thumb|Arabikolikko vuosilta 696–699. Kuvassa kalifi Abd al-Malik, toisten mukaan Messias.Popp, 2013, s. 108, 118 Abd al-Malik ibn Marwan oli Lähi-idän arabivaltakunnan kalifi vuodesta 680 tai 685 vuoteen 705. Hänestä tiedetään joko paljon tai vähän sen mukaan, miten paljon luotetaan hänestä kertovaan islamilaiseen perimätietoon, joka on kirjoitettu 800- ja 900-luvuilla.Robinson, 2009, s. 216

Abd al-Malik otti käyttöön arabian hallintokielenä, kun hänen edeltäjänsä Muawija oli käyttänyt kreikkaa. Persiaan hän nimitti kuvernöörikseen ja varakuninkaakseen kenraalinsa Al-Hajjaj ibn Yusufin (693–714). Al-Malik antoi uuden sysäyksen valloituksille, jotka suuntautuivat ensin Afrikkaan ja sitten Iraniin. Valloitukset jatkuivat Walid I:n aikana ja johtivat lännessä Espanjan ja idässä Syndin ja Transoxianan valtaamiseen. Kalifaatin rajat siirtyivät tällöin Euroopan mantereelle, Induksen laaksoon ja Kiinaan. Al-Malik rakennutti vuonna 691 Jerusalemiin Kalliomoskeijan, erikoisen temppelin, jossa ei ollut moskeijaan tai kirkkoon kuuluvaa rukoussalia eikä islamilaista rukoussuuntaa osoittavaa mihrabia. Kalliomoskeijan seiniä kiertää al-Malikin uskonnollinen julistus, joka on historiallinen dokumentti arabivaltakunnan uskonnosta 600-luvun lopulla.

Ristiriitaisia mielipiteitä on esitetty siitä, miksi kultin keskukseksi valittiin Jerusalem eikä Mekkaa, ja mitä Kalliomoskeijan julistus kertoo al-Malikin uskonnosta. Erilaisia näkemyksiä on esitetty myös al-Malikin taustasta, valtaan nousun tavasta ja ajankohdasta sekä al-Zubayrin kapinaliikkeestä ja sen kukistamisesta.

Al-Malikin tausta Muawijan pojista hallitsijoina ei ole säilynyt arkeologista tietoa, joten he eivät ehkä koskaan olleet hallitsijoita.Popp, 2010, s. 38 Sama koskee Tabarin mainitsemaa al-Malikin isää Marwania, josta ei löydy arkeologista tietoa. Gross, Ohlig, Popp ja Puin kirjoittavat, että ainoa arkeologinen dokumentti, joka yhdistää toisiinsa sanat "Abd al-Malik" ja "Marwan", on arabialais-sassanidinen kolikko, jossa on teksti APDULMALIK-I MRWANAN.Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 15 Al-Malikin isännimeä "ibn Marwan" on pidetty käännösvirheenä, sillä alkuperäinen teksti tarkoittaa syyroarameaksi luettuna "mies Mervistä", mikä viittaa Mervin kaupunkiin Persian Khorasanissa. Abd al-Malik ei siten olisi "Marwanin poika" vaan "merviläinen".Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 15; Popp, 2013, s. 122

Hallituskausi + Hallituskausien vertailu: perimätieto vs. arkeologinen aineisto (kolikot) Hallitsija Perimätieto Arkeologia Muawija I 661–680 661–678 Jazid I 680–682 – Muawija II 683–684 – Marwan ibn al-Hakam 684–685 – Abd al-Malik 685–705 680–705 "vastakalifi" al-Zubayr 683–692 673–680 Islamilaiset lähteet Islamilaisen perimätiedon mukaan al-Malikin hallintoa oli edeltänyt hallitsijana Muawija I (661–680).Robinson, 2005, s. 16Haeri, 1995, s. 100 800-luvun lopulla kirjoittanut al-Tabari katsoi Muawijan aloittaneen umaijadisuvun dynastian arabien hallitsijoina Damaskoksessa. Islamilaisen perimätiedon mukaan valta siirtyi Muawijalta hänen pojalleen Jazid I:lle (680–682), jota seurasi tämän poika Muawija II (683–684).

Sen jälkeen valta siirtyi Muawijan pojilta tämän serkulle Marwan ibn al-Hakamille (684–685), joka oli ollut kolmannen oikeaan johdetun kalifi Uthmanin suosikki ja hänen tärkein neuvonantajansa Medinassa.Haeri, 1996, s. 102 Tabarin mukaan Marwania seurasi hallitsijana hänen poikansa Abd al-Malik vuonna 65 (685 jaa.).Al-Tabari, 1989, s. 160Petersen, s. 217.Nagendra, s. 506. Tabarin mukaan al-Malikin isän nimi oli näin ollen Marwan, mistä seuraa al-Malikin nimenä "ibn Marwan".

Al-Malikin valta ei kuitenkaan heti ollut täydellinen, sillä al-Tabarin mukaan Abdallah ibn al-Zubayr (624–692) oli hänen vastustajansa Mekassa vuosina 683–692.Popp, 2008, s. 64–70 Vuonna 690 kalifi voitti kapinalliskenraali Musabin, Abdallah ibn al-Zubayrin veljen, ja seuraavana vuonna valloitti Medinan sekä 692 Mekan, jolloin vasta al-Malikista tuli koko valtakunnan kiistaton hallitsija.Petersen, s. 219.

Arkeologiset lähteet Arkeologiset kolikkolöydöt ovat antaneet perimätiedosta poikkeavan kuvan tapahtumista ja vallanperimyksistä. Niiden nojalla Muawija hallitsi Damaskoksessa ainoastaan vuoteen 58 (678 jaa.) eikä 661, sillä tämän jälkeen hänen nimeään ei esiinny arkeologisissa lähteissä.Popp, 2008, s. 67–68 Abd al-Malik nousi valtaan jo vuonna 60 (680 jaa.) eikä 685, sillä tästä löytyy todiste Darabissa lyödystä kolikosta, jossa hänen nimensä ohella oli teksti "uskovien komentaja". Arkeologisten tietojen nojalla hän todellisuudessa hallitsi vuodet 60–81, mikä vastaa vuosia 680–705 jaa.

Volker Popp pitää väitettä al-Zubayrin hallitusvallasta Mekassa epäuskottavana. Kaikki häntä koskevat kolikkotiedot ovat Farsista vuosilta 673–680. Kolikkotekstit on tehty keskipersialaisella kirjaimistolla ja rahoissa on kuva zarathustralaisesta tulitemppelistä. Hänen nimensä voi tulkita tarkoittavan farsilaista kotipaikkaa: "Abdallah Zubirilainen". Popp, 2008, 64–70

Numismaatikko Volker Popp katsoo, että arkeologinen aineisto on luotettavampaa kuin al-Tabarin selostus, joka on ajallisesti myöhäinen ja perustuu suullisiin lähteisiin. Popp toteaa, että Tabari siirtää al-Zubayrin vastakalifaatin alkamisen kymmenellä vuodella eteenpäin, vuodesta 53 vuoteen 63. Hän arvelee, että kyseessä on ollut kirjallinen sommitelma, missä al-Zubayrin "oikeauskoinen" vastakalifaatti on haluttu sijoittaa symmetrisesti vuoteen 63, koska se olisi tällöin ollut tarkalleen Muhammedin hidzran ja abbasidien vallankumouksen (126 jälkeen hidzran) puolivälissä.

Al-Malikin politiikka thumb|Arabialainen kolikko Abd al-Malikin ajalta. Teksteinä muhammad rasul allah ja Jerusalem, Palestiina. Merkintä M on rahan arvo, 40 mummiaa.Popp, 2010, s. 55 Al-Malik oli ensimmäinen historian tunnistama hallitsija, joka käytti itsestään nimitystä Khalifat Allah, joka tarkoitti Jumalan puolestapuhujaa. Kunnianimi oli vastaus Bysantin keisarin Justinianus II:n (685–695) käyttöön ottamalle tittelille ”Jumalan palvelija” (lat. servus Christi). Uudet arvonimet liittyivät muutokseen hallitsijoiden legitimaatiossa. Vuonna 629 Bysantin keisari Herakleios oli vaihtanut roomalaisen arvonimensä autocrator nimeen basileus, jolla aiemmin tarkoitettiin vasallikuningasta. Nimenmuutoksella haluttiin osoittaa, että oikea hallitsija oli Kristus, ja keisari oli vain hänen alaisensa.Popp, 2010, s. 75 Vastaavasti al-Malik halusi osoittaa, että hänen valtansa tuli yksin Jumalalta.

Abd al-Malik otti käyttöön arabian hallintokielenä, kun Muawija oli käyttänyt kreikkaa. Persian alueelle hän nimitti kuvernöörikseen ja varakuninkaakseen kenraalinsa Al-Hajjaj ibn Yusufin (693–714). Al-Malik antoi myös uuden sysäyksen valloituksille, jotka suuntautuivat ensin Afrikkaan ja sitten Iraniin. Valloitukset jatkuivat Walid I:n aikana ja johtivat lännessä Espanjan valloitukseen ja idässä Syndin ja Transoxianan valtaamiseen, jolloin kalifaatin rajat siirtyivät Euroopan mantereelle, Induksen laaksoon ja Kiinaan.Hoyland, 2017, s. 140

Abd al-Malikilla oli rauhansopimus Bysantin kanssa, jonka nojalla al-Malik maksoi veroa Bysantille ja jakoi eräiden raja-alueiden (Kypros, Armenia, Georgia) verotuotot sen kanssa.Popp, 2010, s. 57

Uskontopolitiikka thumb| Abd al-Malikin aikana lyödyssä kolikossa näkyy kristillisiä symboleja, jotka poistuivat hänen hallintokaudellaan. Merkintä M tarkoittaa rahan arvoa. Kun al-Malik tuli valtaan hänen kalifaattinsa oli uskonnollisesti kirjava.Popp, 2010, s. 52 Kaupunkien asukkaat olivat yleensä kristittyjä. Iranissa useimmat heistä olivat Jeesuksen kahtalaiseen luontoon uskovia nestoriaaneja, Armeniassa Jeesuksen yhteen luontoon uskovia monofysiitteja, jotka Syyriassa tunnettiin jakobiitteina. Egyptissä koptit jakoivat Nikean uskontunnustuksen mukaisen käsityksen Kristuksesta. Arabien valtaosa oli vielä pakanoita; Iranissa oli edelleen zarathustralaisia ja manikealaisia, ja valtakunnassa oli luonnollisesti juutalaisia. Koska syyrialaisia väestöjä yhdisti sama kieli eli aramea juutalaisten ja kristittyjen uskonnolliset näkemykset lähestyivät toisiaan.Ohlig, 2010, s. 371

600-luvun alussa käyty sota Bysantin ja sassanidivaltakunnan välillä oli osoittanut sen voimanlisän, minkä valtionuskonto voi antaa. Volker Poppin mukaan myös Abd al-Malik halusi vakiinnuttaa valtakunnassaan yhteisen uskon, joka lujittaisi hänen asemaansa. Hän nojautui silloin kotiseutunsa Mervin uskonnollisiin käsityksiin. Kalifi Abd al-Malikin edustamasta uskonnosta on erilaisia käsityksiä. Jos luotetaan islamilaiseen perimätietoon, kuten muslimit ja useimmat arabistit tekevät, katsotaan, että al-Malik oli muslimi, vaikka ei kaikkein hartainta laatua.Haeri, 1996, s. 103 Skeptikot ovat rakentaneet uudenlaista kuvaa al-Malikista arkeologisen todistusaineiston varassa.

Abd al-Malikin lyömistä kolikoista ei enää löydy ristiä kuten Muawijan aikana. Uutena kuva-aiheena on Volker Poppin tulkinnan mukaan kivistä tehty röykkiö, ”todistuskivi” eli Yagar Sahaduta. Se liittyy Raamatun tarinaan. Jaakob näki unessa näyn, jossa Jumala lupasi hänelle ja hänen jälkeläisilleen maan, jossa hän lepäsi. Herättyään Jaakob pystytti päänaluskiven patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo (1. Moos. 28: 12–22). Kolikon tunnus korosti sitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala oli antanut Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan.Popp, 2010, s. 60–62 Se oli myös osoitus al-Malikin eskatologisesta opista, jossa Palestiina korostui lopun aikojen tapahtumapaikkana.

Ristin katoaminen osoitti halua erottautua Bysantin käyttämistä tunnuksista. Uusi symboli, todistuskivi, ankkuroi arabivaltakunnan kuvastoa vanhatestamentilliseen, abrahamilaiseen perintöön. Ristisymboli ei toisaalta idän kirkoissa ollut tärkeä, koska niissä ei uskottu Jeesuksen ristiinnaulitsemisella olleen samaa erityismerkitystä kuin latinalaisessa ja kreikkalaisessa kristinuskossa.Ohlig, 2013, s. 238 Jonkin aikaa risti korvattiin kolikoissa palmulla, jonka juurella Jeesus teki ihmeen, kun pyhä perhe oli pakenemassa Egyptiin.Popp, 2013, s. 81 Siihen liittyvä tarina löytyy Pseudo-Matteuksen evankeliumista.

Jerusalemin Kalliomoskeija thumb|Jerusalemiin vuonna 691 rakennettu Kalliomoskeija ja sen friisiteksti kertovat kalifi al-Malikin omaksumasta uskonnosta.

Al-Malikin edustama arabimonoteismi näki itsensä Israelin perinteen seuraajana. Jerusalem eli Siion oli Abd al-Malikille maailmanlopun tapahtumien keskus. Hän rakensi JerusaleminTemppelivuorelle Bysantin avustamana pyhäkön, joka piirtokirjoitusmerkinnän mukaan valmistui vuonna 72 eli 694 jaa. Valmistumisvuotena pidetään silti yleisemmin vuotta 691. Englannin kielellä se tunnetaan nimellä ”Dome of Rock” ja suomeksi Kalliomoskeijana. Se pystytettiin paikalle, jossa viimeinen tuomio pantaisiin toimeen Jeesuksen toisen tulemisen tapahtuessa. Al-Malik antoi myös kunnostaa Damaskoksen ja Jerusalemin välisen maantien pyhiinvaelluksia varten. Jerusalemista tuli näin arabikristillisyyden uusi keskus.Popp, 2010