pienoiskuva|Hallituksen vastainen mielenosoitus Helsingissä 2015, johon arvioitiin osallistuvan 30 000 ihmistä. pienoiskuva|Kylttejä mielenosoituksesta.
Mielenosoitus on toiminta tai teko, jolla esitetään huomiota herättävästi vaatimus, vastalause, mielipide tai muu sellainen. Sanaa käytetään joukkoesiintymisestä.Mielenosoitus, Kielitoimiston sanakirja, viitattu 5.12.2018
Rauhanomaisen mielenosoituksen järjestäminen tai sellaiseen osallistuminen on perustavanlaatuinen ja universaali ihmisoikeus. Mielenosoituksessa käytetään ainakin kahta erittäin merkittävää vapautta ja oikeutta, sananvapautta ja kokoontumisvapautta. Mielenosoituksiin liittyvät iskulauseet, yksinkertaiset lauseet tai sanat, joita toistetaan mielipiteen ilmaisemiseksi. Näitä iskulauseita huudellaan tai niitä kirjoitetaan kyltteihin.
Rauhanomaisen mielenosoittamisen kieltämistä pidetään vajeena ihmisoikeuksien toteutumisessa, koska kansanvallan perusteena on vapaa vaikuttaminen yleiseen mielipiteeseen ja julkinen mielipiteen muokkaaminen.
Suomessa mielenosoittaminen on perusoikeus, joka mainitaan perustuslain toisessa luvussa: Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Suomessa ei mielenosoitukseen anota lupaa, vaan annetaan ilmoitus mielenosoituksesta, jotta yleinen järjestys ja turvallisuus kyetään takaamaan.
Viranomaisilla on perusoikeuksien turvaamis- ja edistämisvelvollisuus: Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle.
Sosiologi Risto Alapuron mukaan mielenosoituksilla on kaksi keskeistä piirrettä: ryhmän tai luokan edustaminen sekä vaatimuksen “lavastaminen” julkiseen tilaan. Maan historia, poliittinen järjestelmä ja kulttuuri vaikuttaa siihen minkälaiset toiminnan muodot koetaan hyväksyttäviksi, sekä minkälainen edustus koetaan legitiiminä.
Tavallinen mielenosoitus on yleensä ulkotiloissa tapahtuvaa fyysistä mielipiteen ilmausta. Tämän lisäksi on olemassa virtuaalimaailmassa (videopeleissä tai keskustelualueilla (kuten keskustelupalstoilla) tapahtuvia, jokseenkin harvinaisia mielenosoituksia. Esimerkiksi toukokuussa 2007 suositussa tietokoneroolipelissä World of Warcraft pelaajat muodostivat pitkän ruumisjonon virtuaalihahmoista osoittaen mieltään yhdysvaltalaiselle Blizzard Entertainment -peliyhtiölle heidän huonon asiakaspalvelunsa takia.
Suomen suurin yksittäinen mielenosoitus on vuoden 2018 Helsinki Pride, johon osallistui 30. kesäkuuta 100 000 ihmistä.
Rauhanomaisuus ja väkivalta mielenosoituksissa Kansainväliset ihmisoikeussopimukset turvaavat oikeuden vain rauhanomaiseen kokoontumiseen. Mielenosoitus on kuitenkin rauhanomainen, vaikka se ärsyttäisi tai loukkaisi ihmisiä, jotka ovat eri mieltä mielenosoituksen viestin kanssa.
Väkivallalla tarkoitetaan tyypillisesti sellaisen fyysisen voiman käyttöä muita kohtaan, joka voi johtaa loukkaantumiseen, kuolemaan tai vakavaan vahinkoon omaisuudelle. Pelkkä töniminen, tuuppiminen tai ajoneuvoliikenteen, jalankulkuliikenteen tai arkitoimen häiriytyminen ei kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaan ole väkivaltaa. Syrjintä tai väkivaltaan yllyttäminen ei kuitenkaan ole sallittua.
Rauhallista mielenosoittamista ei tule sekoittaa mellakkaan. Mellakat voivat syntyä mielenosoituksista, kun pieni osanottajajoukko menee liian pitkälle tai viranomaisten häirittyä rauhanomaista mielenosoitusta. Mellakoijat saattavat rikkoa ikkunoita yms. omaisuutta ja käyttäytyä uhkaavasti, jota yleensä seuraa poliisin väliintulo.
Uutisoinnin ja julkisen keskustelun vaikutus väkivallan esiintymiseen Tutkimusten mukaan väkivallan esiintymiseen vaikuttaa merkittävästi julkinen diskurssi ja miten media käsittelee aihetta. Ruud Koopmansin ja Susan Olzakin mukaan median luoma näkyvyys väkivaltaisiin tekoihin voi pahimmillaan toimia voimakkaana kannustimena vastaaviin tekoihin tulevaisuudessa, varsinkin jos julkisessa keskustelussa herää risitiriitaisia reaktioita tai väkivaltaan kannustamista.
Merkittäviä mielenosoituksia
Suolamarssi 1930 Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus 1989 Baltian ketju 23. elokuuta 1989 Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset 15. helmikuuta 2003 Arabikevät, mielenosoitusten ja kansannousujen aalto, joka alkoi Tunisian vallankumouksesta vuodenvaihteessa 2010–2011. Maidan, Ukraina 2014 Greta Thunbergin maailmanlaajuiseksi levinnyt ilmastonmuutoksen vastainen mielenosoitus 2018-
Mielenosoitusmalleja
Joukkokokous pienoiskuva|Sodanvastainen mielenosoitus Lontoossa 20. maaliskuuta 2005 pienoiskuva|Suurlakon aikana Suomen suurimmissa kaupungeissa kokoonnuttiin ennennäkemättömän laajoihin mielenosoituksiin. Lakkokuva Tampereen Kauppatorilta (nyk. Keskustori) loka-marraskuussa 1905. Joukkokokous on tapa osoittaa joukkovoimaa. Joukkokokouksessa suuri väkijoukko kokoontuu julkiseen tilaan, yleensä torilla tai mieluummin hallinnolliselle aukealle, joka on keskeisellä paikalla vedotakseen päättäjiin ja vaikuttajiin, yleensä poliitikkoihin ja johtaviin virkamiehiin suoraan ja tiedotusvälineiden kautta. Suomessa tällainen paikka on ollut Senaatintori. Kansainvälisesti kuuluisa mielenosoituspaikka on ollut Kiinassa Taivaallisen rauhan aukio.
pienoiskuva|Ukrainan oranssivallankumouksen joukkokokouksesta telttaleiriksi muuttunut tapahtuma
Mielenosoitus katutilassa Ranskassa maanviljelijät ja kuorma-autonkuljettaja tukkivat Pariisiin meneviä liikenneväyliä saadakseen huomiota asialleen. Venäjällä uutiskynnyksen yli nousee valtatien liikenteen tai rautatieyhteyden katkaiseminen 2–3 tunniksi, mikä ei vielä aiheuta valtiovallan voimakkaita vastatoimenpiteitä, mutta takaa julkisuuden joukkotiedotusvälineissä,
Kansalaistottelemattomuus Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan lakien, asetusten, käytäntöjen tai normien tietoista rikkomista suuremman tavoitteen edistämiseksi. Kansalaistottelemattomuus rinnastetaan usein rauhanomaisiin mielenosoituksiin tai väkivallattomaan suoraan toimintaan. Kansainvälisten sopimusten mukaan kansalaistottelemattomuus voi olla kokoontumisvapauden nojalla suojattua, jos toiminta on väkivallatonta.
Suomessa on pitkä kansalaistottelemattomuuden historia, mutta 2020-luvulla varsinkin Elokapina ja Greenpeace ovat käyttäneet toimintamuotoa vaatiakseen toimia luontokadon ja ilmastokriisin hillitsemiseksi.
Mielenosoitusmarssi Mielensoituksista tunnetuimpia ovat mielensosoitusmarssit, joiden rauhanomaisuutta viranomaiset pyrkivät valvomaan. Joissakin maissa ei mielenosoittaminen yhdessä marssimalla ole ilmoituksenvarainen vapausoikeuksiin kuuluva demokraattinen kansalaisvapaus, vaan luvanvarainen toimi, mikä mahdollistaa viranomaisille luvan epäämisen. Esimerkiksi Moskovassa järjestäjät ovat yrittäneet saada luvan Gay Pridelle, johon Moskovan kaupunki on vastannut kieltävästi useammin kuin 150 kertaa.
Suomessa yksi suurimmista mielenosoitusmarsseista on ollut 1930 järjestetty talonpoikaismarssi. Euroopan unionissa maanviljelijät järjestävät traktorimarsseja. Joissain mielenosoituksissa huomiota herätetään paheksuttavalla käytöksellä, esimerkiksi alastomuudella.
Joitain vakiintuneita ja juhlalliseksi muuttuneita mielenosoitusmarsseja ei enää pidetä varsinaisina mielenosoituksina. Tällaisiksi ovat muuttuneet mm. vappumarssit ja paraatit, joilla osoitetaan joukkovoimaa tai voimannäyttöä. Paraatien merkitys sotatilanteessa on osoittaa valloitetun alueen tai kaupungin asukkaille, että valta on vaihtunut. Tällöin kysymys on usein voitonparaatista.
Myös uskonnollisilla liikkeillä on julkisia marsseja, joilla osoitetaan yhteisön monilukuisuus julkisesti sekä sen sanoma. Tällöin ei kuitenkaan viitata tapahtumaan mielenosoituksena, vaan kulkueena. Esimerkkinä on mm. ortodoksien ristisaatto.
Mielenosoituksellinen äänimerkin käyttö Mielenosoituksellinen äänimerkin käyttö kaupunkiliikenteessä voi olla mielenosoittamisen väline. Tätä käytettiin mm. Tallinnassa pronssisoturimellakoiden yhteydessä. Ajonopeus hidastettiin 20–30 km/h, ja annettiin äänimerkkejä.
Ulosmarssi Virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi kokousten yhteydessä voivat vähemmistöön jääneet tai sellaiset, joiden mielen mukaan asioita ei käsitellä, voivat virallisetkin kokousedustajat suorittaa ulosmarssin eli poistua mielenosoituksellisesti yhdessä samanaikaisesti kokouksesta, jolloin se huomataan ja joissain tapauksissa se menee tiedoksi myös joukkotiedotusvälineisiin.
Ulosmarssina Suomessa viitataan myös suunnittelemattomaan ja lyhyeen mielenosoituslakkoon, josta ei ole tehty asianmukaista lakkovaroitusta, ja joka sen vuoksi voi osoittautua työtuomioistuimessa laittomaksi työtaistelutoimeksi.
Lipun polttaminen Vihapuhetutkija Tuija Saresman (JyU) mukaan Suomen lipun polttaminen on "hyvin väkivaltainen teko", siinä häpäistään vahvan symboliarvon omaava esine. Myös Pride-lipun tuhoaminen on hänestä vakavaa.
Terrorismi Joissain tapauksissa terroriteot ovat mielenosoitustapa. Uhreja on varsinaiseen taisteluun nähden vähän, mutta julkisuus on melkoinen. Ehkä yksi kuuluisimmista terroriteoista on ollut Frans Ferdinandin murha 1914, joka tarjosi syyn Itävalta-Unkarille Serbian kuningaskunnan rankaisemiseen sodalla, minkä seurauksena Venäjän keisarikunta aloitti Serbiaa suojellakseen Itävalta-Unkarin vastaisen liikekannallepanon, jonka seurauksena Saksan valtakunta julisti sodan Venäjälle ja ensimmäinen maailmansota alkoi.
Suomessa Eugen Schauman teki poliittisen murhan 1904 hankkiakseen Suomen asialle julkisuutta.
Palvelunestohyökkäykset Palvelunestohyökkäykset viranomaisten tai merkittävien tahojen verkkopalvelimille ovat tapa osoittaa vastustusta asianomaisen tahon menettelyä vastaan. Samalla voidaan myös osoittaa, ettei verkkopalvelun ylläpitäjä kykene estämään häirintää, jolloin se on myös voimannäyttö ja tietoteknisessä mielessä voimankäyttöä.
Joidenkin Viron ministeriöiden verkkosivut joutuivat hyökkäyksien kohteiksi pronssisotilasmielenosoitusten yhteydessä, millä tavallaan demonstroitiin sitä, ettei Viro NATO-maanakaan kykene suojelemaan edes tietoverkkojaan. Puolustaakseen verkkojaan Viro hankki itselleen NATO-maiden organisaatioon kuuluvan kehityskeskuksen suojelemaan verkkoja.
Yleiset kokoukset Suomessa Mielenosoitusten virallinen nimike on yleinen kokous, ja siitä säädetään tarkemmin kokoontumislaissa Kokoontumislaki (530/1999) (Viitattu 27.7.2007).. Oikeutta kokoontumisvapauteen sekä sanan- ja mielipiteenvapauteen suojellaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.
Yleinen kokous on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Tällaista tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle. Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle.
Kokoontumislaissa tarkoitetusta, ulkona yleisellä paikalla järjestettävästä yleisestä kokouksesta kuten mielenosoituksesta tulee ilmoittaa poliisille vähintään kuutta tuntia ennen kokouksen alkua. Mitään määrämuotoa (esimerkiksi lomakkeen käyttöä) tai ilmoitusmaksua laki ei kuitenkaan vaadi, vaan ilmoituksen voi tehdä myös suullisesti. Ilmoituksen jättäminen poliisille on maksutonta. Myöhemminkin tehtyä ilmoitusta voidaan pitää pätevänä, jos tapahtumasta ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle järjestykselle. Yksittäisen henkilön mielenilmauksesta ei tarvitse ilmoittaa kenellekään. Yleisestä kokouksesta ilmoitettaessa poliisille on kerrottava kokouksen järjestäjä kokouksen tarkoitus kokouspaikka tai kulkueen reitti kokouksen alkamisaika ja arvioitu päättymisaika järjestäjän asettamat järjestyksenvalvojat, sekä kokouksessa käytettävät rakennelmat ja muut erityisvälineet.