Kesar Filippovitš Ordin (; 16. huhtikuuta (J: 4. huhtikuuta) 1836 – 17. kesäkuuta (J: 5. kesäkuuta) 1892 Muolaa)Петербургский некрополь. Т. 3 : (М - Р) (1912), s. 321 Российская Национальная Библиотека – Vivaldi. Viitattu 19.6.2024.Ordin död Finland. 18.6.1892, s. 3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 12.2.2021. oli venäläinen hovimestari, salaneuvos ja Suomen 1800-luvun historiaan perehtynyt harrastelijatutkija, joka tunnettiin yhtenä ”Suomen-syöjänä” eli Suomen autonomian vastustajana. Hänen 1880-luvun lopulla julkaisemansa tutkimukset ja hänen venäläisissä lehdissä ilmestyneet kirjoituksensa Suomen autonomian syntyvaiheista herättivät paljon arvostelua ja vastustusta Suomessa.
Elämä pienoiskuva|Ordinin suvun aatelisvaakuna. Ordinin isä oli Filipp Ivanovitš Ordin. Ordin opiskeli luonnontieteitä Pietarin yliopistossa, ja valmistuttuaan vuonna 1857 hän loi uransa virkamiehenä Pietarin sotilaskuvernöörin kansliassa. Vuodesta 1861 hän oli sotilaskenraalikuvernöörin kanslian osastopäällikkö ja kuului useisiin Pietarin terveydenhuollon ongelmia käsitelleisiin komiteoihin. Hän sai vuonna 1865 kamarijunkkarin ja vuonna 1871 keisarillisen hovin kamariherran sekä todellisen valtioneuvoksen arvonimet. Hän sai vuonna 1872 myös perinnöllisen aatelisarvon.
Ordin nai vuonna 1866 Sofja Aleksejevna Andrejevan (1844–1919). Heillä tiedetään olleen kolme lasta: Boris, Sergei ja Georgi. Ordin ja hänen vaimonsa olivat kirjailija Ivan Gontšarovin tuttavia.
Ordin kuoli 56-vuotiaana kesäkuussa 1892 huvilassaan Muolaan Perkjärvellä. Hänet on haudattu Novodevitšin hautausmaalle Pietariin.
Tutkimukset Suomen historiasta Ordin osti vuonna 1870 huvilan Uudenkirkon KaukjärveltäKoli, Arvi (koonnut): Uusikirkko kylät kujasineen, s. 275. 1990. Karjalan kannakselta Suomen alueelta ja törmäsi silloin Suomen ja Venäjän poikkeavien lainsäädäntöjen aiheuttamiin ongelmiin. Ordin koki Suomen viranomaisten kohtelun nöyryyttäväksi. Kertoman mukaan viimeinen pisara oli se, ettei hän voinut kuljettaa edes viinipulloja Pietarista läheiselle huvilalleen ilman että suomalaiset tullimiehet tarkastivat ne ja perivät niistä tullimaksun.Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 461. WSOY, Helsinki 2004. Tämän johdosta ja luultavasti myös Venäjän slavofiilisten lehtien Suomea arvostelleen kirjoittelun innoittamana hän ryhtyi 1880-luvulla harrastelijana tutkimaan Suomen lähihistoriaa. Hän opetteli ruotsia ja suomea voidakseen perehtyä aihetta koskeviin alkuperäislähteisiin.
Ordinin ensimmäinen Suomea koskenut artikkeli ilmestyi vuonna 1877 Sobesednik-lehdessä. Vuonna 1888 Ordin käänsi venäjäksi Leo Mechelinin Suomen valtio-oppia esittelevän ranskankielisen pamfletin Précis du droit public de Grand-Duché Finlande (”Piirteitä Suomen suuriruhtinaskunnan valtio-oikeudesta”) ja täydensi sen samalla laajoilla alaviitteillä, joilla hän pyrki kumoamaan Mechelinin alkuperäiset päätelmät. Käännöksen otsikko oli Konstitutsija Finljandi v izlozeni mestnago senatora L. Mehelina (”Suomen perustuslaki senaattori L. Mechelinin mukaan”).
thumb|upright|Pilalehti Matti Meikäläisen vuonna 1890 julkaisema pilapiirros ”Matti Meikäläisen kompromissi herra Ordinin kanssa” julisti Ordinin valehtelijaksi. Kuvassa näkyy myös Ordinin kirja Pokorenije Finljandii. Vuonna 1889 Ordin julkaisi lähes tuhatsivuisen kaksiosaisen tutkimuksen Pokorenije Finljandii (”Suomen valloitus”), jossa hän laajoihin alkuperäislähteisiin nojaten kumosi suomalaisten vallitsevat autonomiatulkinnat: Ordinin mukaan vuoden 1809 Porvoon valtiopäivillä ei vahvistettu mitään Suomen perustuslakeja, vaan pelkästään liitettiin uusi provinssi Venäjän valtakuntaan. Tutkimus sai Venäjän tiedeakatemian palkinnon. Suomessa sitä pidettiin vaarallisena hyökkäyksenä maan autonomiaa vastaan. Muun muassa J. R. Danielson-Kalmari vastasi siihen omalla tutkimuksellaan Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, jossa hän osoitti Ordinin teoksesta paljon detaljivirheitä ja liioitteluja, vaikka ei kyennytkään torjumaan sen pääväitettä Porvoon valtiopäivistä. Elämänsä viimeisinä vuosina Ordin kirjoitti pietarilaisiin lehtiin, esimerkiksi Novoje Vremjaan ja Russki Vestnikiin, kymmeniä artikkeleita, joissa hän puolusti näkemystään Suomen asioista. Hän ajautui tällöin ankaraan sanasotaan erityisesti Mechelinin kanssa.
Myöhempi vaikutus Vaikka Ordin ei ehtinyt näkemään helmikuun manifestia ja Suomen venäläistämiskauden alkua, hänen aktiivisuutensa Suomen-kysymyksen esiin nostamisessa vaikutti Venäjällä vallitseviin käsityksiin ja tietämykseen Suomen autonomiasta. Ordin on melko lailla unohdettu Suomen historiassa, mutta hän loi pohjaa sille ajattelulle, jota Nikolai Bobrikov ja muut venäläistäjät myöhemmin toteuttivat.
Pietarissa vuosina 1908–1909 julkaistut Ordinin kolmiosaiset kootut teokset käsittävät kaikkiaan 55 artikkelia Suomen historiasta. Mukana on myös Russki Arhiv -lehdessä vuonna 1887 julkaistu alkuperäislähteisiin perustuva elämäkerta kreivi Georg Magnus Sprengtportenista otsikolla ”Suomen sankari”. Myöhemmin Ordinin tutkimukset ovat puutteineenkin saaneet tunnustusta myös Suomessa. Esimerkiksi Pokorenije Finljandii on arvokas myös lähdejulkaisuna, sillä se sisältää yli 300 sivun verran alkuperäisasiakirjoja, kuten Sprengtportenin ja Mihail Speranskin kirjeitä. Pääosa 1960-luvulta alkaen tehdystä suomalaisesta historiantutkimuksesta on päätynyt vuoden 1809 tapahtumien osalta selvästi lähemmäs Ordinin kuin Danielson-Kalmarin tulkintaa. Jotkut ovat tulkinneet tämän käänteen liittyneen suomettumiseen.Seppinen, Jukka: Suomettumisen syövereissä, s. 421–422. Docendo/WSOYpro, Porvoo 2011. Rasilainen, Aki, s. 104–110 julkaisussa Ajankohta '95. Poliittisen historian vuosikirja 1995 (toim. Soikkanen, Timo & Majander, Mikko). Turku 1995. Vihavainen, Timo: Kansakunta rähmällään – Suomettumisen lyhyt historia, s. 186. Otava, Helsinki 1991. .Kujala, Antti: Vallankumous ja kansallinen itsemääräämisoikeus - Venäjän sosialistiset puolueet ja suomalainen radikalismi vuosisadan alussa, s. 299. SHS, Helsinki 1989.
Teokset Konstitutsija Finljandi v izlozeni mestnago senatora L. Mehelina (1888) Pokorenije Finljandii (1889) Sobranije sotšineni po finljandskomu voprosu (1908–1909)
Tunnustukset
kehyksetön|55x55px Pyhän Vladimirin ritarikunta 2., 3. ja 4. luokka kehyksetön|55x55px Pyhän Annan ritarikunta 1. ja 2. luokka kehyksetön|55x55px Pyhän Stanislauksen ritarikunta 4. luokka (1865)
Lähteet
Aiheesta muualla Digitoitu versio Ordinin kirjasta Pokorenije Finljandii (1889) Runivers.ru Ордин Кесарь Филиппович Runivers.ru
Luokka:Venäläiset aateliset Luokka:Venäläiset historioitsijat Luokka:Sortokaudet Luokka:Vuonna 1836 syntyneet Luokka:Vuonna 1892 kuolleet