pienoiskuva|Uranuksen kuita oikeassa kokosuhteessa: Puck, Miranda, Ariel, Umbriel, Titania ja Oberon.
Uranuksen kuut ovat planeetta Uranusta kiertäviä kuita, joita on löydetty 28 kappaletta (23. toukokuuta 2023). 29. kuu on löydetty, mutta tulokset odottavat vertaisarviointia.
Kaikki Uranuksen kuut ovat saaneet nimensä William Shakespearen ja Alexander Popen teoksissa esiintyvien henkilöhahmojen mukaan.
Löytyminen Kaksi suurinta kuuta, Titanian ja Oberonin, löysi William Herschel 13. maaliskuuta 1787 päivälleen seitsemän vuotta sen jälkeen, kun hän oli tehnyt ensihavaintonsa Uranuksesta. William Lassell löysi Arielin ja Umbrielin vuonna 1851. William Herschelin poika John nimesi vuotta myöhemmin silloin tunnetut neljä kuuta. Seuraavan kuun, Mirandan, löysi Gerard Kuiper vuonna 1948.
Voyager 2 -avaruusluotaimen ohitus tammikuussa 1986 lisäsi tunnettujen kuiden määrää kymmenellä, ja myöhemmin löydettiin vielä yksi kuu lisää luotaimen vanhoja kuvia tutkimalla.
Maasta käsin planeettaa kiertäviä kappaleita on löydetty sittemmin vielä lisää: kaksi vuonna 1997, kolme vuonna 1999, kolme vuonna 2001 ja kolme vuonna 2003. Uusimmat löytyneet kuut ovat pienikokoisia ja todennäköisesti planeetan kiertoradalleen kaappaamia asteroideja. On hyvin luultavaa, että Uranuksella on vastaavanlaisia satelliitteja yhä löytämättä.
Ominaisuudet pienoiskuva|Mallinnus suurimpien kuiden rakenteesta. Kuut eroavat toisistaan suuresti. Neljä suurinta kuuta ovat yli tuhannen kilometrin läpimittaisia, kun taas pienimmät kuut ovat noin kymmenen kilometriä halkaisijaltaan. Sisimmät kuut, Cordelia ja Ofelia, kiertävät uloimman Epsilon-renkaan molemmin puolin niin sanottuina paimenkuina. Uloin tunnettu kuu, Ferdinand, puolestaan kiertää retrogradista rataa noin 400 kertaa kauempana etäisyydellä, joka vastaa yli kolmannesta Merkuriuksen ja Auringon välisestä etäisyydestä. Neljää ulointa kuuta lukuun ottamatta kuiden kiertoradat ovat varsin lähellä ympyrää ja sijaitsevat planeetan päiväntasaajan tasolla.
Taulukko Uranuksen kuut. Vertailun vuoksi Uranuksen säde on 25 560 km. Uranuksen renkaat ovat 38 000–51 140 km:n päässä planeetan keskipisteestä ja sisin kuu kiertää uloimpien renkaiden välissä. Nimi Numero Kuva Keskihalkaisija (km) Massa (kg) Kiertoradan keskisäde (km) Kiertoaika (d) Löytöaika Cordelia VI 40 (50 × 36) ~ 4,5 × 1016 49 770 0,335034 d 1986 Ofelia VII 43 (54 × 38) ~ 5,4 × 1016 53 790 0,376400 d 1986 Bianca VIII 51 (64 × 46) ~ 9,3 × 1016 59 170 0,434579 d 1986 Cressida IX 80 (92 × 74) ~ 3,43 × 1017 61 780 0,463570 d 1986 Desdemona X 64 (90 × 54) ~ 1,78 × 1017 62 680 0,473650 d 1986 Juliet XI 94 (150 × 74) ~ 5,57 × 1017 64 350 0,493065 d 1986 Portia XII 135 (156 × 126) ~ 1,68 × 1018 66 090 0,513196 d 1986 Rosalind XIII 72 ~ 2,54 × 1017 69 940 0,558460 d 1986 Cupid XXVII ~ 17,8 3,8 × 1015 74 800 0,618 d 2003 Belinda XIV 50px 81 ~ 3,57 × 1017 75 260 0,623527 d 1986 Perdita XXV ~ 26,6 1,3 × 1016 76 420 0,638 d 1986 Puck XV 50px 162 ~ 2,89 × 1018 86 010 0,761833 d 1986 Mab XXVI ~ 24,8 1,0 × 1016 97 734 0,923 d 2003 Miranda V 50px 471,6 (481 × 468 × 466) 6,59 × 1019 129 390 1,413479 d 1948 Ariel I 50px 1157,8 (1162 × 1156 × 1155) 1,35 × 1021 191 020 2,520379 d 1851 Umbriel II 50px 1169,4 1,17 × 1021 266 300 4,144177 d 1851 Titania III 50px 1577,8 3,53 × 1021 435 910 8,705872 d 1787 Oberon IV 50px 1522,8 3,01 × 1021 583 520 13,463239 d 1787 Francisco XXII ~ 12 ~ 1,3 × 1015 4 276 000 −266,6 d 2001 Caliban XVI ~ 98 ~ 7,3 × 1017 7 231 000 −579,7 d 1997 Stefano XX ~ 20 ~ 6 × 1015 8 004 000 −677,4 d 1999 Trinculo XXI ~ 10 ~ 7 × 1014 8 504 000 −759,0 d 2001 Sycorax XVII ~ 190 ~ 5,4 × 1018 12 179 000 −1 288,3 d 1997 Margaret XXIII ~ 11 ~ 1,3 × 1015 14 345 000 1 694,8 d 2003 Prospero XVIII ~ 30 ~ 2,1 × 1016 16 256 000 −1 977,3 d 1999 Setebos XIX ~ 30 ~ 2,1 × 1016 17 418 000 −2 234,8 d 1999 Ferdinand XXIV ~ 12 ~ 1,3 × 1015 20 901 000 −2 823,4 d 2001 S/2023 U1 2023 S/2025 U1 2025 Negatiivinen kiertoaika tarkoittaa retrogradista rataa (vastakkaiseen suuntaan kuin Aurinkokunnan kappaleet yleensä).
Katso myös S/2023 U 1 S/2025 U 1
Lähteet
Aiheesta muualla