Kongregationalismi tarkoittaa seurakunnan hallintojärjestelmää, jossa seurakunnan jäsenillä on suurin osa vallasta, kuten papiston valitseminen ja muiden tärkeiden päätösten tekeminen. Kongregationalismilla voidaan viitata myös 1600-luvun englantilaisista puritaaneista juontuvaan kirkkoperinteeseen, jota edustavat nykyisin Yhdysvalloissa muun muassa United Church of Christ ja pienemmät kongregationalistiset yhteisöt. Tyypillisin piirre kongregationalismille on seurakunnan itsenäisyyden korostaminen ja kannattaminen. Kirkkohistoriassa Englannin kongregationalisteista käytetään myös nimitystä independentit.
Kongregationalismilla tarkoitetaan nykyisin seurakunnallista järjestäytymismuotoa, jossa paikallisseurakunta on itsenäinen yksikkö eikä sen yläpuolella ole mitään hallinnollista elintä tai päätösvaltaista tahoa. Kongregationalistiset seurakunnat ovat tyypillisesti pastorijohtoisia, vastakohtana presbyteriaaniselle seurakuntamallille. Yhdysvalloissa kirkkokunnat jaoteltiin tyypillisesti 1800-luvulla ja osin edelleen kongregationalistisiin, presbyteriaanisiin ja episkopaalisiin. Siinä missä kongregationalistiset seurakunnat ovat itsenäisiä ja tyypillisesti pastorijohtoisia, presbyteriaaniset seurakunnat ovat vanhimmisto-/synodijohtoisia ja episkopaaliset seurakunnat piispa-/hiippakuntajohtoisia.
Lopullisen päätöksen tärkeissä asioissa tekevät seurakuntalaiset enemmistövaalilla; paikalliskirkot ovat itsenäisiä eikä mikään ulkopuolinen taho voi määräillä niitä hallinnollisissa tai hengellisissä kysymyksissä.
Kongregationalismi protestantismin kaaviossa:
Lähteet
Luokka:Kirkkolaitos Luokka:Kirkko-oppi Luokka:Kristilliset käsitteet