Golem () on Gustav Meyrinkin yliluonnollinen kauhuromaani, joka ilmestyi alkujaan jatkokertomuksena Die Weissen Blätter -lehdessä vuosina 1913–1914. Yhtenäisenä kirjana se julkaistiin vuonna 1915. Tyylillisesti teos sekoittaa naturalismia ja symbolismia, ja tarina yhdistelee rikosromaania, kauhua sekä synkän humoristista satiiria. Keskeisiä teemoja ovat hulluus, okkultismi, kabbala ja antisemitismi.

Golem sijoittuu Prahan gettoon noin vuonna 1890 ja kertoo joukosta kaupungissa eläviä juutalaisia. Golemiksi kutsuttu olento saapuu kaupunkiin kolmesti vuosisadassa tuoden mukanaan tuhoa ja pelkoa. Romaanin päähenkilö on Athanasius Pernath -niminen psyykkisesti sairas mies, joka tarinan aikana todistaa erilaisia mystisiä tapahtumia ja ilmestyksiä. Varsinaista jatkuvaa juonta romaanissa ei ole, vaan kerronta koostuu irrallisista, symbolitasolla liikkuvista episodeista. Getto kuvataan oudoksi ja painostavaksi paikaksi, jonka rakennukset ovat tietoisia ja pahantahtoisia. Golem itse ei esiinny tarinassa juuri lainkaan vaan toimii geton tunnelman ja hahmojen alitajuisten pelkojen symbolina.

Vaikka juutalaisuus on teoksessa vahvasti läsnä, Meyrink ei itse ollut juutalainen. Innoituksen romaaniinsa hän sai Prahassa viettämistään vuosista ja omista salatieteellisistä tutkimuksistaan. Teoksessa kuvataan tarkasti noin vuoden 1890 Prahaa, mistä teosta tuoreeltaan myös ylistettiin. Golemin kuvaama outojen ilmiöiden ja yhteiskunnallisen satiirin lävistämä Praha vaikutti moniin myöhempiin kirjailijoihin, tunnetuimpana Franz Kafkaan. Teoksen kuvitti vuonna 1916 juutalainen Hugo Steiner-Prag, jonka ekspressionistisia Golem-litografioita pidetään hänen parhaina töinään.

Golemia myytiin vuoteen 1922 mennessä satoja tuhansia kappaleita. Arvostelut olivat enimmäkseen myönteisiä, joskin kirjaa myös kritisoitiin vaikeaselkoisesta juonesta ja kerronnasta. Äärioikeiston lehdissä Golemia syytettiin juutalaiseksi propagandaksi ja kirjaa jopa vaadittiin kiellettäväksi. Sittemmin teosta on pidetty sekä juutalaisvainojen symbolisena kuvauksena että antisemitistisenä loukkaavien stereotyyppien sarjana. Juutalaisia kirjailijoita on kuulunut niin ylistäjiin kuin arvostelijoihinkin. Muissa tulkinnoissa teosta on pidetty surumielisenä hyvästijättönä modernisaation myötä katoavalle vanhalle Prahalle, yhteiskunnallisena romaanina kasvottomasta byrokratiasta ja köyhyydestä tai psykoanalyyttisenä kertomuksena traumojen kohtaamisesta ja todellisen minän löytämisestä.

Juoni

pienois|pysty|vasen|Golem ojentaa Pernathille ”Ibburin kirjan”. Hugo Steiner-Pragin kuvitusta vuodelta 1916. Golem sijoittuu Prahan juutalaiskortteliin Josefoviin noin vuonna 1890,Hannu Marttilan jälkisanat vuoden 1995 suomenkieliseen laitokseen, s. 263: ”Kirjailija antaa yhden vihjeen: golem näyttäytyi niihin aikoihin kun Kaarlen silta romahti. Vanhan Prahan näkyviä esittelevä kuvateos todistaa sillan romahtaneen 1890. Yhdeksän goleminkierrosta aiemmin Rudolf II tapasi rabbi Löwin.” Kohtaaminen tapahtui vuonna 1592; Golem voisi siten sijoittua vuoteen 1889. hieman ennen vuonna 1893 alkanutta geton tuhoamista.Jewish Quarter (Josefov). Prague Experience. Viitattu 2.1.2021. Kirjan tapahtumaympäristönä ovat Josefovin hämärät kujat ja virttyneet kapakat. Romaanin päähenkilö on juutalainen kultaseppä ja entisöijä Athanasius Pernath. Teoksessa kuvataan myös muita geton asukkaita, jotka kaikki elävät kurjuudessa ja köyhyydessä. Hahmoja ovat esimerkiksi viisas ja lempeä vanhus Schemajah Hillel, Hillelin kaunis tytär Miriam sekä ahne romukauppias Aron Wassertrum. Golemin hahmo esiintyy tarinassa harvakseltaan ja on eräänlainen geton ja sen asukkaiden henkilöitymä. Golem palaa Prahaan aina 33 vuoden välein tuoden muassaan kummallisia ja tuhoisia tapahtumia.

Tarinan kertoja on nimetön mies, joka elää vuoden 1923 tienoilla, 33 vuotta Pernathin ja Golemin kohtaamisen jälkeen. Kertoja lukee kotonaan Buddhasta kertovaa kirjaa ja nukahtaa. Unessaan hän kuvittelee olevansa Pernath ja elää uudelleen tämän vuosikymmeniä sitten kokemat tapahtumat. Vaihdoksen syynä on ilmeisesti se, että kertoja on vahingossa pannut päähänsä nyttemmin jo iäkkään Pernathin hatun. Tarinaa kerrotaan minä-muodossa ja kertoja puhuu itsestään kuin olisi Pernath.

Romaanin alussa golem saapuu Prahaan, ja sillä on Pernathin kasvot. Olento ilmestyy Pernathin luokse ja ojentaa tälle salaperäisen ”Ibburin kirjan”. Pernath alkaa tutkia kabbalaa, mihin hän saa apua Tooraan ja Talmudiin perehtyneeltä Hilleliltä. Myöhemmin Pernath harhailee kaupungin alaisissa käytävissä ja löytää itsensä ovettomasta huoneesta, jonka tajuaa olevan golemin piilopaikka ruumiillistumisten välissä. Kylmissään Pernath pukee huoneesta löytämänsä vaatteet ylleen, jolloin muut geton asukkaat erehtyvät pitämään häntä golemina. Kokemuksiensa myötä Pernath muuttuu epävarmaksi omasta minuudestaan ja alkaa itsekin epäillä olevansa golem.

Pernathia syytetään murhasta, jota hän ei muista tehneensä. Hän palaa tutkintavankeudesta gettoon, joka on muuttunut oudoksi ja pelottavaksi. Juoni koostuu irrallisista ja kehää kiertävistä jaksoista, jotka mahdollisesti ovat Pernathin harhoja tai unia. Monet kohtauksista liikkuvat symbolitasolla ja kuvaavat päähenkilön subjektiivisia vaikutelmia. Lisäksi getossa tapahtuu erilaisia rikoksia, kuten prostituutiota, varkauksia ja puoskarien tekemiä turhia lääketieteellisiä operaatioita. Pernathin mielenterveys on heikoissa kantimissa, ja hän on nuorempana kokenut henkisen romahduksen, jota ei kuitenkaan itse muista. Pernathin ystävät ovat usein huolissaan hänestä, ja romaani jättää epäselväksi, missä määrin kirjassa kuvatut tapahtumat ovat totta.

Romaanin lopussa kertoja herää ja tajuaa nähneensä unta. Hän palauttaa hatun Pernathille, joka on avioitunut Miriamin kanssa ja elää onnellista elämää Osiriksen kuvilla koristellussa talossa. Hämmästyksekseen kertoja huomaa olevansa aivan Pernathin näköinen. Golemin kohtalo jää arvoitukseksi.

Teoksen vaiheet

Taustaa

pienois|pysty|Kirjailija Gustav Meyrink vuoden 1886 tienoilla. Golem oli itävaltalaiskirjailija Gustav Meyrinkin ensimmäinen täysimittainen romaani. Wieniläissyntyinen Meyrink muutti 1889 Prahaan, missä hän toimi ensin pankkiirina ja vuosisadan vaihteesta alkaen kirjailijana.Clute 1997; Gelbin 2011, s. 99; Baer 2012, s. 38–50. Meyrink joutui 1902 väärän syytöksen seurauksena kahdeksi kuukaudeksi vankilaan, ja hänen pankkinsa maine tuhoutui. Vuoteen 1904 mennessä Meyrink oli siirtynyt Wieniin ja elätti itsensä toimittajana ja kirjailijana.Mitchell 2008, s. 107–132. Hänen varhaiset tekstinsä olivat lyhyitä satiirisia novelleja, joissa pilkattiin erityisesti armeijaa ja preussilaista militarismia.Mitchell 2008, s. 87–107.

Laajalle levinneen väärinkäsityksen mukaan Meyrink olisi ollut juutalaisen näyttelijättären äpärä. Meyrink itse vastusti voimakkaasti tätä väärinkäsitystä, mikä on toisinaan tulkittu merkiksi antisemitismistä. Todennäköisemmin kyse oli itsesuojelusta – Adolf Hitler nousi valtaan vain kolme kuukautta Meyrinkin kuoleman jälkeen. Meyrink kuitenkin tunsi Prahan juutalaiset älykköpiirit hyvin, ja juutalainen kulttuuri ja mytologia ovat Golemissa vahvasti läsnä. Romaanin taustalla on Prahan rikas golemeista kertova kansanperinne. Rabbi Löwin kuuluisa golemista kertova tarina sijoittuu 1500-luvulle mutta on ilmeisesti peräisin vasta 1800-luvulta. Aihe oli siten Meyrinkin aikaan varsin tuore ja omaperäinen.Ivry 2015. Myös Meyrinkin hyvin tuntema Prahan kaupunkikuva on Golemissa merkittävässä osassa.

Vuonna 1891 Meyrink koki hermoromahduksen ja yritti itsemurhaa. Romahduksensa jälkeen hän kiinnostui suuresti okkultismista, alkemiasta, kabbalasta, suufilaisuudesta ja itämaisesta mystiikasta. Näitä aiheita Meyrink myös laajalti hyödynsi Golemin kuvastossa.Baer 2012, s. 42, 47. Meyrink ei ollut kiinnostuksenkohteidensa kanssa yksin, vaan salatieteet olivat fin de sièclen porvariston ja varsinkin dandyjen suosiossa laajemminkin. Erityisen suurta suosiota nautti teosofia, joka vaikutti laajasti 1900-luvun alun kulttuuriin ja ilmapiiriin. Meyrink harjoitti vuosisadan vaihteessa aktiivisesti spiritismiä ja muita okkulttisia käytäntöjä ja liittyi lukuisiin salaseuroihin. Hän pettyi kuitenkin okkultistipiireissä liikkuneisiin huijareihin ja ”hörhöihin” ja alkoi yliluonnollisten tapahtumien sijaan painottaa esoterian merkitystä henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille.Mitchell 2008, s. 51–74.

Kirjoittaminen

Meyrinkin tiedetään haaveilleen romaanin kirjoittamisesta jo Prahan-vuosinaan. Epäselvää on, kuinka vakavissaan hän suunnitteli kirjoitushanketta tai oliko kyse Golemista. Kirjoitustyö alkoi mahdollisesti jo vuonna 1904.Mitchell 2008, s. 133. Ensimmäinen varma viittaus Golemiin on tammikuulta 1907. Tuolloin Meyrink kertoi aloittaneensa pienoisromaanin, joka ilmestyisi ensin jatkosarjana März-lehdessä ja heti perään kirjana. Meyrink oli jo kirjoittanut ensimmäiset 26 sivua ja suunnitteli lopulliseksi pituudeksi noin 150–200 konekirjoitettua liuskaa. Kuvittajaksi Meyrink kaavaili Alfred Kubinia ja julkaisijaksi März-aikakauslehteä. Kubinin oli määrä saada kukn luku sen valmistuttua ja piirtää välittömästi siihen sopiva kuva. Marraskuuhun 1908 mennessä Meyrinkin kirjoitustahti oli kuitenkin hidastunut huomattavasti, ja Kubin käytti valmiit kuvat vuonna 1909 ilmestyneessä romaanissaan Die andere Seite (”Toinen puoli”).Mitchell 2008, s. 133–135.

Cathy S. Gelbinin (2011) mukaan Meyrinkin alkuperäisenä suunnitelmana oli kirjoittaa novelli Simplicissimus-satiirilehteen. Hahmojen ja sivujuonien runsauden vuoksi käsikirjoitus paisui nopeasti pitkäksi ja sekavaksi.Gelbin 2011, s. 99–100. Vuoden 1908 kirjeenvaihdossaan Meyrink väitti romaanin olevan viimeistelyvaiheessa, mikä ei ilmeisesti kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Golemin kolmas luku ”Praha” ilmestyi aikakauslehti Panissa vuonna 1911. Lehden mukaan romaani oli lähes valmis, mutta todellisuudessa Panin versio kolmannesta luvusta poikkeaa selvästi myöhemmästä.Mitchell 2008, s. 135–136. Vuoteen 1912 mennessä Meyrink oli saanut kaksi ensimmäistä lukua valmiiksi ja tarjosi niitä ekspressionistiseen kirjallisuuteen erikoistuneelle Kurt Wolffille. Wolff oli saksanjuutalainen kustantaja, joka julkaisi myös Franz Kafkan, Franz Werfelin, Else Lasker-Schülerin ja Karl Krausin tekstejä. Maaliskuussa 1912 Meyrink ja Wolff sopivat Golemin julkaisusta. Seuraavan vuoden tammikuussa Meyrinkin vaimo pyysi kuitenkin kustantajalta ensimmäiset luvut takaisin, koska Meyrink oli alkanut työstää romaania uudelleen ja halusi varmistaa kokonaisuuden olevan sisäisesti johdonmukainen. Helmikuussa Meyrink ilmoitti romaanin olevan periaatteessa valmis, mikäli kustantaja piti välitöntä julkaisua välttämättömänä. Wolffin vastalauseista huolimatta romaani valmistui vasta syksyllä 1913.

Golemin kirjoittamisen aikoihin Meyrink käänsi Charles Dickensiä saksaksi. Dickensin kaupunkimiljööt, groteskit henkilöhahmot ja voimakkaiden tunteiden kuvaukset todennäköisesti vaikuttivat Golemin tyyliin.Irwin 1985. Joidenkin lähteiden mukaan työnimenä olisi ollut Der ewige Jude (”Ikuinen juutalainen” eli vaeltava juutalainen).Irwin 1985; Mitchell 2008, s. 138–139. Tämä lienee kuitenkin Meyrinkin kuoleman jälkeen levinnyt väärään muistikuvaan perustuva virhekäsitys: Der ewige Jude oli Meyrinkin toisen romaanin Das grüne Gesicht (”Vihreät kasvot”, 1916) alkuperäinen nimi. Panin 1911 julkaisemassa katkelmassa romaanin nimeksi mainitaan Der Stein der Tiefe (”Kivi syvyydestä”).Mitchell 2008, s. 138–139.