Alain Fabien Maurice Marcel Delon (8. marraskuuta 1935 Sceaux – 18. elokuuta 2024 DouchyBBC: French film giant Alain Delon dies aged 88) oli ranskalainen näyttelijä. Häntä pidettiin 1960-luvulla merkittävänä seksisymbolina.Cold-blooded killer and sex symbol: The cult roles of Alain Delon Hän olikin yksi eurooppalaisen elokuvan ikonisimmista, vaikutusvaltaisimmista ja tunnistettavimmista näyttelijöistä.Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 1.
Ura
Delonin varhaiset roolityöt painottivat joko seksuaalista avoimuutta tai nuorekasta uhmakkuutta.Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 2. Hänen läpimurtonsa elokuvissa oli Tom Ripleyn rooli René Clémentin ohjaamassa Kuumassa auringossa (Plein soleil, 1960), joka perustuu Patricia Highsmithin romaaniin Lahjakas herra Ripley. Tätä seurasi rooli italialaiselokuvassa Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli, 1960).
Delon näytteli myös muun muassa Michelangelo Antonionin elokuvassa Kuumetta (L'eclisse, 1962), Luchino Viscontin elokuvassa Tiikerikissa (Il gattopardo, 1963), Jean-Pierre Melvillen rikoselokuvassa Ajojahti (Le Samouraï, 1967) ja Charles Bronsonin tähdittämässä westernissä Verenpunainen aurinko (Soleil rouge, 1971). Vuonna 2008 hän näytteli Julius Caesaria elokuvassa Asterix olympialaisissa (Astérix aux jeux olympiques, 2008).
Delon levytti vuonna 1973 poplaulaja Dalidan kanssa duettona kappaleen ”Paroles... Paroles...”, josta tuli iso hitti muun muassa Ranskassa, Japanissa ja Kanadassa.
Tähtikuva
Elokuvahistorioitsija Ginette Vincendeau esitti vuonna 2000, että nuoren Delonin vartalo oli ollut haluttava, julkisuuden luoma hyödyke ja sitä kautta 1960-lukulaisen konsumerismin tuote.Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 3. Delon oli heijastanut oman aikansa yhteisön pelkoja ja odotuksia, ja mediassa hänestä oli kehitetty klassisen kauneuden mutta samalla myös moderniuden ja tyylikkyyden henkilöitymä.Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 43–48. Kriitikot ovat yksimielisiä siitä, että hänen ympärilleen kehittyi vuosien mittaan myytti, jonka mukaan hänessä kuvastuu samanaikaisesti sekä hauraus että julmuus.Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 1. Hänen kauneutensa usein yhdistetäänkin hänen vaikeasti hahmotettavaan ja ongelmalliseen luonteeseensa.Rees-Roberts & Waldron 2015, s. 48.
Yksityiselämä thumb|Alain Delon tyttärensä Anouchka Delonin kanssa Cannesin elokuvajuhlilla 2010. Delon palveli Indokiinassa laskuvarjojoukoissa. Hän oli kaksi kertaa naimisissa: Nathalie Delonin kanssa vuosina 1964–1968 ja Rosalie van Breemenin kanssa vuosina 1987–2002. Delonilla oli pitkät rakkaussuhteet Romy Schneiderin ja Mireille Darcin kanssa. Delonilla on neljä lasta: Anthony Delon yhdessä Nathalie Delonin kanssa ja Ari Boulogne suhteesta saksalaisen laulajan Nicon kanssa. Rosalie van Breemenin kanssa hänellä on kaksi lasta: Anouchka Delon ja Alain-Fabien. Alain Delonilla oli vuodesta 2000 myös Sveitsin kansalaisuus.Alain Delon becomes Swiss citizen
Valikoitu filmografia
Yksi on liikaa (Quand la femme s'en mêle, 1957) Ole kaunis ja - vaikene (Sois belle et tais-toi, 1958) Christine (1958) Vaaralliset naiset (Faibles femmes, 1959) Viattomat synnintekijät (Le chemin des écoliers, 1959) Kuuma aurinko (Plein soleil, 1960) Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli, 1960) Ilo elää (Che gioia vivere, 1961) Rakastajattaria (Amours célèbres, 1961) Kuumetta (L'eclisse, 1962) Paholainen ja 10 käskyä (Le diable et les 10 commandements, 1962) Askel askeleelta (Mélodie en sous-sol, 1963) Tiikerikissa (Il gattopardo, 1963) Musta tulppaani (La tulipe noire, 1964) Satimessa (Les félins, 1964) Kostajat (L'insoumis, 1964) Keltainen Rolls-Royce (The Yellow Rolls-Royce, 1964) Kerran varas... (Once a Thief, 1965) Vihreät paholaiset (Lost Command, 1966) Texasin hurjapäät (Texas Across the River, 1966) Palaako Pariisi? (Paris brûle-t-il?, 1966) Seikkailijat (Les aventuriers, 1967) Ajojahti (Le Samouraï, 1967) Paholaisen murha (Diaboliquement vôtre, 1967) Tyttö ja moottoripyörä (The Girl on a Motorcycle, 1968) 3 askelta yöhön (Histoires extraordinaires, 1968) Yksinäiset sudet (Adieu l'ami, 1968) Vaarallinen loma (La piscine, 1969) Jeff (1969) Sisilialaisklaani (Le clan des Siciliens, 1969) Borsalino (1970) Punainen ympyrä (Le Cercle rouge, 1970) Verenpunainen aurinko (Soleil rouge, 1971) Trotskin salamurha (The Assassination of Trotsky, 1972) Ensimmäinen yö kanssasi (La prima notte di quiete, 1972) Yön sudet (Un flic, 1972) Shokkikäsittely (Traitement de choc, 1973) Skorpioni (Scorpio, 1973) Verta asfaltilla (Tony Arzenta, 1973) Rikoskierre (Deux hommes dans la ville, 1973) Jäinen syli (Les seins de glace, 1974) Borsalino and Co - rikoksen valtakunta (Borsalino and Co., 1974) Zorro (1975) Passi ruumishuoneelle (Flic Story, 1975) Mustalainen (Le gitan, 1975) Varjojen vanki (Mr. Klein, 1976) Kopla (Le gang, 1977) Katutappaja (3 hommes à abattre, 1980) Eliminaattori (Tegeran-43, 1981) Viimeinen keikka (Le choc, 1982) Swannin rakkaus (Un amour de Swann''', 1984) Kohtalo kiskoilla – meidän historiamme (Notre histoire, 1984) Poliisin kosto (Parole de flic, 1985) Päivä ja yö (Le jour et la nuit, 1997) Yksi kahdesta (1 chance sur 2, 1998) Asterix olympialaisissa (Astérix aux jeux olympiques'', 2008)
Diskografia Vuonna 1967 Delon esitti uransa ensimmäisen soolokappaleen "Laetitia". Se nauhoitettiin "Seikkailijat"-elokuvaa varten ja sai nimensä elokuvan naispäähenkilön mukaan.
Alain Delonille avautui seuraava tilaisuus näyttää laulukykynsä kesällä 1972. Valerio Zurlinin elokuvan "Ensimmäinen yö kanssasi" kuvauksissa Italiassa näyttelijä sai kutsun osallistua sävellyksen "Parole... Parole..." ranskalaisen version nauhoittamiseen (kappaleen olivat aiemmin esittäneetitaliaksi Alberto Lupo ja Mina). Muutama viikko julkaisunsa jälkeen kappaleesta tuli Ranskan myydyin levy. Alain Delonin ja laulaja Dalidan duetto osoittautui niin menestyksekkääksi, että ranskankielisestä versiosta tuli suositumpi kuin italialainen alkuperäinen. Levy nousi myyntilistojen kärkeen myös Japanissa, Meksikossa ja Portugalissa, ja sai Ranskassa kolminkertaisen kultalevyn.
Vuonna 1983 Delon äänitti kappaleen "Thought I’d ring you" duettona Shirley Basseyn kanssa. Shirley Basseyn single 1983 sisältää myös instrumentaaliversion. EP-levy, joka sisältää 5 laulua, julkaistiin vuonna 1984.
Vuonna 1985 Delon äänitti kappaleen ”I Don’t Know” duettona Phyllis Nelsonin kanssa elokuvaa "Poliisin kosto" varten.
Vuonna 1987 Alain Delon julkaisi singlen "Comme au cinéma", josta tehtiin B-puolelle instrumentaaliversio.
Vuonna 2007 Delon äänitti kappaleen "Modern Style" duettona Françoise Hardyn kanssa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Alain Delon NNDB:ssä
Luokka:Ranskalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1935 syntyneet Luokka:Vuonna 2024 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit