Filip II (), (21. toukokuuta 1527 Valladolid – 13. syyskuuta 1598 El Escorialbritannica.com: Philip II) oli ensimmäinen virallinen Espanjan kuningas 1556–1598, Napolin ja Sisilian kuningas 1544–1559 ja Portugalin kuningas (hallitsijanimellä Filip I) 1580–1598 sekä Englannin kuningas 1554–1558 vaimonsa Maria I:n puolisona.
Suku ja koulutus Filip oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan Kaarle V:n ja prinsessa Isabellan, Portugalin kuninkaan Manuel I:n tyttären, ainoa eloonjäänyt laillinen miespuolinen perillinen. Hänen sisariaan olivat Maria, Pyhä Rooman keisarinna (1528–1603), joka avioitui serkkunsa, keisari Maksimilian II:n kanssa ja Johanna Itävaltalainen (1535–1573), joka avioitui serkkunsa, Portugalin prinssi João Manuelin kanssa.
Filip II:n isällä Kaarle V:llä oli sivusuhteita monien naisten kanssa ja niistä syntyi myös lapsia. Filip II otti heistä eräitä palvelukseensa ja myönsi heille korkeita hallinnollisia tehtäviä. Sisarpuoli Margareta Parmalainen oli Alankomaiden käskynhaltija ja velipuoli Juan de Austria komensi kristittyjen liittouman laivat voittoon Lepanton meritaistelussa.
Jo ennen 1556 alkanutta hallituskauttaan hän hoiti itse Länsi-Intiaan liittyviä asioita.
Kuningas Vuonna 1556 Kaarle V luopui vallasta ja Filip sai Espanjan ja Alankomaat. Vuonna 1580 hän peri myös Portugalin kruunun äitinsä kautta.Charles V and Philip II Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
Filip II:n aikana valloitukset Amerikassa vakiintuivat, ja hallintoa järjestettiin systemaattisesti ja modernisoitiin; säädettiin uusia lakeja ja nimitettiin lisää virkamiehiä sekä luotiin uusia neuvostoja ja tuomioistuimia. Filip oli uskonasioissa fanaattinen. Hän lisäsi inkvisition valtaa myös Amerikassa. Hän halusi säilyttää imperiuminsa eikä niinkään laajentaa sitä, vaikkakin Florida ja Filippiinit valloitettiin hänen aikanaan.Philip II When Worlds Colide PBS Filip II:n hallituskauden loppupuolella alkoi Espanjan rappeutuminen: jalometallien virta Amerikasta alkoi ehtyä, ja Englanti sekä Hollanti olivat nousemassa johtaviksi merivalloiksi. Englanti voitti ”voittamattoman armadan” 1588.
Filip oli neljästi naimisissa. Vuosina 1554–1558 hän oli naimisissa Englannin katolisen kuningattaren Maria I:n kanssa.
Protestanttisissa maissa Filip II:lla on maine synkkänä itsevaltiaana, joka käytti häikäilemättä väkivaltaa ja turvautui myös inkvisitioon halutessaan turvata valtansa ja pyrkiessään pakottamaan Euroopan katolisen kirkon tahtoon. Osasyynä maineeseen on Friedrich von Schillerin vuonna 1787 kirjoittama näytelmä Don Carlos.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 275 On kuitenkin syytä muistaa, että näytelmä on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, vaikka perustuukin oikeasti eläneiden ihmisten vaiheisiin.
Hallintokauden voitot Filip II:n isä, keisari Kaarle V (Espanjan kuninkaana Kaarle I), asetti poikansa Espanjan varakuninkaaksi vuonna 1543. Hän oli alusta alkaen aina kuolemaansa saakka, espanjalaisten alamaisten suosiossa. Vuodet 1548–1551 Filip II oleskeli isänsä hovissa Brysselissä ja vieraili myös Saksassa, mutta ei tuntenut oloaan kotoisaksi näissä Habsburgien valtakunnan pohjoisissa osissa. Hän tunsi lopulta valtakuntansa pohjoisosia kohtaan niin suurta inhoa, että ei poistunut Pyreneiden pohjoispuolelle enää kertaakaan vuoden 1559 jälkeen.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 282, 286
Sota Ranskaa vastaan Vuonna 1553 Filip II sai isältään kirjeen, jossa isä määräsi hänet kosimaan Englannin kuningatar Maria I Tudoria. Kaarle V:n avioliittohankkeiden takana oli merkittäviä suurvalta- ja talouspoliittisia aikeita. Keisarin suurlähettiläs oli arvioinut, että yli puolet Englannin asukkaista saa joko suoraan tai välillisesti elantonsa Alankomaiden villamarkkinoista. Lisäksi valtakunta olisi laajentunut pohjoisessa merkittävästi ja vastauskonpuhdistus olisi voitu ulottaa myös Englantiin. Filip II teki, kuten isä oli määrännyt ja kosi Mariaa.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 286–288
Avioliitto saatiin solmittua, mutta asiat eivät menneet Habsburgien toiveiden mukaan. Filip II:sta ei tullut Englannin kuningasta, vaan prinssipuoliso ja lisäksi määrättiin, että jos liitto jää lapsettomaksi, Filip II:lla ei ole mitään oikeuksia Englantiin. Marian ja Filip II:n liitto jäi molempien suureksi suruksi lapsettomaksi. Hän sai kuitenkin käynnistettyä Englannissa eräitä vastauskonpuhdistukseen liittyviä toimia ja liittolaisen vuonna 1557 Ranskaa vastaan käydyssä sodassa.Grimberg: Kansojen historia, 289
Sota oli seurausta Kaarle V:n ja Ranskan kuninkaan Frans I:n vihamielisyyksistä. Lisäksi paavi Paavali IV yllytti Ranskan kuningasta Henrik II:ta käymään sotaan Espanjaa vastaan. Ensiksi Filip pakotti paavin luovuttamaan vihollisuuksista uhkaamalla tätä Rooman ryöstämisellä. Ranskalaisille aiheutettiin tappio Somme-joella. Rauha solmittiin vuonna 1559. Sodan merkittävin tulos oli se, että Ranska sai itselleen Calais’n joka oli Englannin viimeinen tukikohta mantereella. Rauhansopimuksessa Ranska luopui kaikista Italiaan kohdistuvista vaatimuksistaan ja siitä tuli Espanjan etupiiriä.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 290–292,1982
Sota maureja vastaan Vähemmän kunniakas ja suorastaan rikollinen oli sota moriskoja vastaan. Maurilaisvallan jälkeen Etelä-Espanjaan oli jäänyt asumaan maureja, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon. Heitä kutsuttiin moriskoiksi. Inkvisitio oli alkanut syyttää moriskoja kerettiläisyydestä ja epäili heidän uskoaan. Inkvisitio oli käynnistänyt moriskoja vastaan suoranaisen vainon. Moriskot nousivat kapinaan ja Filip II lähetti heitä vastaan armeijansa vuonna 1569.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 293
Armeija kukisti kapinan helposti. Nyt Filip julkaisi asetuksen, jonka mukaan moriskojen piti lähteä asuinpaikoiltaan ja heidät hajautettiin ympäri Espanjaa. Mukaan sai ottaa ainoastaan sen verran omaisuutta kuin jaksoi kantaa. Loput omaisuudesta tuli myydä alle sen käyvän arvon ja moriskojen piti alistua heitä valvovan viraston alaiseksi. Moni moriskoperhe joutuikin kärsimään suoranaisesta mielivallasta. thumb|Prinssi Filip haarniskassa 24-vuotiaana Tizian 1551|454x454px pienoiskuva|Lepanton voiton jälkeen Filip II tarjoaa kruununprinssi Fernandon taivaaseen, Tizian 1572–1575 pienoiskuva|Prinssi Filip II yllään Sukkanauharitarikunnan tunnukset, Jooris van der Straeten, n. 1554
Sota Turkkia vastaan Selim II nousi Turkin sulttaaniksi vuonna 1566. Hän halusi saada liittää Kyproksen osaksi valtakuntaansa. Saari oli tuolloin Venetsian hallussa, ja sulttaani lähetti Venetsialle uhkavaatimuksen, jossa vaati saaren luovuttamista. Venetsia ei suostunut Turkin vaatimukseen. Paavi perusti kristityistä liittouman, ja hänen onnistui saada Filip II siihen mukaan. Päätettiin perustaa laivasto, joka hyökkäisi Turkin laivaston kimppuun sen omilla purjehdusvesillä. Kristittyjen laivastoa johti espanjalainen Juan de Austria, joka oli kuninkaan velipuoli.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 294
Juan de Austrian hyökkäyssuunnitelma oli erittäin uhkarohkea. Laivastot kohtasivat toisensa Lepantossa, aivan Peloponnesoksen tuntumassa. Taistelu kesti neljä tuntia ja turkkilaiset lyötiin täydellisesti. Myös kristityt kärsivät raskaita tappioita. Kuultuaan voitosta Filip II reagoi eleettömästi: hän käski veisata jumalanpalveluksen päätteeksi Te Deumin. Tavallinen kansa juhli voittoa riehakkaasti, sillä turkkilaisvaaran katsottiin väistyneen.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 294–296
Portugalin liittäminen Espanjaan Vuonna 1579 Filip II nimitti pääministerikseen kardinaali Granvellan, joka oli luonut jo uraa Napolin varakuninkaana ja kuninkaan Alankomaissa olevan sijaisen, kuninkaan sisarpuolen Margareta Parmalaisen neuvonantajana. Granvella oli Habsburgien suvun vankkumaton kannattaja. Hänen mukaan Habsburgien valta takasi Euroopan sivistyksen. Hän oli myös yhtä työteliäs kuin kuningas ja erittäin lujatahtoinen. Granvella piti kuningasta kylmänä ja anteeksiantamattomana ihmisenä. Kuningas oli uskoutunut Granvellalle, että tämän tehtävänä olisi Portugalin liittäminen Espanjaan. Jos Espanjan onnistuisi liittää naapurimaa itseensä siirtomaineen, olisi lopputuloksena suurvalta, jota toteltaisiin ja kuunneltaisiin kaikkialla Euroopassa.Grimberg: Kansojen historia,osa 12, s. 296–297
Portugalissa oli vuonna 1578 kuninkaana nuori kuningas Sebastian I, jonka suurena haaveena oli tehdä ristiretki Pohjois-Afrikkaan maureja vastaan. Sebastian johti Portugalin armeijan Pohjois-Afrikkaan, missä se kärsi täydellisen tappion. Kuninkaan ruumista ei löydetty koskaan. Portugalin kuninkaaksi nousi hallitsijasuvun vanhin miespuolinen jäsen, kardinaali Henrik. Uusi kuningas Henrik I oli vanha ja lapseton mies ja anoi paavilta lupaa mennä naimisiin. Espanjan asiamiehet saivat taivuteltua paavin kieltäytymään vihkiluvasta. Vuonna 1580 kuningas Henrik kuoli. Filip johdatti nyt armeijansa Portugalin rajan yli.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 297–298
Portugalilaiset nimittivät itselleen kuninkaan, Antonion ja kokosivat armeijan. Espanjan joukot, joita johti Alban herttua, nujersivat portugalilaisten vastarinnan nopeasti. Antonio pakeni lopulta Ranskaan ja käytti elämänsä espanjalaisvastaiseen propagandaan, millä oli ajan myötä tulosta. Moni eurooppalainen hallitsija alkoi suhtautua Espanjaan kielteisesti.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 299–300 Joulukuussa 1580 Filip saapui Lissaboniin, missä hänet julistettiin Portugalin kuninkaaksi. Hän vannoi kunnioittavansa maan lakeja ja oikeuksia. Sen jälkeen hän ryhtyi järjestämään sen hallintoa. Filip II piti tätä työtä niin tärkeänä, että pysyi maassa yhtäjaksoisesti kaksi vuotta. Portugalin yhdistäminen Espanjaan oli hänen hallituskautensa huippukohta.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 300 pienoiskuva|Kuningas Filip II parhaina vuosinaan, Antonio Moro
Erakko ja El Escorial Vuoden 1557 sodassa Ranskaa vastaan Filip II:n tykistö pommitti hajalle Pohjois-Ranskassa sijainneen Pyhän Laurentiuksen luostarin. Filip vannoi rakennuttavansa korvaukseksi uuden luostarin Espanjaan. Filip ryhtyi rakennuttamaan El Escorialin luostaria vuonna 1563, ja rakennustyöt kestivät 21 vuotta. El Escorial on valtava rakennus, joka on yhtä aikaa kirkko, luostari ja kuninkaallinen palatsi.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 280–281
El Escorial oli Filip II:n kärkihankkeita ja kuningas vieraili usein tarkastamassa rakennustöiden etenemistä. Hän halusi vaikuttaa rakennuksen pienimpiinkin yksityiskohtiin. Kuninkaan omat asuintilat ovat askeettiset, – "Rakennan temppelin Jumalalle ja itselleni kammion."– vaikkakin hyvin valoisat. Erikoisuutena on suora näkymä makuuhuoneen ikkunan kautta palatsikirkon pääalttarille. Lisäksi vuodekoroke on verhoiltu ylellisellä, painokoristellulla ns. córdobalaisella nahalla. Koska Filip oli harras katolilainen, hän keräsi valtavan yli 7 400 esinettä käsittävän kokoelman pyhäinjäännöksiä. Rakennuskompleksiin kuuluvat myös kirjasto ja taidegalleria, jotka on sisustettu loisteliaasti. Filip II asetti toiveensa, että linnassa piti olla parasta, mitä hänen valtakuntansa eri osat pystyivät tuottamaan. El Escorialissa on milanolaisia kulta- ja hopeatöitä, harvinaista puuta Etelä-Amerikasta ja alankomaalaisia gobeliineja. Hallitsijan asiamiehet ostivat kirjastoon harvinaisia kirjoja ja käsikirjoituksia ympäri Eurooppaa. Kuningas oli kiinnostunut kirjallisuudesta, ja El Escorialissa on säilynyt Erasmus Rotterdamilaisen teos, johon kuningas on kirjoittanut monia reunahuomautuksia.Grimberg: Kansojen historia, osa 12, s. 282