pienoiskuva|alt=mustavalkoinen valokuva kirkkorakennuksesta|Vuolen kirkko Vuole () on pitäjä (volosti), kylä (Vuolen pitäjän kirkonkylä) ja entinen seurakunta Pohjois-Inkerissä Venäjällä. Vuole oli yksi niistä raja-alueen paikkakunnista, jotka tuhottiin käytännöllisesti katsoen kokonaan 1930-luvun vainoissa. Kylät jyrättiin maan tasalle, asukkaat karkotettiin ympäri Neuvostoliittoa ja myöhemmin lähes kaikki miespuoliset (myös osa naisista) vangittiin ja toimitettiin joukkohautoihin 1937-1938. Suuri osa teloituksista säästyneistä menehtyi myöhemmin NKVDn keskitysleireillä (mm. Tšeljabinsk), joita muodostettiin Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941. Hyökkäyksen seurauksena epäluotettavaksi katsottu väestö siirrettiin muun muassa "Saksan työarmeijan" leireille. Käytännössä leirit olivat keskitysleirejä joissa vangit kuolivat pakkotyössä sairauksiin ja ravinnon puutteeseen
Vuole asiakirjoissa ja kartoissa Neuvostovalta muutti useaan kertaan aluejakoa Pohjois-Inkerissä.
Vuole mainitaan seuraavien piirien ja hallintoalueiden alueella lähteestä riippuen.
Kuivaisten (Kuivaisin) piiri / Куйвозовский финский национальный район 1.8.1927 - 22.2.1939 Nimi muutettiin Toksovan piiriksi / 1936. Toksovan piiri lakkautettiin 22. helmikuuta 1939 ja sen alue liitettiin Parkalan piriin. Nykyisin entisen piirin alue kuuluu kokonaisuudessaan Leningradin alueen Seuloskoin piiriin. Parkalan piiri, Pargolovo / Па́рголово Seuloskoin piiri / Все́воложский 1936 -
Useiden muutosten ja 1930-luvun väestönsiirtojen seurauksena monien asukkaiden syntymä- ja asuinpaikaksi on merkitty milloin mikäkin piiri tai hallintoalue. Paikasta toiseen siirretty väestö oli usein epätietoisia minkä piirin alueelle kuuluvat.
Kirkollisissa lähteissä Vuolen ihmisiä löytyy Vuolen seurakunnan kirkonkirjojen lisäksi myös naapuriseurakuntien (Miikkulainen, Lempaala, Toksova) ja Pietarin Pyhän Marian seurakuntien kironkirjoista.
Suomalaisissa kirkonkirjoissa vuolelaisia löytyy muun muassa Metsäpirtistä ja muista rajapitäjistä (-1939), Inkerin pakolaisseurakunnasta sekä niistä seurakunnista joihin ihmisiä on merkitty Suomeen muuton jälkeen.
Vuolen kyliä
Koivukylä / Койвукюля Korkkinen (Karhunkylä) / Коркина Kyyrähaka / Кюрехага Lopotti / Сергиевка, Слобода Matoksi / Матокса Meslikka / Меслика, Меслики Perämäki / Перемяки Putkela / Путкелово Reppoi / Реппо Suojala / Соелово, Соелово, Сослово, Соело Pieni-Suojala / Малое Соелово Suuri-Suojala / Большое Соелово Sohvola / Софолово Uusikylä / Rokoskoi, Рагозинка Vuole / Вуоле, Вуолы Vuolejärvi / Волоярви
Asukasluku kirkonkirjojen mukaan (inkerinsuomalaiset) 1928 2000 1936 0 (Vuolelta karkotettiin viimeiset inkerinsuomalaiset toukokuussa 1936)
Vuolen seurakunta (luterilainen) Perustamisvuosi noin 1611 Kirkon valmistumisvuosi 1730 Kirkko suljettiin 1931 Kirkko muutettiin kommunistien klubiksi talvella 1932 - 1933 Seurakunnanhoitajat Paulinius Henrik (pastori) 1709–1722† Vaslin Samuel (kirkkoherra 1722–1741 Avenarius Georg (kirkkoherra) 1741–1787† Hendelius Henrik (adj) 1759 Landan Peter (adj) 1770–1772 Avenarius Alexander (adj-kirkkoherra) 1779–1816 Avenarius (adjj, adj, adj, kirkkoherra) 1806–1826 (1837†) Avenarius Peter-Gustav (adj) 1816 Lassenius Johan-Emanuel (apulaispastori) 1826–1831 Mercelius Johan (apulaispastori, kirkkoherra) 1831–1849† Avelarius Peter-Gustav (kirkkoherra) 1850–1854† Peronius Wilhelm-Victor (tf kh. , kirkkoherra 1849–1894† Peronius Wilhelm-Theodor (adj, kirkkoherra) 1890–1919 Relander Felix 1921 (piispa) Bister Pekka 1922–1924 Virronen Isac 1925–1927 Kuortti Aatami 1927 – 12/1929 (vangittu) Musakka Johan 05/1930-15.02.1931 (vangittu). 1891–1927 Kokka Pietari (Pekka) (suntio)
Vuolen historian surullisimpia tapahtumia Stalinin vainoissa teloitettuja Vuolen ihmisiä 1930-1938 Tsheljabinskin keskitysleirillä menehtyneitä Vuolen ihmisiä 1941-1944 Pakkotyöleireille tuomittuja Vuolen ihmisiä Pakkotyöleireiltä palasi ani harva, työ oli erittäin raskasta ja ravinto sekä muut olot erittäin puutteelliset. Käytännössä pitkä pakkotyötuomio merkitsi lähes varmaa menehtymistä.
Uhrien selvittelytyö on vielä kesken. 1930-luvulla Suomen vastainen raja tyhjennettiin Suomesta muuttaneista inkeriläisistä 22 km:n etäisyydeltä Suomesta. Vuole kuului tähän alueeseen yhdessä Miikkulaisen, Lempaalan ja Valkeasaaren kanssa. Tämän alueen suomensukuisen väestön kohtalo oli erittäin kova. Heidät luokiteltiin epäluottavaksi viholliskansaksi (suomalaisiksi), joka pyrittiin tuhoamaan mahdollisimman perusteellisesti. Vain ani harva Vuolen asukas selvisi hengissä. Suurin osa teloitetuista on haudattu Levashovon alueen joukkohautoihin, joihin on tämänhetkisten tietojen mukaan haudattu 45 000 - 46 000 teloitettua uhria. On esitetty myös arvioita, että Levashovon uhrien lukumäärä kaikkiaan voisi olla jopa lähes 100 000 ihmistä. Suurimmat joukkohaudat ovat yli 18 metriä syviä. Uhrien täsmällinen lukumäärä tuskin selvinnee koskaan.
Vuolella sijainneita kolhooseja Kolhoosin nimi KyläRaivaaja LehtoinkyläTurpeenpuskija Lehtoinkylä/KyyrähakaYhteistyö MatoksiPunaranta KaavaniPuna-RajaSuuri-SuojalaPonnistusPutkelaPuna-TyöKorkkinenTie SosialismiinKorkkinenVappuKatumaaYhteiskylväjä Meslikka
Vuoleen kylä (kirkonkylä) Vuoleen kirkonkylä sijaitsi Kuivaisin ja Matoksin välisen maantien varrella Sirkkajärven ohi Katumaahan johtavan tien risteyksessä. Nykyisen Seuloskoin piirin Kuivaisin kuntaan kuuluvan Vuoleen kylän paikka on entisen kirkonkylän luoteispuolella. Sen kautta kulkee A120-maantie. Tien toisella puolella on pieni Pusajärvi.
Vuonna 2010 kylässä oli vain kaksi vakituista asukasta. Sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee osittain kaatopaikkana käytetty hiekkalouhos. Kylä kuuluu kaatopaikan suoja-alueeseen, minkä vuoksi sen asukkaat on tarkoitus siirtää muualle.
Vuolella puhuttu kieli (inkeriläismurre) Inkeriin muodostui ajan kuluessa inkerin suomalaismurteet, jotka ovat lähellä Suomen kaakkoismurteita. Niistä käytetään usein yksinkertaista nimitystä inkerinsuomi, ja puhujat viittaavat niihin myös inkerin kielenä. Vaikka kylissä oltiinkin suomenkielisessä ympäristössä, myös venäjänkielisiin oli luonnollisesti yhteyksiä, ja venäjästä omaksuttiin lainasanoja. Lainasanat, kuten rovatti (sänky), vunukka (lapsenlapsi) ja potuska (tyyny), tulivat suomalaistuneina osaksi suomenkielistä puheenpartta. Suomen kirjakieltä käytettiin julkisen elämän kielenä kirkoissa ja kouluissa, ja myös kirjakielestä tuli vaikutteita puhuttuun kieleen.
Petroskoissa asuneet tutkijat ryhtyivät keräämään Vuolen murretta 1950-60-luvuilla ja sen pohjalta koottiin yhdessä Toksovan murteen kanssa Pohjois-Inkerin murteen sanakirja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Karttoja Karjalankannas Toinen kartta Kolmas kartta Vuole 2 Vuoly Kuivosi
Luokka:Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat Luokka:Inkerin kylät Luokka:Seuloskoin piiri