Karthago (; , Qart-Ḥadašt, "uusi kaupunki") oli historiallinen kaupunki Pohjois-Afrikassa nykyisessä Tunisiassa. Karthagon perustivat Tyroksen kaupungista tulleet foinikialaiset perimätiedon mukaan 800-luvulla eaa. Kaupankäynnin ansiosta Karthagosta tuli 500-luvulla eaa. läntisen Välimeren alueen suurvalta, jolla oli laaja imperiumi siirtokuntineen. Karthago kävi kilpailevia Välimeren valtioita vastaan useita sotia. Roomalaiset löivät Karthagon puunilaissodissa, ja Karthago tuhottiin 146 eaa. kolmannen puunilaissodan jälkeen. Roomalaiset perustivat vuonna 122 eaa. Karthagon paikalle roomalaisen siirtokunnan ja siitä tuli yksi valtakunnan merkittävimmistä kaupungeista. Seuraavan vuosituhannen aikana kaupunkia hallitsivat vandaalit, Bysantti ja arabit, ja lopulta se jäi Tunisin kaupungin alle.
Historia Perustaminen Tyroksen kaupungista tulleet foinikialaiset perustivat Karthagon Tunisianlahdelle kertoman mukaan vuonna 814 tai 813 eaa. Vuosiluku on sisilialaisen historioitsijan Timaios Tauromenionlaisen antama, mutta vanhoissa lähteissä on esitetty muitakin lukuja. Alueelta on löydetty kivitalojen perustuksia ajalta ennen vuotta 750 eaa. ja radiohiiliajoitettuja karjan ja lampaiden luita noin ajalta 835–800 eaa.Hoyos 2010, s. 3–7. Kaupungin nimi tulee foinikian kielen sanoista Qart-ḥadašt, ’uusi kaupunki’.Hoyos 2010, s. 6. Junianus Justinuksen mukaan siirtokunta perustettiin alun perin toiseen paikkaan, läheiselle Byrsa-kukkulalle, mutta siirrettiin huonojen ennusmerkkien johdosta alemmas.Hoyos 2010, s. 9.
Perimätiedon mukaan Tyroksen petollisen kuningas Pygmalionin sisko Elissa (myöhemmin nimeltään Dido) pakeni veljeään Libyaan ja perusti seuraajiensa kanssa sinne Karthagon. Kertomus on kreikan- ja latinankielisten kirjoittajien välittämä ja totuusarvoltaan epävarma.Hoyos 2010, s. 7–8.
Sijainti thumb|Karthago sijaitsi kaupankäynnin kannalta hyvin suotuisasti Tunisianlahden sopukassa Välimeren etelärannikolla. Varhainen Karthagon kaupunki sijaitsi Tunisianlahteen työntyvällä nuolenpäänmuotoisella niemellä sijaitsevien Byrsa-kukkulan ja muiden kukkuloiden sekä meren välisellä alangolla. Etelässä oli Tunisjärvi. Sade oli epäsäännöllistä, ja makeaa vettä saatiin lähteistä ja kaivoista. Paikka soveltui hyvin asutukseen, ja foinikialaiset loivat libyalaisten kanssa hyvät kauppasuhteet. Sisiliaan oli meriteitse vain 140 kilometriä, ja Sardiniakin oli melko lyhyen laivamatkan päässä, mikä oli tärkeää kaupankäynnin kannalta. Kaksi vuosisataa perustamisensa jälkeen Karthagon kaupunki oli jo 55–60 hehtaaria laaja, yhtä suuri kuin Tyros. Kaupungin varhaishistoria on kuitenkin yhä paljolti hämärän peitossa.Hoyos 2010, s. 12–13.
Nousu mahtivallaksi thumb|300px|Karthagon hallitsemat alueet ennen ensimmäistä puunilaissotaa 264 eaa. Karthagolaiset ja numidialaiset sekoittuivat ajan kuluessa seka-avioliittojen myötä. Vuoteen 500 eaa. mennessä lähelle oli perustettu myös Kerkuane-niminen foinikialaiskaupunki ja muitakin pikkukaupunkeja. Kartagolaiset hallitsivat niemeään 500-luvun lopulla jo niin, että he pystyivät kieltämään vastaperustetun Rooman kauppalaivoja purjehtimasta sen länsirantoja. Sisämaita karthagolaiset eivät asuttaneet ennen 400-luvun loppua, vaikka sen vaikutus olikin tuolloin jo merkittävä Sisiliassa ja Sardiniassa. Karthagolaiset maksoivat libyalaisille (itäisille numidialaisille) vuokraa paikasta vuoteen 480 eaa. saakka, kunnes he olivat riittävän vahvoja lopettaakseen maksunsa.Hoyos 2010, s. 16–19.
Karthagon kauppa ja vaikutusvalta kasvoivat nopeasti etenkin 600-luvun eaa. aikana. Aluksi se perusti siirtokuntia Pohjois-Afrikan rannikolle ja esti samalla kreikkalaisia tekemästä samaa. Karthagon valvomat afrikkalaiskaupungit maksoivat Karthagolle suojelurahaa ja tarjosivat sille pyydettäessä sotilasapua, mutta ne säilyttivät omat lakinsa ja instituutionsa.Hoyos 2010, s. 39–41. Kaupankäynnin ansiosta Karthagosta tuli 500-luvulla eaa. läntisen Välimeren alueen suurvalta. Merkittävä tulonlähde sille olivat Pohjois-Afrikan ja Espanjan hopeakaivokset.
Karthago teki Rooman kanssa sopimuksen vuonna 509 eaa. Sopimuksessa Libyan, Sisilian ja Sardinian rannikkoihin viitattiin karthagolaisten hallitsemina, ja roomalaisten laivojen pääsyä niille rajoitettiin.Hoyos 2010, s. 44–45. Sardinian karthagolaissiirtokunnat sijaitsivat etupäässä saaren lounaisrannikolla ja Sisilian siirtokunnat länsirannikolla.Hoyos 2010, s. 45–47.
Joskus 400-luvun eaa. alussa karthagolainen tutkimusmatkailija Hanno Merenkulkija purjehti Afrikan länsirannikkoa myöten etelään ja perusti Marokon rannikolle siirtokuntia.Hoyos 2010, s. 51–53.
Sodat ja tuhoutuminen Karthago kävi useita sotia kilpailevia Välimeren valtioita vastaan. Valtakunnan sotapäälliköistä tunnetuimpia olivat Hannibal, Hamilkar Barka ja Hasdrubal.Hoyos 2010, s. xxvi–xxxii.
Roomalaiset löivät Karthagon puunilaissodissa, jotka alkoivat 264 eaa. Karthago tuhottiin ja poltettiin lopulta 146 eaa. kolmannen puunilaissodan päätteeksi. Sotaa edelsi roomalaissenaattori Caton puheidensa lopussa väitetysti viljelemä kuuluisa lausahdus Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava (Ceterum censeo Carthaginem esse delendam).“Furthermore, I am of the opinion that Carthage should be destroyed”, Bruno Van de Casteele, 10.5.2015, Skeptoid
Kuuluisan tarinan mukaan roomalaiset olisivat hävittäneet Karthagon täydellisesti ja kylväneet maaperään suolaa estääkseen minkään kasvamasta siinä. Todellisuudessa kaupungin massiiviset rauniot olivat selvästi nähtävissä vielä vuosisatoja tapahtuneen jälkeen. Kertomukset täydellisestä hävityksestä ovatkin myöhäisantiikin historiankirjoituksen liioittelua. Ensimmäiset kirjalliset maininnat suolan kylvämisestä ovat vasta 1800-luvulta jaa.
Rooman osana thumb|Puunilaiselta ja euralaiselta ajalta jäljelle jääneet rauniot nyky-Karthagon kartalla. Keskellä Byrsa-kukkula. Puunilaissotien jälkeen Karthagosta tuli osa Rooman valtakuntaa. Rooman senaatti antoi määräyksen perustaa Karthagon paikalle siirtokunta 122 eaa., mutta tämä pyrkimys ei vielä ollut menestyksekäs. Myöhemmin Julius Caesar asutti paikalle maattomia Rooman kansalaisia, ja 29 eaa. Augustus perusti sinne African provinssin hallintokeskuksen. Sen jälkeen paikka vaurastui nopeasti. 200-luvun lopulla kaupunki sai piispanistuimen, ja sen merkkihenkilöihin lukeutuivat kirkkoisät Tertullianus ja Cyprianus. Kaupunki alkoi taantua 200-luvun puolivälissä.
Myöhempää historiaa Vandaalien kuningas Geiserik valtasi Karthagon yllätyshyökkäyksellä 19. lokakuuta 439Gaiseric Encyclopædia Britannica. Viitattu 22.7.2022. ja teki siitä perustamansa Vandaalien kuningaskunnan pääkaupungin. Arkeologisten löytöjen perusteella Karthago säilyi vauraana ja hyvinvoivana myös vandaalivallan aikana kaupankäynnin jatkuessa entiseen tapaan.Maijastiina Kahlos: Roomalaiset ja barbaarit, s. 183–189. Otava, Helsinki 2020. Bysanttilainen kenraali Belisarius valtasi kaupungin vandaaleilta vandaalisodassa vuonna 533. Kaikki kaupungissa säilyneet kristillisten rakennusten jäännökset ovat peräisin bysanttilaisajalta, eikä 200- ja 300-luvun kirkkoja ole säilynyt. Bysantti menetti Karthagon arabeille 705, minkä jälkeen Tunisin kaupunki peitti sen alleen.
Nykyisin Nykyisin Karthago on Tunisin läheisyydessä sijaitseva huvilaesikaupunki. Antiikinaikaisia raunioita niin foinikialaisajalta kuin roomalaisajaltakin on nähtävillä siellä täällä. Asukkaita oli vuonna 2014 noin 17 000.
Unesco liitti Karthagon arkeologisen kohteen maailmanperintökohteiden luetteloonsa vuonna 1979.
Rakennuksia ja rakennelmia thumb|300px|Karthagon sijainti Tunisianniemellä; Byrsa-kukkula, tori (agora), kaupunginmuurit (punaisella) ja portit, satamat, senaattitalo (1), Ešmunin temppeli (2) ja pyhä alue tofet (3). Muurit Karthagon rantaviivalle rakennettiin 400-luvulla eaa. korkeat ja viisi metriä paksut muurit.Hoyos 2010, s. 73–74. Kaupungin länsipuolen kolmiriviset muurit suojasivat kaupunkia maalta tulevilta hyökkäyksiltä. Jokainen kolmesta muurista oli 13,5 metriä korkea, ja niissä oli tornit 30 metrin välein. Muurien heikko kohta oli etelässä meren rannalla, mitä kautta roomalaiset lopulta aloittivat lopullisen hyökkäyksensä 146 eaa.Hoyos 2010, s. 88–89.
Satamat Karthagossa oli kaksi keinotekoista satamaa, jotka ovat säilyneet nykyaikaan asti laguuneina. Ulompi satama oli suorakaiteen muotoinen, kooltaan 300 × 150 metriä, ja sitä käyttivät kauppalaivat. Sisempi, suojaisa ja muurien piilottama satama oli ympyrän muotoinen, ja sitä käytti kaupungin sotalaivasto. Laivastosatamaan mahtui 220 alusta. Sataman vesi oli kaksi metriä syvää, ja laivastosatamaa reunusti pylväskolonnadi.Hoyos 2010, s. 89–91.
Temppelit ja muut julkiset rakennukset Kaupungissa oli lukuisia temppeleitä, jotka oli pyhitetty eri jumalille ja jumalattarille. Temppeleistä mahtavin sijaitsi Byrsan laella ja oli pyhitetty Ešmunille. Temppelin perustuksetkin katosivat, kun roomalaiset aikanaan tasoittivat kukkulan laen. Toinen suuri temppeli oli kullalla koristeltu Rešefin temppeli, joka sijaitsi toriaukiolla. Muiden tärkeiden jumaluuksien temppelien sijainnista ei ole enää tietoa. Karthagon temppelit olivat tyyliltään tasakattoisia foinikialaisen ja egyptiläisen perinteen mukaisesti. Niissä oli sisähuone, jossa oli alttari, jumalankuva ja uhriesineitä. Temppelien yhteydessä oli piha-alue, jolla papit järjestivät seremonioitaan.Hoyos 2010, s. 76–78.
Byrsasta kilometri etelään sijaitsi tofet-nimellä nykyisin tunnettu pyhä alue, jonne sijoitettiin polttohaudattujen pikkulasten jäännöksiä.Hoyos 2010, s. 81–82.
Kaupungin muista julkisista rakennuksista ei tiedetä paljoakaan niiden nimien lisäksi. Lähellä rantaa oli toriaukio, jota ympäröi korkeita rakennuksia. Senaatin kokoontumispaikkaa ei tiedetä, mutta senaattitalon arvellaan sijainneen aukion laidalla kuten Roomassakin.Hoyos 2010, s. 86–87.
Hallinto Karthago oli kauppatasavalta, jonka valtiomuoto muistutti Rooman valtiomuotoa. Sitä johti kaksi suffeettia, jotka senaatti valitsi Rooman konsulien tavoin vuodeksi kerrallaan. Suffeetti on usein käännetty tuomariksi, koska nämä seemiläisten kielten sanat palautuvat samaan kantasanaan.
Karthagon senaatti (adirim) syntyi foinikialaisten kuninkaiden neuvonantajaneuvostojen pohjalta. Senaatin koosta tai toiminnasta on vain vähän tietoja. Se kokoontui luultavasti kaupungin pääaukion lähettyvillä. Se käsitteli monenlaisia asioita, niin paikallisia asioita kuin sodan ja rauhan julistamista ja muita ulkomaansuhteitakin. Livius mainitsee lisäksi pienemmän, ”pyhemmän neuvoston”, joka koostui mahdollisesti entisistä suffeeteista tai vanhemmista senaattoreista, mikäli se oli olemassa. Jos suffeetit olivat eri mieltä senaatin kanssa sen päätöksestä, asia vietiin kansankokouksen päätettäväksi – joskus muulloinkin.Hoyos 2010, s. 28–31.
Karthagon sotilasjohtajat valittiin ammatillisin perustein pitkiksi kausiksi, mutta epäonnistumisista heitä voitiin rangaista jopa kuolemalla.
Valtaa Karthagossa piti usein käytännössä ja joskus virallisestikin jokin aristokraattinen valtasuku, kuten Magojen suku 500- ja 400-luvuilla ja Hamilkar Barkan suku 200 vuotta myöhemmin.Hoyos 2010, s. 22. Karthagon tasavallan poliittinen rakenne tunnetaan edelleen huonosti, mutta useat kreikkalaiset kirjoittajat, kuten Aristoteles, ylistivät sitä.Hoyos 2010, s. 24–25.
Asukkaat Karthagolaisten nimet oli yleensä johdettu jonkin jumaluuden nimestä, kuten Baalin, Astarten tai Melqartin. Yleisimmät nimet olivat hyvin yleisiä: esimerkiksi Hannibal-nimisiä miehiä kirjoituksissa mainitaan kolmisen sataa. Karthagolaisten sukuarkistoja ei ole säilynyt, joten heidän sukulaissuhteitaan ei juurikaan tunneta.Hoyos 2010, s. 23–24.
Kulttuuri Taide thumb|Karthagolainen elektrumkolikko 200-luvulta eaa.: toisella puolella jumalatar Tanit ja toisella hevonen.