Étretat on kunta Luoteis-Ranskassa, Seine-Maritimen departementissa, ja se on osa Ylä-Normandian hallinnollista aluetta. Étretat’n jyrkät rantakalliot ovat suojelukohde, ja maisema kuuluu Ranskan ekologia-, energia-, kestävän kehityksen ja meriasiain ministeriön ohjelmaan (Opérations Grands Sites).Les operations grands sites. Web Archive 1997. PDF.
Étretat oli aiemmin vaatimaton kalastajakylä, mutta nykyään se on hyvin tunnettu lomanviettokaupunki. Se sijaitsee Normandiassa, Englannin kanaalin rannikolla. Sen valkoiset liitukivikalliot ja harmahtavien mukulakivien peittämät rannat ovat tehneet kaupungista kansainvälisen matkailukohteen. Alueen tärkein tulonlähde onkin turismi, ja Étretat on eräs suosituimmista Haute-Normandien turistikohteista. Kuvataiteilijat, kuten Gustave Courbet, Eugène Boudin ja Claude Monet ovat ikuistaneet kaupungin maalauksissaan. Myös kirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Guy de Maupassant ovat lukeutuneet paikan ihailijoihin kuten myös Maurice Leblanc, jonka Arsène Lupin -salapoliisiromaani Onton neulan salaisuus (L'Aiguille creuse), on lisännyt paikan mystisyyttä, sillä romaanin tapahtumat sijoittuvat osittain kaupunkiin.
Geologia
Étretat'n liitukivikalliot ovat peräisin liitukaudelta toisin kuin jurakautinen, kellertävämpi, ooliittinen kiviaines, jota on Seine-Maritimen departementin lounaispuolella sijaitsevassa Calvadosin departementissa. Étretat'n rantakalliossa on nähtävissä piikiviesiintymiä, jotka selittävät merenrannan mukulakivien alkuperän. Alueella ei esiinny hiekkakiveä, jota puolestaan löytyy pohjoisempaa Seine-Maritimen departementista Dieppen lähialueilta, jossa merenranta on matalammalla. Kallioiden juurella on murskaantunutta kiviainesta, joka on peräisin kalkkikivikallion reunan romahtamisesta. Romahduksen on aiheuttanut huokoiseen kalkkikiviainekseen tunkeutunut sadevesi, osin siitä syystä, että jäätyessään vesi on laajentunut ja näin murskannut kalliota. Jäätymisen aiheuttamat tuhot ovatkin vielä suuremmat kuin merivedestä johtuva eroosio. Mukulakivet ovat syntyneet rantakallion ulommaisen reunan luhistuttua, kun kalkki- ja piikiviaines on joutunut kosketuksiin meriveden kanssa. Vesi on liuottanut kalkkikiveä, ja aaltojen liike hionut kivimurskaa mukulakiviksi. Hieman pohjoisemmassa, Le Tréport'n alueella, Normandian ja Picardien rajoilla, on vielä korkeampia rantakallioita, jotka kohoavat jopa 110 metrin korkeuteen (Étretat'n kalliot ovat korkeimmillaan 90 metriä).
Rannan kallioon on muodostunut kolme upeaa luonnonkaarta: Amontin kaari, Avalin kaari ja Manneporte. Kaaret eivät ole muodostuneet meriveden eroosion vaikutuksesta, vaan ne on muovannut kallionalainen merivirta, joka on kaivertanut uomansa kallioon ennen kuin se on eroosion vaikutuksesta hajonnut. Näin on saanut alkunsa myös neulanmuotoinen kallio (L'Aiguille), jonka kalkkiaines on niin kovaa, ettei se ole liuennut kokonaan. Meri on suurentanut kaaria entisestään ja on jättänyt jälkeensä sen näkymän, joka näkyy Étretat'n rannikolla nykyään.
Étretat'n vaakuna
thumb|center|100px| Vaakunan alaosassa on kuvattuna kaksi hopeista avainta, jotka risteävät vinosti, ja sen yläosan sinistä reunaa koristaa kolme kultaista näkinkenkää.
Historia
Arkeologisten kaivausten perusteella Étretat’ssa on ollut ihmisasutusta jo paljon ennen ajanlaskumme alkua. Näistä ajoista ei kuitenkaan tiedetä juuri mitään, ei edes paikan sen aikaista nimeä. Se kuitenkin tiedetään, että Étretat’ssa kalastus on aina ollut tärkeässä roolissa, ennen kuin kaupungista tuli matkailijoiden suosima lomanviettopaikka 1800-luvulla. Kalastus väheni merkittävästi 1900-luvun lopulla.
Vanhan tarun mukaan kaupungin perustivat viikingit, jotka saapuivat paikalle pitkäveneillään (drakkar). He tiettävästi yrittivät käyttää hyväkseen erästä hyvin rikasta pyhimykseksi julistettua naista, Olivea, jolla oli tapana kylpeä tai pestä pyykkiä kallion juurella olevassa lähteessä. Nimi Oliven lähde (Fontaine d’Olive) on edelleen käytössä, ja se viittaa lähteeseen, joka on nykyään rannikon vetäytymisestä johtuen veden alla. Lähdettä symbolisoi antiikin aikainen neliskulmainen aitaus.
Alkuperä
Antiikin aikana Étretat oli pieni kaupunki, josta kulki roomalainen tie Seine-Maritimen departementissa sijaitsevan Jvliobonan tai Iuliobonan (Lillebonne) kaupunkiin. Tästä gallialais-roomalaisesta ajasta on löytynyt paljon jälkiä: 1800-luvun alkupuoliskolla tuhoutunut kolme kilometriä pitkä akvedukti; kolikoita; ruukkuja; roomalainen huvila; uurnahautausmaa, jossa oli 5-6 terrakottauurnaa ja -lautasta sekä rautanauloja. Myöhemmin kaivettiin esiin neljä uutta hautaa, joissa oli 18 ruukkua. Nämä roomalaiselle sivilisaatiolle ominaiset esineet ja infrastruktuuri eivät viittaa suoranaisesti roomalaisten läsnäoloon, vaan tässä tapauksessa kelttiläiseen Caletes-heimoon. Kelttiläiset olivat omaksuneet roomalaisia tapoja ja ihailivat roomalaista sivilisaatiota sekä pitivät sitä hienostuneena. Itse asiassa arkeologit eivät ole löytäneet yhtään varhaisen Rooman valtakunnan aikaista hautaa tai leiriä Gallian luoteisalueelta.
Toinen hautausmaa on löytynyt Étretat’n pappilan puutarhasta, ja sen alla oli Rooman valtakunnan aikaisia raunioita. Hautausmaa on peräisin merovingiajalta, ja siellä oli muun muassa alueelta paljon löytyneitä sotilaiden hautoja. Haudoista on kaivettu esiin spatha eli roomalainen pitkämiekka, pronssisia solkia, kantohihnan solkia ja väkipuukko eli skramasaksi. Vainajat oli haudattu istuma-asentoon, kuten muualla Seine-Maritimen departementissa (Londinières ja Envermeu), Saksassa lähellä Mainzia (Selzen) sekä Tanskassa ja Isossa-Britanniassa (Yorkshire, Northamptonshire). Myöhemmin myös muita hautoja on kaivettu esiin, ja niissä oli luurankoja, merovingiajan aseita ja esineitä, kuten kolme tikaria eli breitsaksia, jalometalliupotuksin (damascening) koristeltuja solkia ja rautalaattoja sekä luuneuloja. Nämä esineet, aseet ja hautaustapa viittaavat siihen, että kyseessä olivat muualta tulleet frankit ja saksit. Tätä olettamusta vahvistaa se, että muissa paikoissa, kuten Calvadosin departementissa sijaitsevassa Frénouvillessa ja Sommen departementissa sijaitsevassa Vronissa, on löydetty samanlaisia hautapaikkoja ja siellä on tarkoissa tutkimuksissa varmistettu, että kyse oli nimenomaan frankeista ja sakseista. Myös germaanit, joihin frankit ja saksit kuuluvat, ihailivat roomalaisuutta aivan kuten keltitkin.
1800-luku
1800-luku oli Étretat’lle käännekohta, sillä se muuttui kalastajakylästä lomanviettokaupungiksi. Pikku hiljaa turismi syrjäytti elinkeinona perinteisen kalastuksen. Tuona aikana myös hylättiin Frans I:n ajoista Napoleon I:n aikoihin säilynyt suunnitelma rakentaa kaupunkiin sotilastukikohta.
Vuosisadan alusta sen puoliväliin rannalla oli tavanomaisesti jopa 30 kalastuslaivaa, mutta sen jälkeen niiden määrä väheni huomattavasti. Ne korvattiin pienillä veneillä, joilla harjoitettiin rannikkokalastusta.
Perinteisillä limisaumaisilla veneillä matkustettiin Dieppeen asti kalastamaan silliä ja loppusyksyisin kylässä oli jopa 250–300 kalastajaa. Ainoastaan makrillin kalastus kukoisti Étretat’ssa 1800-luvun lopulla ja sitäkin saatiin vain kesäkuukausina.
Étretat ei ollut niin suosittu uimapaikka kuin esimerkiksi Trouville-sur-Mer, Dieppe ja le Havre osittain siitä syystä, että Étretat’n rannoilla ei ole hiekkaa vaan mukulakiviä. Pääasiallisena syynä Étretat’n vaatimattomaan suosioon olivat kuitenkin huonot liikenneyhteydet.
Étretat’sta tuli hyvin suosittu lomakohde vasta vuoden 1843 jälkeen. Alphonse Karr kirjoitti menestysromaanin kylästä, mikä vaikutti merkittävästi Étretat’n läpimurtoon kylpyläkaupunkina. Tuohon aikaan rakennettiin tiet Fécampiin ja le Havreen, minkä lisäksi kaupunkiin saatiin säännölliset yhteydet hevosvaunuilla. Vuonna 1890 Étretat’sta tuli entistä suositumpi lomanviettopaikka rautatieyhteyden ja -aseman rakentamisen myötä.
Tuohon aikaan kylään alettiin rakentaa myös kylpyläkaupungille ominaisia huviloita yhä tasaisempaan tahtiin. Samalla myös kylän muita rakennuksia kunnostettiin tiilillä ja tiilen muotoon leikatuilla piikivillä, joita käytettiin yleisesti koristeina normandialaisissa rakennuksissa.
Vuonna 1852 avattiin kasino Bains de Mer d’Étretat -yhdistyksen suojeluksessa. Siellä esitettiin muuan muassa säveltäjä Jacques Offenbachin operettia Orfeus Manalassa (Orphée aux Enfers). Tämän operetin mukaan Offenbach on nimennyt myös Étretat’n huvilansa.
1900-luku
Vaikka Etratat’n luonto ei 1900-luvulla muuttunutkaan mitenkään – ellei sitten uusia uhkia luonnon monimuotoisuuden häviämisestä ja meriveden saastumisesta oteta lukuun - kaupungin ulkonäkö koki kuitenkin suuria muutoksia edelliseen vuosisataan verrattuna. Ne alkoivat jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Étretat’ssa tehtiin mittavia jälleenrakennustöitä, jolloin kaupungin ilmapiiri muuttui. Silloin suuri osa pariisilaisesta älymystöstä, kuten kirjailijoista, taiteilijoista ja poliitikoista pakeni massaturismia, hylkäsi paikan eikä enää viettänytkään kesiään siellä. Turismin lisääntyminen oli seurausta palkallisista lomista ja ihmisten varallisuustason parantumisesta. Näihin aikoihin Étretat vakiinnutti asemansa suosittuna lomanviettopaikkana.
Toinen maailmansota vähensi turismia, joka oli lisääntynyt elintason noustua ja liikenneyhteyksien parannuttua. Rantamaisema kärsi sodan aikana, kun saksalaiset tuhosivat rannalla sijainneen kasinon ja osan huviloista parantaakseen paikan puolustusta liittoutuneiden maihinnousun varalta. Sodan jälkeen rantaa rakennettiin vastaväitteistä huolimatta uudestaan.
Pikkuhiljaa Étretat’n suosio kasvoi, ja siitä tuli kansainvälinen turistikohde, kun mahtavat rantakalliot tulivat tunnetuiksi Claude Monet’n ja Gustave Courbet’n maalauksista. Lisäksi Pariisin, le Havren ja Rouenin läheisyys sekä hyvät liikenneyhteydet lisäsivät paikan suosiota. Étretat’ssa ovat turistien lisäksi viettäneet kesiään myös perinteiset kesäasukkaat. He ovat olleet useimmiten Pariisissa ja sen tienoilla asuvia perheitä, jotka ovat saattaneet omistaa useiden sukupolvien ajan asunnon Étretat’ssa. Kesäasukkaiden välit paikallisiin eivät ole aina olleet kaikkein ystävällisimpiäBenoît Duteurtren haastattelu ohjelmassa Les États d'Étretat. Paikallisen tv-kanavan, France 3 Normandien, vuonna 1991 tuottama tv-dokumentti..
Massaturismi on tuonut Étretat’han ongelmia ja varsinkin matkailusesongin viikonloppuina ja kesälomakuukausina autojen ja jalankulkijoiden mahduttaminen kapeille teille on vaikeaa. Suuria pysäköintialueita on rakennettu, jotta liikenne keskustassa vähenisi ja tukossa olevat tiet tyhjenisivät. Pysäköintialueet sijaitsevat Guy de Maupassant -kadulla lähellä protestanttikirkkoa ja Germaine Cotyn vanhainkodin lähellä. Äskettäin myös le Havreen johtavan tien varteen on rakennettu pysäköintialue.
Aikoinaan meren rannassa sijaitsi art nouveau -tyylinen kasino. Toisen maailmansodan aikana natsit kuitenkin tuhosivat sen muiden paikalla sijainneiden rakennusten tavoin, sillä ne estivät näkyvyyden merelle ja hankaloittivat näin puolustusta. Saksalaisten sodanaikaisesta puolustuslinjasta, Atlantin vallista, on yhä jäljellä bunkkereita kallion juurella. 2000-luvulla on saatu päätökseen rantatien ja kasinon rakennus- ja korjaustyöt, joiden ansiosta kasino näyttää samanlaiselta kuin aikoinaan.
Väestönkehitys 1962 1968 1975 1982 1990 1999 2006 2008 2011 1379 1472 1525 1577 1565 1615 1531 1505 1469
Luonnonnähtävyydet ja kylä
Avalin kalliot: L'Arche ja L'Aiguille
Maanalainen virta ja meriveden aiheuttama eroosio ovat muovanneet luonnonkaaren (L’Arche) ja 70 metrin korkeuteen kohoavan, neulanmuotoisen kalliomuodostelman (L’Aiguille), joka on jäännös siitä, missä kallio on ennen kohonnut.