thumb|upright|Evankelisen herätysliikkeen laulukirja. Siionin kannel on evankelisen herätysliikkeen laulukirja.
Evankelisen herätysliikkeen laulukirja Siionin kannel on täyttänyt 150 vuotta vuonna 2024 laskettuna kokoelman ensimmäisen vihkon ilmestymisestä Evankeliumiyhdistyksen kesäjuhlille vuonna 1874. Siionin kannel ilmestyi vuonna 1874 heti yksiäänisenä. Kirjan viimeksi uudistettu laitos ilmestyi vuonna 1999. Alkuperämerkinnät tarkistettiin vuonna 2019 painettuun kirjaan. Kaikkiaan Siionin Kannelta on levitetty yli miljoona kappaletta.
Vuoden 1873 lopulla toimintansa aloittanut Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) pani oman laulukirjahankkeensa vireille kevättalvella 1874. Yhdistyksen johtokunta pyysi 7.4. johtokunnan jäsentä, Helsingin Nikolainkirkon (nykyinen tuomiokirkko) kanttori Johan August Gottlieb Hymanderia kiireesti toimittamaan uusi hengellisten laulujen kokoelma yhdistykselle.
Hymanderilla olikin aivan erinomaiset edellytykset laulukirjan kokoamiseen, sillä hänellä oli musiikillista asiantuntemusta monella tavalla, kielellistä kykyä ja teologista ymmärrystä. Hän oli jo toimittanut kirkolle messujulkaisuja, oli virsikirjauudistuksen asiantuntijoita, nuottijulkaisujen kerääjä, kanttorien kouluttaja jne. Hän oli myös F. G. Hedbergin hyvä ystävä ja muutaman vuoden päästä myös alkavan Sanansaattaja-lehden toimittajia. Hänellä oli käsissään evankelisen liikkeen 1840-luvulta (ennen kaikkea Hedbergin toimesta) lähtien julkaistu laulumateriaali, rukoilevaisten ja heränneitten koraalitoisintojen keruumateriaalia sekä saksalaiset kirkkomusiikkilähteet ja Ruotsin evankelisen herätyksen laulut. Näin ollen Hymander oli mitä sopivin henkilö luomaan Evankeliumiyhdistykselle ja koko evankeliselle liikkeelle omaa laulukokoelmaa.
Nimeksi tuli Siionin kannel (SK), jota oli käytetty saksalaisella ja englantilaisella kielialueella eräiden musiikkijulkaisujen otsikoissa, tämä oli Hymanderin tiedossa. Nimestä sanoo nykyisen Siionin Kanteleen esipuhe: "Nimi Siionin kannel viittaa Raamatun kuvaan kahdesta vuoresta, Gal 4:24–26 ja Hepr 12:18–24. Siinain lain vaatimusten salamat eivät uhkaa sitä, joka turvautuu Jumalan rakkauteen Kristuksessa, armoon Siionista (SK 34:5, SK 436:4). Taivaassa soivat kerran kanteleet tai harput Siionin vuorella, Ilm 14:1–2. Nimen käyttö laulukirjassa juontuu myös eräistä ulkomaisista hengellistä liikkeistä ja kokoelmista, joissa korostettiin evankeliumin iloa, Kristuksen sovitusverta ja raamatullista morsiusmystiikkaa. Suomen evankeliselle liikkeelle keskeistä on myös kasteen armo, luottamus Jumalan sanaan ja luterilainen tunnustus".Seppo Suokunnas, Siionin Kannel 1874–1892. Tutkimus evankelisen liikkeen laulukokoelman synnystä, lähteistä ja rakenteesta sekä tekstien ja sävelmien alkuperästä. Diss. Helsinki/Porvoo 1982Seppo Suokunnas, J. A. G. Hymander. Kotimatkalla. Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen vuosikirja 1974 SLEY 1973
Siionin kanteleen versiot SK 1874–1881 ja 1885 Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan tehtäväksianto käsitti sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen kokoelman toimittamisen. Hymander päätti julkaista kokoelmat aluksi vihkoittain ja myöhemmin koottuna niteenä ja sävelmistöllä varustettuna. Ensimmäinen lauluvihko ”Sionin kannel. Uusi kokous Hengellisiä wirsiä 1:n wihko” ilmestyi jo alkukesällä 1874. Vihko oli yksiäänisin sävelmin varustettu ja sisälsi 36 laulua. Vihkon alkuun oli merkitty psalmin 92:2–3 sanat. Laulujen kieliasua oli tarkistanut itse kanslianeuvos Elias Lönnrot. Samaan aikaan ilmestyi osittain eri laulut sisältävä ”Sionsharpan Ny samling af Andeliga Sånger”, samoin yksiäänisenä. Sen alkuun oli kirjoitettu lainaus psalmista 149. Näin molempia vihkoja voitiin käyttää jo yhdistyksen ensimmäisessä kesäjuhlassa 1.–2. heinäkuuta 1874 Helsingissä.
Hymander jatkoi toimittamistyötään seuraavina vuosina. Siionin kanteleen toinen vihko ilmestyi 1875 (nrot 37–75), kolmas vihko 1877 (nrot 76–107) ja neljäs 1881 (nrot 108–140). Näin oli koolla yhteensä 140 laulua. Vuonna 1883 ilmestyi Siionin Kanteleen ensimmäinen sävelmistö, vuonna 1885 30 laulun lisävihko tekstipainoksena ja lisävihkon sävelmistö vuonna 1887. Lisävihkon toimittamisessa olivat mukana Hymanderin lisäksi myös Johannes Bäck ja Karl Gustaf Grönlund. Näin suomenkielisessä kirjassa oli koolla 170 laulua. Ne olivat evankelisen liikkeen omien kirjoittajien (Hedberg, Hymander, G.W. Rask, Kleofas Nordlund, ym.) tuotteita, Ruotsin evankelisten lauluja (Lina Sandell, C. O. Rosenius, ym.), Saksan virsikokoelmista suomennettuja, anglosaksisia lauluja sekä kotimaan muiden hengellisten liikkeitten julkaisuista saatuja. SK 1892 laitos Siionin kannelta on lisätty ja uudistettu 140 vuoden aikana monta kertaa. Uusia laitoksia ja lisäyksiä on julkaistu nopeassa tahdissa Opettaja Emanuel Tamminen (rovasti K. V. Tammisen isä) käänsi Sionsharpanista lauluja 1880-luvun lopulla ja niitä tarkastamaan asetettiin komitea, jonka tehtäväksi näin tuli laatia vuoden 1892 lisätty ja uudistettu Siionin kannel. Komiteaan kuuluivat Julius Engström, E.A. Forssell, Anders V. Tiusanen, K. G. Grönlund ja toimistonhoitaja Johannes Roos. Tekstejä uudistivat mm. opettaja K. J. Rahikainen ja lehtori Jooseppi Mustakallio. Komitea sai työnsä valmiiksi1892 ja samana vuonna kirja jo ilmestyi. Laulujen lukumäärä oli nyt 275 ja lisäksi Voglerin Hoosianna. Kokoelmaan liittyneen uuden sävelmistön toimitti nuori nouseva säveltäjä- ja musiikin tutkijakyky Ilmari Krohn. Ilmari Krohn teki kirjaan monia omia sävellyksiään. Yksiääninen Siionin kannel ilmestyi vuonna 1895.
SK 1900 lisävihko, lähetyksen ja autuuden lauluja Erityisesti Sleyn lähetystyön alkaminen Japanissa aiheutti myös laulukirjaan uuden lisäyksen vuonna 1900. Jo ensimmäisten lähettien lähtöjuhlaan Helsingissä syyskuussa 1900 ilmestyi vihkonen lähetyslauluja. Kanteleen laulumäärä nousi 300:aan, kun lisäyksessä oli 35 laulua. Uusista lauluista mainittakoon Julius Engströmin ”Jeesus käskenyt on evankeliumia” ja ”Ilomielin lauleskelen” (nykyinen ”Kiitosmielin laulaa tahdon”). Engströmin teki lisävihkoon myös muutamia merkittäviä suomennoksia kuten Lina Sandellin laulun käännöksen ”Päivä vain ja hetki erältänsä”, joka on myös nykyisen virren 338 pohjana.
Laulukirjan uuden sävelmistön 1902 toimitti pastori Emil Törnvall. Samassa niteessä oli yhteen koottuna Siionin Kanteleen, Sionsharpanin, Lasten Laulukirjan ja Barnens Sångbokin laulujen neliääniset sävelmät. Kukin nuottikuva oli painettu vain kerran ja neljän kokoelman lauluista oli viittaukset toisiinsa sävelmän löytämiseksi.Jäähyväislauluja. Helsinki 1900 (japaninlähetyslauluja SK:een)Siionin Kanteleen ja Lasten Laulukirjan Säwelistö. Melodier till Sionsharpan och Barnens Sångbok. Helsinki/ Helsingfors 1902. Alkulause 1901: neljän kokoelman yhteissävelmistön sovitti ja toimitti pastori Emil Törnwall ja tarkasti maisteri K. FlodinSuomen Lutherilainen Evankeliumiyhdistys 1873–1923. Helsinki 1923 s. 32Lauri Koskenniemi, Suomen evankelinen liike 1896–1916. Helsinki 1984 s. 143–144.
SK 1910 laaja lisävihko Jälleen kokoelmaan lisättiin lauluja vuonna 1910. Mainos Sanansaattaja nro 6 / 15.3.1910 s. 95 laaja ilmoitus tiesi kertoa: ”Sionin Kannel uusi painos on nyt ilmestynyt, siinä on kaikki entiset laulut mukana ja lisäksi 190 uutta eli nyt yhteensä 500 laulua.” Laajaa lisävihkoa toimitti ensin toimikunta Julius Engström, Emerik Lyytinen, Heino Pätiälä ja Verneri Niinivaara. Mutta kun työ eteni hitaasti, annettiin vuonna 1909 koko tehtävä pastori K. V. Tammiselle, joka teki työn ripeästi. Tekstien lisävihko julkaistiin myös erillisenä.
Sävelmistö ilmestyi vuonna 1911 (painovuosi, nimisivulla1912). Se oli laadittu koko kirjaa varten, koska vuoden 1902 neljän kirjan yhteissävelmistö oli osoittautunut hyvin hankalaksi käyttää säestäjien selatessa kesken seuroja sävelmistöä löytääkseen nuotin) ja 1-ääninen nuottikirja vuonna 1913.Seppo Suokunnas, Ilolaulu Jeesuksesta, Siionin Kanteleen käsikirja 1975 s. 101–102Seppo Suokunnas, Virsisäveltäjä ja pappi Lars Emil Törnvall 1861–1926, Kotimatkalla 2009 s. 137–152Lauri Koskenniemi, 1984 s. 238–239.Lauri Koskenniemi, Vieläkin lähetyslaulujen synnystä. – Sanansaattaja 19.7.1990.
SK 1923, tekstikirja ja sävelmistö uudistettu Suurempi Siionin Kanteleen uudistus tehtiin työryhmällä 1920-luvun alussa. Tämä vuonna 1923 ilmestynyt, uudistettu Siionin Kannel tunnetaan "Tammisen kanteleena" päätekijänsä rovasti, samasta vuodesta yhdistyksen johtajana aloittaneen rovasti Kauko Veikko Tammisen mukaan. Kirjassa oli nyt 585 laulua. Komiteassa toimivat Tammisen lisäksi opettaja Antti Pitkänen, past. A. E. Koskenniemi ja past. Tuure Toivio. Samana vuonna ilmestyneen sävelmistön tärkein puuhamies oli Uskelan kanttori Rikhard Mäkinen. Yksiääninen nuottikirja ilmestyi vuonna 1925.Siionin kannel. (korjattu ja lisätty tekstilaitos). Helsinki 1923. Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan alkusana.Siionin kanteleen sävelistö. Helsinki 1923. Alkusana.Suomen Lutherilainen Evankeliumiyhdistys 1873–1923. Helsinki/Porvoo 1923 s. 31–32.Paavo Tamminen, Piirteitä Siionin kanteleen historiasta, pro gradu 1950Seppo Suokunnas, Ilolaulu Jeesuksesta. Siionin Kanteleen käsikirja 1975Seppo Suokunnas, Hengellinen laulu evankelisessa liikkeessä. Kotimatkalla 1979Lauri Koskenniemi, Avara ja tinkimätön. K. V. Tammisen elämä 1882–1946. Pieksämäki 1994 s. 170–176.Seppo Suokunnas, Autuuden lauluja 140 vuotta. Siionin kanteleen laitoksia, tekijöitä ja historiaa 1874–1999. Kotimatkalla 2014
Sävelmistöt 1939 ja 1948 Vuoden 1923 tekstikannelta varten ilmestyi jälleen vuonna 1939 kokonaan uusittu sävelmistö. Sen toimitti pastori A. E. Koskenniemi apunaan pastorit Toivo Harjunpää ja Arvo Korpinen. Asiantuntijoina olivat säveltäjät Heikki Klemetti ja Ilmari Krohn.
Jälleen vuonna 1948 ilmestyi uusi Siionin Kanteleen sävelmistö, jonka myös toimitti rov. A. E. Koskenniemi. Nyt apuna olivat pastorit Lauri Koskenniemi ja Kauno Salo. Sävelmiä oli vaihdettu ja uutena tuotu laulukirjaan suomalaisia hengellisiä kansansävelmiä ja koraalitoisintoja. Uusi yksiääninen nuottikirja julkaistiin vuonna 1950, laulutekstit eivät olleet tässä vaiheessa muutoksen alla.Siionin kanteleen sävelmistö. Seitsemäs painos. Turku 1948. Evank. yhdistyksen johtokunnan alkusanaSeppo Suokunnas, Autuuden lauluja 140 vuotta, Kotimatkalla 2014
Vuoden 1961 Siionin Kanteleen valmistelu Rovasti ja Luther-suomentaja A. E. Koskenniemi lähti myös 1950-luvulla tekemään tekstilaitoksen uudistusta kääntämällä saksalaisista lähteistä 1600- ja 1700-luvun perusluterilaisia virsiä suomeksi sekä laatimalla ehdotuksen uudeksi laulukirjaksi.
Vuodesta 1952 Siionin Kanteleen uudistamista jatkoi rov. Toivo Rapelin johtama komitea, jossa työskentelivät mv kunnallisneuvos Juho Kurki, saarnaaja Elias Sarkia ja pastori Paavo Tamminen sekä prof. Jouko Vuorinen. Viimeksi mainittu jättäytyi pian sivuun. Vuonna 1958 (5.4.1959) asetettuun toiseen tarkistuskuntaan tulivat Rapelin, Kurjen ja P. Tammisen lisäksi myös pastorit Lauri Koskenniemi ja Esa Santakari. Vanhojen tekstien tarkistamisessa merkittävimmän työn tekivät Esa Santakari ja Paavo Tamminen. Kauttaaltaan uudistettu ja lisätty Siionin kannel (tekstilaitos) ilmestyi vuonna 1961 käsittäen 535 laulua. Uusia lauluja oli saatu muun muassa Juho Kurjelta, piirisihteeri Lauri Saalastilta, kirjailija Liisa Vuoriselta ja piirisihteeri Otto Laitiselta.
Uutta sävelmistöä laatineeseen toimikuntaan kuuluivat Toivo Rapeli (pj), kuoronjohtaja Oiva Kumpunen, säveltäjä Arvo Laitinen, kanttori Väinö Karttunen ja Lauri Koskenniemi. Sävelmistö ilmestyi vuonna 1964 ja yksiääninen Siionin kannel vuonna 1967. Kumpunen, Laitinen ja Karttunen olivat tehneet Kanteleeseen useita uusia sävellyksiä.