Manttaalikunta on itsehallintoyhteisö, jonka muodostavat kunkin kunnan manttaaliin pannun maan omistajat ja haltijat. Aikoinaan manttaalikunnilla oli keskeinen asema maalaispitäjien kunnalliselämässä. Näin sääti vielä vuoden 1865 asetus kunnallishallituksesta maalla (4/1865, 11 §). Vuoden 1898 maalaiskuntain kunnallishallintoasetus (21/1898, 11 §) määräsi, että manttaalikunnan asiat käsitellään manttaalikokouksessa.Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.Factum, Weilin+Göös 2003–2005. Kokouksessa saatiin käsitellä vain manttaaliin pantua maata ja laitoksia koskevia asioita.Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana manttaalikokous. Kokouksesta sääti myös maalaiskuntain kunnallislaki, 108/1917, 88 §. Manttaalikokouksen määrättävissä olevia rahastoja nimitettiin manttaalimiesten rahastoiksi.Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939, hakusana manttaalimiesten rahastot. Manttaalikokouksessa voitiin myös päättää, että manttaalikunnalle kerättiin veroa, manttaalikunnan veroa.Otavan iso tietosanakirja, hakusanat manttaalikunta ja kunnallisvero. Kokouksessa käytetty äänioikeus riippui jäsenen manttaalin suuruudesta. Aiemmin manttaalikunnan hoidettaviksi kuuluivat yleiset rasitukset kuten yleisten teiden teko ja kunnossapito, kyytitoimi, käräjähuoneiston kunnossapito ja vankeinkuljetus.
Manttaalikunnille kuuluneet yleiset rasitukset siirtyivät 1910- ja 1920-luvuilla suurimmaksi osaksi valtion hoidettaviksi. Vuonna 1917 tapahtuneen kunnallisen äänioikeusuudistuksenSiihen saakka äänimäärä riippui kunnalle maksetun veron suuruudesta. ja valtuustojen pakolliseksi tulon jälkeen manttaalikunnan merkitys supistui lähinnä muodolliseksi.
Katso myös
Manttaali
Lähteet
Kirjallisuutta Y. W. Puhakka: Manttaalikunta ja sen toiminta, Maataloustuottajain keskusliitto 1939. Uusi täydennetty painos vuosina 1945, 1953, 1958, 1976.
Luokka:Suomen taloushistoria