoja oppilailleen. Yksi niistä on se, että oppilas joutuu ostamaan hänelle karkkipussin ja katsomaan, kun hän syö sen, ja sen saa siitä, jos ei osallistu hänen konserttiinsa. Jos oppilas astuu henkilökunnan rakennukseen, hän ei saa aterimia ruokatunnille, ja jos hän myöhästyy tunnilta, hän joutuu syömään kädet selän taakse sidottuina.
Kuten useimmat Baudelairien huoltajista, Nero väittää yhä, ettei kreivi Olaf ole valmentaja Tsingis (Olafin valeasu), vaikka Baudelairet paljastivat hänet. Pian tämän jälkeen Baudelairet erotettiin Vaaksavaaran valmistavasta koulusta, koska he olivat Neron mielestä huonoja oppilaita.
Nero esiintyy myös kirjassa Ratkaisun rajoilla, kun hänet, herra Remora ja rouva Bass kutsutaan Esmé Kurjimon cocktail-kutsuille. Neron ei ole koskaan sanottu olevan kummallakaan puolella V.P.K.-skismaa, ja kun häneltä kysytään kirjassa Ratkaisun rajoilla V.P.K.:n koodilause, hän ei näytä ymmärtävän. Kuitenkin jos Nero on V.P.K.:n jäsen, hän on luultavasti pahojen puolella; Ratkaisun rajoilla -kirjan aikana hän asettaa lasin pöydälle käyttämättä lasinalusta. Se on kirjassa jatkuva teema ja sen sanotaan olevan jotain, mitä vain paha ihminen voisi tehdä.
Kirjan lopussa suuri tulipalo alkaa tuhota hotellia, jonka sisäpuolella Nero on. Ei tiedetä, pääsikö hän pakoon hotellista, vai kuoliko hän.
Jerome Kurjimo
Jerome Kurjimo () esiintyy ensi kerran kirjassa Haamuhissi. Hän on naimisissa Esmé Kurjimon kanssa, naisen, joka päätti adoptoida Baudelairet, koska orvot olivat sillä hetkellä muodissa. Jerome on Baudelaireille ystävällinen, mutta täysin alistuvainen Esmén ja muiden hahmojen tahtoon. Lause, jota hän käyttää pitkin kirjaa, on "Jaa, en tahdo kiistellä..." Jerome seuraa vähemmän muotia kuin Esmé, eikä hän pidä turhien esineiden ostamisesta vain siksi, että ne ovat muodissa. Jerome on rikas ja menestyvä, ja luultavasti Baudelairien kaikkein huolehtivaisen huoltaja sitten Monty-sedän.
Jerome mainitsee olleensa ystävä Baudelairien vanhempien kanssa, vihjaten näin olleensa tai olevansa osa VPK:ta. Kun Baudelairet saapuvat taloon ensi kertaa, Jerome sanoo Violetille:
Sen jälkeen Esmé keskeyttää hänet. Sama tapahtuu, kun hän yrittää kertoa Baudelaireille heidän äitinsä rakkaudesta huutokauppoja kohtaan. Tämä saattaa johtua siitä, ettei Esmé halunnut Jeromen kertovan lapsille Beatricen menneisyydestä. Esmé nimittäin saattoi pelätä, että vaikka Jerome ei ehkä tiennyt mitään VPK:sta (asiaa ei koskaan kerrottu kirjoissa), hän voisi paljastaa lapsille jotain VPK:n toiminnasta edes tietämättä, mistä puhui.
Kirjan lopussa Esmé jättää Jeromen tullakseen itse kreivi Olafin teatteriseurueen jäseneksi ja kreivi Olafin tyttöystäväksi. Tämän jälkeen Jerome kertoo Baudelaireille haluavansa "viedä teidät täältä kauas, kauas pois, niin kauas, että unohdatte koko kreivi Olafin ja Quagmiret ja kaiken muun". Baudelairet kieltäytyvät, koska heidän mielestään on paljon tärkeämpää löytää Olaf ja Quagmiret.
Kirjassa Lemony Snicket: The Unauthorized Autobiography on kaksi Jeromeen liittyvää kirjettä: yksi Jeromelle Jacques Snicketiltä ja toinen Jeromelta Jacquesille. Yksi anelee Jeromea olemaan naimatta Esméa, ja sanoo:
Suomeksi:
Toinen kirje osoittaa, ettei ensimmäinen koskaan saavuttanut Jeromea, koska ovimies - yksi kreivi Olafin kätyreistä, koukkukätinen mies - ei koskaan antanut sitä hänelle. Toisen kirjeen perusteella on selvää, että Esmé työskentelee VPK:ta vastaan, koska kirjeessä sanotaan:
Suomeksi:
Tämä kirje antaa ymmärtää että Jeromen optimistisuuden ja alistuvaisuuden vuoksi Esmé käytti häntä hyväkseen voidakseen tehdä Pimeä puistotie 667:en hissiin tunnelin.
Jerome palaa kirjassa Ratkaisun rajoilla. Hän tuntee syyllisyyttä Baudelairien kohtelusta, ja hän on tutkinut heidän tapaustaan ja kirjoittanut epäoikeudenmukaisuudesta kertovan kirjan, jonka nimi on "Opus laittomuuksiin ajavasta finanssienhimosta" (engl. Odious Lusting After Finance, ensimmäiset kirjaimet muodostavat sanan "OLAF"). Hän antaa kirjan Oikeusneuvos Straussille, jotta sitä voitaisiin käyttää todisteena Olafin oikeudenkäynnissä Hotelli Ratkaisun aulassa. Jerome tapaa myös vaimonsa Esmén hotellissa, ja kun nainen jättää kreivi Olafin julkisesti, Jerome yrittää saada naisen takaisin hyvien puolelle. Esmé kuitenkin vastaa, ettei voi, koska oikeudenmukaisuus ei ole sillä hetkellä muodissa. Kun oikeudenkäynnin aika koittaa, kreivi Olaf sieppaa tuomarin, pakenee ja käyttää Jeromen kirjan ainoaa kopiota sytyttääkseen hotelliin tulipalon.
Ei tiedetä, selviytyikö Jerome Hotelli Ratkaisun tulipalosta.
Hal
Hal esiintyy ensi kerran kahdeksannessa kirjassa, Painajaisten parantola. Salojen sairaalan arkistossa työskentelevän Halin on kuvailtu olevan vanhin mies, jonka Violet, Klaus ja Sunny olivat koskaan nähneet.
Hal on orpojen kahdeksas huoltaja. Kuitenkin kun Kreivi Olaf polttaa arkiston maan tasalle, Hal uskoo heti, että Baudelairet ovat syyllisiä tuhoon, ja kääntyy lapsia vastaan.
Hal esiintyy uudestaan kirjassa Ratkaisun rajoilla Hotelli Ratkaisun intialaisen ravintolan omistajana, vaikka hän onkin surkea kokki. Tässä kirjassa näyttää, että hän on mahdollisesti VPK:n jäsen, sillä hän sanoo VPK:n koodilauseen ("Hyvänen aika, niinkö surullisesta asiasta on kyse?") herra Remoralle, joka ei kuitenkaan ymmärrä sitä. Hal on luultavasti VPK:n hyvien puolella, sillä hän oli vihainen Arkiston palosta, ja sanoo, että hänen olisi pitänyt tietää, etteivät Baudelairet olleet kriminaaleja. Hal pyytää kirjassa lapsilta anteeksi sitä, että uskoi Geraldine Juliennen Päivän pilkunviilaaja -juorulehteen Baudelaireista kirjoittamat jutut.
Pipsa Pipsa esiintyy myös ensi kertaa Painajaisten parantolassa Salojen sairaalan henkilöstöpäällikkönä. Häntä ei koskaan nähdä, mutta hänet kuullaan usein keskusradion kautta, johon hän kuitenkin muuntaa äänensä. Hän näyttää ajattelevan, että Baudelairen lasten tulisi näkyä, mutta ei kuulua, mikä on ironista, koska hän ei voi nähdä lapsia kuitenkaan. Kreivi Olaf varastaa myöhemmin hänen virkansa voidakseen hallita sairaalaa, ja on vihjattu, että Olaf olisi työntänyt hänet alas sairaalan katolta.
Bruce
Bruce on hetken aikaa Baudelairien huoltaja. Hän esiintyy ensi kerran Käärmekammion lopussa, kun hän siirtää Monty-sedän matelijoita. Luikurin liu'ussa Bruce esiintyy taas, tällä kertaa Lumipartiolaisten johtajana. Baudelairet saavat tietää, että Bruce on Carmelita Spatsin, yhden lumipartiolaisen, setä.
Bruce ilmestyy myöhemmin Hotelli Ratkaisuun, eikä tiedetä, selviytyikö hän hotellin tulipalosta.
Oikeusneuvos Strauss
Oikeusneuvos Strauss on kreivi Olafin naapurissa asuva tuomari. Heti hänet tavatessaan Baudelairet pitävät hänestä, ja he huomaavat hänen kirjastonsa olevan tarpeellinen, kun he yrittävät tehdä tyhjäksi kreivi Olafin juonen saada Baudelairien omaisuus. Oikeusneuvos Strauss esittää tuomaria Olafin valenäytelmässä ja melkein solmii avioliiton Violetin ja Olafin välille. (Violetin onnistuu estää tämä.) Kirjan lopussa Oikeusneuvos Strauss tarjoutuu pitämään Baudelaireista huolta, mutta herra Poe ilmoittaa, ettei se juridisista syistä ole mahdollista.