Mary Louise ”Meryl” Streep (s. 22. kesäkuuta 1949 Summit, New Jersey, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt sekä elokuvissa, televisiossa että teatterissa. Streep on hyvin arvostettu näyttelijä ja hän on voittanut Oscar-palkinnon kolme kertaa.
Streep teki ensiesiintymisensä teatterissa vuonna 1971. Vuonna 1977 hän teki valkokangasdebyyttinsä elokuvassa Muistojeni Julia. Streep sai hyvän vastaanoton kriitikoilta roolisuorituksestaan menestyselokuvissa Kauriinmetsästäjä (1978) ja Kramer vastaan Kramer (1979), joissa kummassakin hän oli ehdolla parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi ja sai jälkimmäisestä ensimmäisen Oscar-palkintonsa. Myöhemmin Streep palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla rooleistaan elokuvissa Sofien valinta (1982) ja Rautarouva (2011).
Streep on ollut ennätykselliset 21 kertaa Oscar-ehdokkaana, eli useammin kuin yksikään mies- tai naisnäyttelijä aikaisemmin. Lisäksi hän on ollut ehdolla ennätykselliset 32 kertaa Golden Globen saajaksi ja on voittanut palkinnon kahdeksan kertaa, joten hänellä on enemmän ehdokkuuksia ja voittoja kuin yhdelläkään mies- tai naisnäyttelijällä aikaisemmin. Streep on palkittu uransa aikana lisäksi muun muassa kahdella Emmyllä, kahdella Baftalla, kahdella SAG:llä ja Cannesin elokuvajuhlien palkinnolla. Vuonna 2004 hän sai Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinnon ja vuonna 2011 Kennedy Center Honors -palkinnon myötävaikutuksestaan Yhdysvaltain kulttuurissa. Presidentti Barack Obama palkitsi Streepin vuonna 2010 National Medal of Arts- ja 2014 Presidential Medal of Freedom -palkinnolla. Vuonna 2017 hänet palkittiin Cecil B. DeMille -elämäntyöpalkinnolla.
Varhainen elämä
pienois|vasen|pysty=0.6|Meryl Streep vuonna 1966. Mary Louise Streep syntyi Summitin kaupungissa New Jerseyn osavaltiossa, Yhdysvalloissa 22. kesäkuuta vuonna 1949. Hänen isänsä Harry William Streep, Jr. (1910–2003) oli farmaseutti ja hänen äitinsä Mary Wolf Streep (o.s. Wilkinson, 1915–2001) taiteilija. Streepin äidin sukujuuret ovat Sveitsissä, Irlannissa ja Englannissa. Isän suku on puolestaan alun perin kotoisin Alankomaista. Isän puolella on kaukaisia sukujuuria myös Espanjan juutalaisyhteisöön, mutta Streep ei itse ole juutalainen. Streepillä on kaksi nuorempaa veljeä Harry III (s. 1951) ja Dana (s. 1953).
Streep varttui New Jerseyssä Bernardsvillessä ja valmistui Bernards High Schoolista vuonna 1967. Hän opiskeli Dartmouth Collegessa puvustusta ja käsikirjoittamista. Streep sai B.A.-tutkinnon (Bachelor of Arts) draamasta Vassar Collegesta vuonna 1971 ja M.F.A.-tutkintonsa (Master of Fine Arts) Yalen yliopiston draamakoulusta vuonna 1975.
Streep teki ensiesiintymisensä teatterissa vuonna 1971 näytelmässä The Playboy of Seville. Yale Repertory Theatressa Streep esiintyi 30–40 tuotannossa.
Ura
1970-luku
pienois|pysty|vasen|Meryl Streep 1970-luvulla Jack Mitchellin kuvaamana. Streep esiintyi vuonna 1977 televisioelokuvassa Cross Checking – kovat otteet. Streepin ensimmäinen teatterielokuva oli Fred Zinnemannin ohjaama Muistojeni Julia (1977). Vuonna 1979 Streep näytteli Michael Ciminon ohjaamassa sotadraamaelokuvassa Kauriinmetsästäjä. Streep sai roolisuorituksestaan ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa parhaasta naissivuosasta.
Vuonna 1978 Streep näytteli pääosaa Saksassa ja Itävallassa kuvatussa minisarjassa Polttouhrit. Streepin roolisuoritusta pidetään hänen läpimurtonaan ja hänet palkittiin siitä Primetime Emmy -palkinnolla parhaasta naispääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa. Vuonna 1979 Streep näytteli Jerry Schatzbergin poliittisessa draamaelokuvassa Joe Tynanin kiusaukset.
Vuonna 1979 Streep näytteli sivuosaa Woody Allenin elokuvassa Manhattan. Streep kertoi myöhemmin, että hän sai Allenilta vain kuusisivuisen käsikirjoituksen omista kohtauksistaan eikä lupautunut improvisoimaan sanaakaan elokuvassa. Samana vuonna Streep näytteli Robert Bentonin elokuvassa Kramer vastaan Kramer. Elokuva kertoo pariskunnasta (Streep ja Dustin Hoffman), joka eroaa, ja sen vaikutuksesta kaikkiin heidän läheisiin mukaan lukien heidän yhteiseen nuoreen poikaansa. Streepin mielestä elokuvan naishahmon rooli oli liian ilkeä eikä vastannut montaakaan tosielämän naista, joka kohtaisi eron ja lapsen huoltajuuskiistan. Streep sai ohjaaja Bentonilta luvan kirjoittaa uudelleen omat vuorosanansa kahteen keskeiseen kohtaukseen. Elokuva voitti viisi Oscar-palkintoa mukaan lukien Streepin ensimmäinen Oscar-palkinto parhaasta naissivuosasta.
1980-luku
pienois|pysty|Meryl Streep Oscar-gaalassa vuonna 1988. Oltuaan sivurooleissa kahdessa 1970-luvun menestyselokuvassa Streep alkoi saada elokuvien pääosia 1980-luvun alussa. Ensimmäinen niistä oli vuonna 1981 ensi-iltansa saanut Karel Reiszin ohjaama elokuva Ranskalaisen luutnantin nainen, jossa hänen vastanäyttelijänään on Jeremy Irons. New York -lehdessä sanottiin että ”Streep on kuin kameleontti, joka pystyy näyttelemään minkälaisen roolin tahansa”. Streep palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Baftalla.
Vuonna 1982 Streep näytteli psykologisessa jännityselokuvassa Yön hiljaisuudessa vastanäyttelijöinään Roy Scheider ja Jessica Tandy. Samana vuonna Streep näytteli Alan J. Pakulan ohjaamassa draamaelokuvassa Sofien valinta, joka perustuu William Styronin samannimiseen romaaniin vuodelta 1979. Streepin roolisuoritus oli kriitikkojen ylistämä ja hänet palkittiin siitä parhaan naispääosan Oscarilla ja Golden Globella. Premiere Magazine nimesi Streepin roolisuorituksen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi. Streepin suosio jatkui Mike Nicholsin ohjaamassa elokuvassa Tapaus Silkwood (1983), jossa hän näytteli tosielämän ammattiliittoaktivistia Karen Silkwoodia. Vuonna 1985 Streep näytteli tanskalaista kirjailijaa Karen Blixeniä elokuvassa Minun Afrikkani. Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa, ja Streep sai parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet. Streep näytteli Jack Nicholsonin kanssa kahdessa seuraavassa elokuvassaan Sydän karrella (1986) ja Karhiainen (1987), joista jälkimmäisessä Streep myös laulaa. Elokuvassa Huuto pimeydestä Streep näytteli australialaista Lindy Chamberlainia, jota syytettiin lapsensa murhasta, mutta Chamberlain väitti dingon siepanneen sen.
1990-luku
Streepin 1990-luvun ensimmäinen elokuva oli Mike Nicholsin ohjaama Terveisiä unelmien reunalta, joka perustuu Carrie Fisherin romaaniin vuodelta 1987. Elokuvassa näyttevät myös muun muassa Shirley MacLaine ja Dennis Quaid. Streep näytteli huumeriippuvaista elokuvanäyttelijää Suzanne Valea ja sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet. Vuonna 1992 Streep näytteli Robert Zemeckisin ohjaamassa mustassa komediassa Kuolema pukee häntä vastanäyttelijänään Bruce Willis.
Vuonna 1995 Streep näytteli Clint Eastwoodin kanssa romanttisessa draamaelokuvassa Hiljaiset sillat. Se perustuu Robert James Wallerin menestysromaaniin, joka kertoo National Geographicin valokuvaajasta Robert Kincaidista (Eastwood), jolla on rakkaussuhde italialaiseen maatilan emäntään nimeltä Francesca (Streep). Elokuva sai hyvän vastaanoton kriitikoilta. Streep sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.
Vuonna 1996 Streep näytteli elokuvassa Marvinin tyttäret, joka perustuu Scott McPhersonin näytelmään. Diane Keaton näytteli Streepin leukemian kanssa taistelevaa siskoa Bessietä ja nuori Leonardo DiCaprio näytteli Streepin kapinallista poikaa. Streep sai roolisuorituksestaan Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naispääosasta. Vuonna 1998 Streep sai myös tähden Hollywoodin Walk of Famelle. pienoiskuva|Meryl Streepin tähti Hollywoodin Walk of Famella.
Vuonna 1999 Streep näytteli tosielämän Roberta Guasparia Wes Cravenin ohjaamassa elokuvassa Sydämen soinnut. Newyorkilainen Guaspari opetti vähävaraisille lapsille viulunsoittoa. Streep korvasi laulaja Madonnan tämän lähdettyä projektista ”luovien erimielisyyksien” takia. Streep harjoitteli roolia varten kaksi kuukautta neljästä kuuteen tuntia päivässä. Streep sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.
2000-luku
2000-luvun alussa Streep ääninäytteli Blue Fairyä Steven Spielbergin elokuvassa A.I. – Tekoäly, jonka pääosaa näytteli Haley Joel Osment. Streep isännöi 11. joulukuuta 2001 Liam Neesonin kanssa Oslossa järjestettyä Nobelin rauhanpalkinto -konserttia, joka järjestettiin YK:n ja Kofi Annanin kunniaksi.
Vuonna 2002 Streep palasi teatterinäyttämölle yli 20 vuotta kestäneen tauon jälkeen. Hän näytteli Arkadinaa Anton Tšehovin näytelmässä Lokki vastanäyttelijöinään Kevin Kline, Natalie Portman ja Philip Seymour Hoffman. Samana vuonna Streep näytteli Spike Jonzesin ohjaamassa elokuvassa Adaptation. Minun versioni, jossa hän näytteli tosielämän toimittajaa Susan Orleania. Elokuva oli kriitikoiden ylistämä, ja Streep palkittiin roolistaan neljännellä Golden Globellaan parhaasta naissivuosasta. Samana vuonna 2002 Streep näytteli Nicole Kidmanin ja Julianne Mooren kanssa Stephen Daldryn ohjaamassa elokuvassa Tunnit, joka perustuu Michael Cunninghamin romaaniin vuodelta 1990. Elokuvassa kolmea eri sukupolven naista yhdistää Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway. Elokuva sai hyvän vastaanoton, ja kaikki kolme päänäyttelijää palkittiin parhaan naispääosan Hopeisella karhulla Berliinin elokuvajuhlilla.
Vuonna 2003 Streep näytteli HBO:n minisarjassa Angels in America vastanäyttelijöinään Al Pacino ja Emma Thompson. Streep esitti sarjassa yhteensä neljää eri roolia. Hänet palkittiin sarjasta uransa toisella Primetime Emmy -palkinnolla ja viidennellä Golden Globellaan. Vuonna 2004 American Film Institute palkitsi Streepin elämäntyöstään. Samana vuonna Streep näytteli Jonathan Demmenin ohjaamassa uudelleenfilmatisoidussa elokuvassa Mantsurian kandidaatti, vastanäyttelijänään Denzel Washington. Streep näytteli Yhdysvaltain senaattoria ja manipuloivaa ja armotonta varapresidenttiehdokkaan äitiä. Hän sai roolistaan parhaan naissivuosan Golden Globe -ehdokkuuden. Samana vuonna Streep näytteli Josephine-tätiä elokuvassa Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja, joka perustuu Snicketin samannimisen kirjasarjan kolmeen ensimmäiseen osaan. Musta komedia sai kriitikoilta hyvän vastaanoton ja voitti parhaan maskeerauksen Oscar-palkinnon.
Vuonna 2005 Streep näytteli elokuvassa Oikeanlaista kemiaa, vastanäyttelijänään Uma Thurman. Streep näytteli elokuvassa juutalaista terapeuttia, tohtori Lisa Metzgeriä, jonka vastaanotolla käyvä liikenainen päätyy suhteeseen Metzgerin 23-vuotiaan pojan kanssa. Elokuusta syyskuuhun 2004 Streep näytteli The Public Theaterin näytelmässä Äiti Peloton ja hänen lapsensa, jota esitettiin Delacorte-teatterissa Central Parkissa New Yorkissa.
Vuonna 2006 Streep näytteli Robert Altmanin viimeisessä elokuvassa Robert Altmanin huonot vitsit. Streep näytteli Lily Tomlinin kanssa kahta viimeistä countrymusiikkiperheen jäsentä. Vuonna 2006 hän näytteli David Frankelin ohjaamassa draamakomediassa Paholainen pukeutuu Pradaan, joka perustuu löyhästi Lauren Weisbergerin samannimiseen romaaniin vuodelta 2003. Streep näyttelee vaikutusvaltaista ja vaativaa muotilehden päätoimittajaa Miranda Priestlyä. Streepin roolisuoritus palkittiin parhaan naispääosan Golden Globella ja hän sai siitä myös parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Elokuva menestyi hyvin ja tuotti maailmanlaajuisesti yli 326 miljoonaa dollaria
pienois|vasen|Streep, Abba ja näyttelijät elokuvan Mamma Mia! ensi-illassa Ruotsissa 2008.