Brasilian liittotasavalta eli Brasilia on Etelä-Amerikan suurin valtio sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Se on pinta-alaltaan maailman viidenneksi ja väkiluvultaan maailman seitsemänneksi suurin valtio. Brasilian rajanaapurit ovat Uruguay, Argentiina, Paraguay, Bolivia, Peru, Kolumbia, Venezuela, Guyana, Suriname ja Ranskan Guayana (Ranska) eli kaikki muut Etelä-Amerikan maat paitsi Chile ja Ecuador.
Brasilian suurimmat kaupungit ovat São Paulo ja Rio de Janeiro, mutta maan pääkaupunki on kuitenkin Brasília.
Brasiliassa on sekä laajoja viljelysalueita että sademetsiä. Brasilian kerrotaan saaneen nimensä brasilianpuun mukaan.
Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä on toisinaan käytetty yhteisnimitystä ABC-valtiot.Pieni Tietosanakirja. Otava, 1926,
Maantiede
thumb|Brasilia satelliittikuvassa. Brasilian alue kattaa lähes puolet Etelä-Amerikan pinta-alasta.Maailman maat ja kansat, s. 10. Euroopan unionin alue vastaa vain puolta Brasilian pinta-alasta. Maa rajoittuu koillisessa ja kaakossa Atlanttiin, jonka rannikon pituus on 7 400 km, lännessä maalla on yhteistä rajaa jokaisen Etelä-Amerikan valtion kanssa lukuun ottamatta Chileä ja Ecuadoria.
Kallioperä ja vesistöt Brasilia jakautuu pinnanmuotojen perusteella kolmeen alueeseen: Amazonasin alankoon, maan osuuteen Guyanan ylängöstä ja etelän ylänköön.Maailmantieto 2, s. 46. Amazonasin alanko on 3 500 kilometriä pitkä alanko Andien ja Atlantin välissä. Se on leveimmillään pohjois-eteläsuunnassa 2 000 kilometriä leveä. Alue peittää Etelä-Amerikasta viidenneksen eli 3 600 000 neliökilometriä, josta 2 300 000 neliökilometriä kuuluu Brasilialle. Amazonasin alangon osuus Brasilian valtion pinta-alasta on 27 %.
Kolmesta Brasilian päävyöhykkeestä pienin on Guayanan ylänkö, jonka Brasilian osuudella on pinta-alaa noin 400 000 neliökilometriä eli vain 5 % maan kokonaispinta-alasta. Guayanan ylängön, joka on hyvin vanha massiivi, peruskallio muodostuu gneissistä, kiilleliuskeesta, graniitista ja kvartsiitista. Alueella on myös nuorempia, vulkaanisia kivilajeja, jotka ovat kerrostuneet vanhojen kivilajien päälle. Ylängön massiivin ja Amazonasin rajalla on paljon koskia ja putouksia, koska alueella on jyrkkä murros. Kosket vaikeuttavat pääsyä sisämaahan niin paljon, että alueella elää vain karaib-alkuperäiskansaa. Alueen länsiosassa on maan korkein huippu Pico da Neblina (2 994 m).
Brasilian ylänkö eli Planalto on pinta-alaltaan noin 6 miljoonaa neliökilometriä. Se sijaitsee Etelä-Amerikan keskiosan itäpuolella, rajoittuen idässä jyrkästi laskien Atlantin valtamereen ja lännessä Pampan ja Gran Chacon alankoihin. Ylängön korkeus on sen keskivaiheilla 500–1000 metriä, etelässä ja idässä se nousee 2000–3000 metrin korkeuteen. Alueen korkein huippu ja koko Brasilian kolmanneksi korkein vuori on Pico da Bandeira (2 890 m).
Amazonjoen ja sen sivujokien lisäksi Brasiliassa on muitakin pitkiä jokia. Maan koillisosassa sijaitsevan São Francisco -joen pituus on 3 160 kilometriä, Tocantins-joen pituus on noin 2 400 kilometriä, Parnaíba-joen pituus on noin 1 700 kilometriä, Paraná-joen pituus on noin 2 570 kilometriä ja Paraguay-joen pituus on 2 549 kilometriä.
Brasiliaan kuuluvat myös Atlantin saaret ja saariryhmät: São Pedro ja São Paulo Rocasin atolli Fernando de Noronha Trindade ja Martim Vaz
Ilmasto Ilmastokaavioita Brasilian eri osistaSade sinisellä, keskimääräinen ylin lämpötila punaisella. thumb|140px| Manaus Amazonas, 92 m. thumb|140px| São Paulo 760 m. thumb|140px| Cuiabá, Mato Grosso 165 m. thumb|140px| Porto Alegre etelässä, 10 m. Keskimääräinen ylin lämpötila on Manauksessa koko vuoden +31..+33 astetta, Porto Alegressa heinäkuussa +19 astetta ja helmikuussa +31 astetta.
Amazonin altaassa sataa tyypillisesti 1500–2000 mm vuodessa, sateita saadaan ympäri vuoden. Brasilian ylängöllä on selvä sadekausi lokakuusta huhtikuuhun, jolloin sadetta saadaan 1250–1500 mm.
Kasvillisuus pienoiskuva|left|Joki Amazonin sademetsässä, joka on maailman suurin yhtenäinen metsäalue. pienoiskuva|Brasilian kasvillisuusvyöhykkeet (kartta vuodelta 1977):
Vaakaviivoitettu alue on osan vuodesta veden alla.
Sademetsät Amazonin altaalla muodostavat maailman suurimman yhtenäisen metsäalueen, joka työntyy Amazon-joen suistoalueelta Andien rinteille saakka ja myös Brasilian ylängölle. Amazonasin alangolla on erittäin rehevä kasvillisuus kuuman ja kostean ilmaston takia, vaikka maaperä on pääosin vähäravinteista ja hapanta. Koko maailman trooppisista metsistä 34 % sijaitsee Brasiliassa. Metsää kuitenkin katoaa plantaasiviljelyyn, erityisesti itäisten rannikkovuorten alueella. Maassa sijaitsee Amazonian sademetsän lisäksi myös rannikkosademetsä, joka ulottuu kapeana rannikon suuntaisena vyöhykkeenä Koillis-Brasiliasta etelään saakka. Rannikkosademetsä sijaitsee Brasilian tiheimmin asutulla alueella, jonka vuoksi suuri osa siitä on tuhoutunut. Amazonian sademetsistä on hävinnyt 15 % ja rannikkosademetsästä yli 90 %.Maailma jossa elämme 1, s. 88.Maailmantieto 2, s. 49. Alun perin rannikkosademetsää oli 1,3 miljoonaa neliökilometriä, nykyään jäljellä on enää 92 000 neliökilometriä.Matkakohteena Brasilia, s. 34. Amazonin sademetsää raivataan vuosittain noin 10 000 – 25 000 neliökilometriä laidunmaaksi tai soijapelloksi, mutta metsän hävitys on hieman vähentynyt viime vuosina.Matkakohteena Brasilia, s. 36. Metsä hylätään muutaman vuoden päästä raivauksen jälkeen, koska sen tuotantokyky on laskenut. Alueen trooppiset sateet kuluttavat pintamaan, joka valuu pois liettämään jokia. Pintamaan alla oleva latosoli kuivuu kovaksi lateriitiksi.Globus – riskien maailma (2007), s. 85.
Brasilian pinta-alasta on alle 50 % sademetsää, muita luontotyyppejä ovat cerrado, caatinga, restinga, campos ja pantanal.Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 32.
Brasiliassa tavattavien kasvilajien määrää on vaikea arvioida, mutta tiede tuntee niitä tällä hetkellä yli 60 000. Pelkästään rannikkosademetsäalueella kasvaa noin parikymmentätuhatta lajia, joista puolet on kotoperäisiä: rannikkosademetsien suojelu onkin tärkeää eläinten lisäksi myös kasvien takia.Matkakohteena Brasilia, s. 32- Amazonian sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella 300 puuvartista kasvia.Maapallo, s. 311.
Brasilialle tyypillisiä kasveja ovat bromeliat, jotka kasvavat päällyskasveina puiden rungoilla ja oksilla. Nämä kasvit luovat sademetsille niille tyypillisen rehevän ilmeen, eniten näitä kasveja kasvaakin erilaisissa metsissä.
Brasiliassa tavataan 56 000 kukkakasvi- ja saniaislajia, joista monet ovat hyötykasveja, kuten kumipuu, kaakao, ananas ja guarana. Maailman 20 000 orkidealajista 2 500 lajia tavataan Brasiliassa.Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 41.
Eläimistö thumb|left|Kuningastukaani.|alt= Brasiliassa on maailman monimuotoisin luonto: nisäkäslajeja on 524, lintulajeja 1 800, matelijalajeja 500 ja sammakkoeläinlajeja 500. Kaikkien ryhmien, kuten hyönteisten, lajimäärää ei tunneta. Uhanalaisia lajeja on 202, joista 171:n asuinalue sijaitsee rannikkosademetsässä.
Brasiliassa elää noin 1 800 lintulajia eli noin 18 % koko maailman lajeista ja yli 1 100 niistä Amazonin sademetsissä. Lajeista 250 on sellaisia, ettei niitä esiinny missään muualla. Maassa tavataan 80 kolibrilajia, 70 papukaijalajia ja 21 tukaanilajia.Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 34–35.
Käärmeitä on noin 250 lajia, 70 niistä myrkyllisiä. Maassa tavataan miljoonia hyönteislajeja, ja siellä on myös eniten sammakkoeläinlajeja maailmassa.Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 40.
Sademetsissä eläviä nisäkkäitä ovat esimerkiksi jaguaari, joka on Etelä-Amerikan suurin kissaeläin, kapybarat ja tapiirit.Brasilia. Käytännön tietoa matkailijalle, s. 37–39. Muita sademetsän eläimiä ovat jättiläiskäärmeet, vampyyrilepakot, jättilierot ja lehdenleikkaajamuurahaiset.Maailmantieto 2, s. 53 Mangrovemetsissä eläviä eläimiä ovat esimerkiksi hyppyravut ja mangroveravut.Maailmantieto 2, s. 55.
Brasilian savannin eli cerradon asukkeja ovat esimerkiksi seebut, harjasudet, isomuurahaiskarhut ja nandut. Seebut ja muut nautaeläimet ovat ihmisen mukanaan tuomia, sillä alun perin cerradoilta puuttuivat suuret nauta-, antilooppi- ja kengurulaumat ja niiden vastineet.Maailmantieto 2, s. 54.
Pääosin Brasiliassa sijaitseva Pantanal on maailman suurin tulvatasanko, jonka eläimistö on erittäin runsas: alueella elää 30 miljoonaa alligaattoria, paljon lintuja, kuten haikaroja ja satoja kalalajeja. Pantanal on myös maailman suurimman haikaralajin jabirun esiintymisalue.
Kansallispuistot ja luonnonsuojelu
Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista seitsemän on luontokohteita: Brasilian Atlantin saaret: Fernando de Noronhan ja Rocasin atollin suojelualueet, Cerradon suojelualueet: Chapada dos Veadeirosin ja Emasin kansallispuisto, Iguaçun kansallispuisto, Jaún kansallispuisto (osana Keski-Amazonin suojelualuetta), Mata Atlântican suojelualueet (erikseen Bahian ja Espírito Santon sekä etelämpänä Paranán São Paulon osavaltioissa) sekä Pantanalin suojelualue.Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
Kaikkiaan Brasiliassa on 57 kansallispuistoa, joiden ensisijainen tarkoitus on suojella uhanalaisia elinympäristöjä. Puistosta vain puolet on avattu yleisölle ja monet niistä ovat puitteiltaan vaatimattomia matkailutulojen pienuudesta johtuen.Matkakohteena Brasilia, s. 49
Historia
Esihistoria ja siirtomaavalta thumb|left|Jean Baptiste Debret, Orjakauppias noin 1820–1830. Ennen eurooppalaisten tuloa Brasilian alueella on ollut asutusta jopa 30 000 vuoden ajan. Asukkaat muodostivat kymmeniä tai jopa satoja heimoja, jotka puhuivat eri kieliryhmiin kuuluvia kieliä.The Indigenous Population Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
Portugalilaiset saapuivat Brasiliaan 1500-luvun alussa. Pedro Álvares Cabral valtasi maan Portugalin kuninkaan nimissä vuonna 1500. Ensimmäinen siirtokunta perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1532.Maailma tänään, s. 23. Vuonna 1549 siitä tuli kenraalikuvernöörikunta, jolloin maahan tuli jesuiittalähetyssaarnaajia. Intiaanien orjuus kiellettiin vuonna 1758, mutta heidän sijaansa käytettiin mustia orjia, joita oli vuonna 1818 puolet asukasluvusta. Kolmen vuosisadan aikana eurooppalaiset hakivat maasta brasilianpuuta. Maassa viljeltiin myös runsaasti sokeriruokoa.The Colonial Era, 1500-1815 Brazil: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1997.
Itsenäisyys pienoiskuva|Laki, joka kumosi orjuuden Brasiliassa, 1888. Kun Ranska valloitti Portugalin vuonna 1807, pakeni sen kuningas Juhana VI Brasiliaan, joka korotettiin Portugalin kanssa personaaliunionissa olevaksi kuningaskunnaksi. Hänen poikansa Pedro I, jolle kuningas oli uskonut hallinnan lähtiessään takaisin emämaahan vuonna 1820, julisti yleisen mielipiteen pakottamana Brasilian itsenäiseksi ja hänet tunnustettiin perustuslailliseksi keisariksi 12. lokakuuta 1822. Pedro I:tä (1822–1831) seurasi hänen poikansa Pedro II (1831–1889), jonka aikana maakunnat saivat omat lakiasäätävät kokoukset ja laajennetun itsehallinnon. Orjuuden poistaminen aiheutti 1889 vallankumouksen, jolloin Brasilia julistettiin tasavallaksi. Tosin vielä 1990-luvulla Brasiliassa ilmeni kuningasvallan kannatusta, ja siksi 21. huhtikuuta 1993 järjestettiin kansanäänestys. Vaihtoehtoina olivat presidenttivaltainen tasavalta, parlamentarismia noudattava tasavalta ja monarkia. 68 prosenttia kannatti tasavaltaa, ja 60 prosenttia presidenttivaltaista tasavaltaa. Monarkian kannattajia oli 12 prosenttia äänestäjistä, ja arvioidaan, että he olivat pääasiassa nuoria. Pedro II:n jälkeläinen on valokuvaaja João Henrique de Orléans e Brangança.Brasilian presidentti viralta. Mitä Missä Milloin 1994 s. 51. Otava 1993