Kidō senshi Gundam Seed Destiny (, myös Mobile Suit Gundam Seed Destiny) on japanilainen 50-osainen Gundam-televisiosarja. Se on suoraa jatkoa Kidō senshi Gundam Seed -sarjalle. Se näytettiin Japanissa 9. lokakuuta 2004 – 1. lokakuuta 2005 (tietyillä Japanin alueilla 16. lokakuuta 2004 – 8. lokakuuta 2005) TBS-ketjun kanavilla MBS pääkanavana.

Yleistä Sarjan tapahtumat alkavat 2 vuotta Kidō senshi Gundam Seedin päättäneen toisen Jachin Duen taistelun jälkeen. Seed Destiny oli ensimmäinen toiselle Gundam-sarjalle suoraa jatkoa oleva televisiosarja, joka ei sijoittunut Avaruusvuosisata-jatkumoon. Aiemmista jatkosarjoista poiketen Seedin ja Seed Destinyn tapahtumien välillä ei ole pitkää aikaa, ja lähes kaikki Seedin hahmot esiintyvät myös Seed Destinyssä. Seed Destiny oli viimeinen Gundam-televisiosarja, jota ei lähetetty HDTV-kuvanlaadulla.

Sarjan päähenkilö vaihtui siviili Kira Yamatosta sotilasnuorukainen Shinn Asukaan, ja Seedin näkökulman ollessa Maan armeijan puolella Seed Destiny keskittyy Z.A.F.T.in armeijaan. Tapahtumia, joita ei täysin ehditty käsittelemään Gundam Seedissä, käsitellään tarkemmin Seed Destinyssä.

Joulukuun 2005 lopun ja tammikuun 2006 alun välisenä aikana näytettiin CBC-kanavasta alken eri verkkokanailla myöhäisilloissa ”Kidō senshi Gundam Seed Destiny Final Plus – erabareta mirai” -ohjelmaa, jossa näytettiin sarjan viimeisen osan taistelu uudelleen leikattuna ja myös sen jälkeisiä tapahtumia. Sama jakso löytyy myös viimeiseltä myynti-DVD:ltä ja DVD-boksista nimellä ”Final Plus erabareta mirai”.

Tarina 15. kesäkuuta Kosmisen aikakauden (C.E.) vuonna 71 Atlantin liittovaltion ja Orbin yhdistyneiden emiirikuntien välisessä Onogorosaaren taistelussa Shinn Asuka menettää koko perheensä ohi menneen ammuksen räjähdyksessä. Shinn puristaa siskonsa Mayun matkapuhelinta kädessään ja järkyttyy voimattomuudestaan tehdä mitään murhenäytelmän estämiseksi.

Onogorosaaren tapahtumien jälkeen Maan liittouman ja Z.A.F.T.in välinen suuri sota päättyy toiseen Jachin Duen taisteluun ja sitä seuraavaan Juniuksen sopimuksen solmimiseen. Sodan liekit jäivät kuitenkin kytemään.

Sankari Kira, joka sai yli vuoden kestäneen sodan päättymään aselepoon, jättää mobile suitinsa ohjaamisen ja ryhtyy viettämään hiljaiseloa Orbin syrjäseuduilla taistelutoveriensa Murruen ja Waldfeldin, rakastettunsa Lacus Clynen ja orpolasten kanssa. Myöskin aselevon eteen ponnistellut entinen Z.A.F.T.-sotilas Athrun vaihtaa puolestaan nimensä Alexiksi ja ryhtyy Orbin pääministeri Cagallin yksityiseksi ja julkiseksi tukijaksi.

Kaksi vuotta aselevon solmimisen jälkeen, 2. lokakuuta C.E. 73, Cagalli ja Athrun markustavat tapaamaan epävirallisesti P.L.A.N.T.in korkeimman hallintoneuvoston puheenjohtaja Gilbert Dullindalia L4 Armory 1 -siirtokuntaan, jossa tapahtuu uuden Minerva-aluksen käyttöönottojuhla. Pahaksi onneksi juuri samaan aikaan tuntematon taho kaappaa Z.A.F.T.in armeijan kehittämät uudet mobile suitit Chaoksen, Gaian ja Abyssin, mikä syöksee tapahtumapaikan kaaokseen. Minerva laukaisee niin ikään vastavalmistuneen Impulsen ratkaisemaan tilanteen. Impulsen ohjaaja on P.L.A.N.T.iin muuttanut ja Z.A.F.T.in armeijaan liittynyt Shinn.

Minerva lähtee saman tien ajamaan takaa mobile suitit varastanutta arvoituksellista ryhmittymää Athrun ja Cagalli kyydissään. Samalla raportoidaan kuitenkin, että Junius 7:n siirtokunnan raunioit, joiden piti olla stabiililla kiertoradalla, ovat alkaneet pudota kohti Maata. Tapauksen takana ovat geenimanipuloimattomia luonnollisia inhoavat sotilaskarkurit. Maailmasta löytyy yhä muitakin tahoja, jotka kulissien takana pyrkivät kääntämään kaoottiset tapahtumat edukseen ja sytyttämään sodan liekit uudelleen.

Hahmot P.L.A.N.T./Z.A.F.T. Shinn Asuka (ääni Ken’ichi Suzumura) Athrun Zala (ääni Akira Ishida) Rey Za Burrel (ääni Toshihiko Seki) Lunamaria Hawke (ääni Maaya Sakamoto) Gilbert Dullindal (ääni Shūichi Ikeda) Talia Gladys (ääni Mami Koyama) Meer Campbell (ääni Rie Tanaka) Meyrin Hawke (ääni Fumiko Orikasa) Yzak Jule (ääni Tomokazu Seki) Dearka Elthman (ääni Akira Sasanuma)

Maan liittouma Neo Lorrnoke (ääni Takehiko Koyasu Stellar Loussier (ääni Hōko Kuwashima) Sting Oakley (ääni Jun’ichi Suwabe) Auel Neider (ääni Masakazu Morita) Lord Jibril (ääni Hideyuki Hori)

Orbin yhdistyneet emiirikunnat Cagalli Yula Athha (ääni Naomi Shindō) Yuna Roma Seiran (ääni Kenji Nojima)

Archangel Kira Yamato (ääni Sōichirō Hoshi) Lacus Clyne (ääni Rie Tanaka) Murrue Ramius (ääni Kotono Mitsuishi) Andorew Waldfeld (ääni Ryōtarō Okiayu) Miriallia Haw (ääni Megumi Toyoguchi)

Sarjan aseet ja sanasto

Sarjaan liittyvät puheenaiheet muussa mediassa Päähahmot Sarjan protagonistina toimii uusi hahmo Shinn Asuka, eikä edeltävän Gundam Seed -sarjan Kira Yamato. Huolimatta Shinnin protagonististatuksesta tarinan alkuvaiheissa sen keskiössä on ennemminkin Athrun. Alun jälkeen sarja keskittyy enemmän Shinniin, mutta sarjan loppupuolella suurin osa kohtauksista käsittelee Kiraa ja Athrunia, ja Shinn on päähahmonakin varsin vähän valokeilassa.

Sarjan edetessä sarjan tuottajatkin alkoivat käsitellä Kiraa yhä enemmän päähenkilönä. Sarjan ensimmäisen puolivuotiskauden aikana sarjan alkuanimaation logoruudun taustalla oli ollut Shinnin Impulse Gundam, mutta loppupuolella sen tilalle tuli Kiran Strike Freedom. Sarjan alkupuolella Kiran ääninäyttelijä oli listattu Cagalliakin myöhemmin, mutta kahdessa viimeisessä jaksossa Kira listattiin ensimmäisenä ja Shinn vasta kolmantena. Sarjan mainostaukoruudussakin olivat koko ajan Kira, Lacus ja Haro.

Gundamille epätyypillisesti sarja päättyy päähenkilön (tai ainakin sellaiseksi määritellyn Shinnin) tappioon.

Yōsuke Kabashima, yksi sarjan mecha-ohjaajista, painotti blogissaan Shinnin olevan päähenkilö, mutta sarjan skenaariovastaava Keiji Shimomura kysyi Newtype-lehden kolumnissaan, eikö Kira sittenkin olisi ollut sopivampi päähenkilö.

Tuotantohenkilöstön kommentit Sarjan ohjaaja Mitsuo Fukuda totesi sarjan alkuvaiheessa antamassaan haastattelussa, että Gundam Seed Destiny kertoo, miksi sotia tapahtuu. Sarjan loputtua Fukuda kuitenkin pyörsi puheensa toisessa haastattelussa sanomalla, että ”Destinyn teema ei ole sota. Asiasta voi erehtyä, mutta tarkoitukseni ei ollut kuvata sotaa.”

8. toukokuuta 2011 Loft House Onessa pidetyssä ”Tokoton SD Gundam!! in Loft House One” -tapahtumassa sarjan tuottaja Hiroyuki Satō sanoi sarjan 50. osassa käytetyn eniten animaatiokalvoja koko sarjassa, 4800 kappaletta.

Tarina Sarjan loppu keskittyy Destiny-suunnitelmaa ajavan Dullindalin ja sitä vastustavan Kiran kamppailuun, mutta itse sarjassa ei käsitellä Destiny-suunnitelman konkreettisia yksityiskohtia, minkä vuoksi kummankin puolen ideologiset perusteet jäävät osin epäselviksi.

Fukuda puolustautui myöhemmässä haastattelussa sanomalla, että hänen oli tarkoitus selvittää asia vain hahmojen tunteiden ja toimien kautta, mutta että hän ei onnistunut välittämään tätä kunnolla henkilöstölle ja ääninäyttelijöille, minkä vuoksi katsojienkin oli lopulta luultavasti vaikea ymmärtää lopputulosta. Fukuda myös halusi, että katsojat ”unohtaisivat tv-sarjan”, kun tuolloin suunniteltu elokuva julkaistaisiin.

Edeltävän Gundam Seedin tavoin Seed Destinyn tarina julkaistiin myös muissa muodoissa, kuten sarjakuvina ja romaaneina.

Kaupallinen menestys Sarjan ensimmäisen osan katsojaprosentti (8,2 %) oli korkeampi kuin Gundam Seedin (8,0 %), ja joinakin viikkoina se oli ensimmäisenä nauhoitusrankingissa. Sarjan DVD:tkin myivät hyvin: kaikki levyt olivat Oricon-listalla kuuden parhaan joukossa, ja yhdessä Gundam Seedin kanssa ne myivät yli 2 miljoonaa kappaletta. Seed Destinyn myynti yksinää kuitenkin jäi noin puoleen Seedistä Special Edition -julkaisut mukaan lukien.

Sarjan teema- ja taustalauluja sisältäneet CD:tkin ylsivät kaikki top-10:een Oriconin uusien julkaisujen listalla. Yhteensä julkaisut saavuttivat 4 ykkös- ja kolme kakkossijaa.

Katsumi Kawaguchin mukaan Bandain harrastejaosto piti sarjan alkupuoliskon myyntiä heikkona, mutta oli tyytyväinen sen myöhempään nousuun.

Animaatiolehtien arviot Gundam Seed Destiny voitti Animage-lehden kesäkuun 2006 numeron 28. Anime Grand Prix’n kaikki kuusi kategoriaa. Kategoriat olivat seuraavat:

Grand Prix -teosluokka: 1. sija (2482 ääntä) – 1770 äänen ero toiseksi tulleeseen Kyō kara maō -sarjaan (2. kausi) Jaksoluokka: 1. sija (”Final Phase – saigo no chikara”, 779 ääntä) – 2. sijalla ”Phase-39 – tenkū no Kira”, 684 ääntä Mieshahmoluokka: 1. sija (Kira Yamato, 1351 ääntä) – 2. sijalla Athrun Zala, 658 ääntä Naishahmoluokka: 1. sija (Lacus Clyne, 1139 ääntä) – 2. sijalla Cagalli Yula Athha, 424 ääntä Ääninäyttelijäluokka: 1. sija (Sōichirō Hoshi, 920 ääntä) – 2. sijalla Akira Ishida, 861 ääntä Animaatiolaululuokka: 1. sija (Kimi wa boku ni nite iru, 555 ääntä) – 2. sijalla Vestige, 318 ääntä

Kampanjat Sarjan mainostamisekis järjestettiin kaksi Zaku Warrior - mobile suitiin keskittyvää kampanjaa. Niiden osallistumisaika oli 10.3.–31.5.2005. Zaku Warrior Design Contest Ensimmäisessä kampanja kulki nimellä ”Zaku Warrior Design Contest”, ja siinä katsojia pyydettiin värittämään Zaku Warrior -kone. Voittajatyö tultaisiin näkemään itse sarjassa. Sarjan jakson 41 jälkeen esiteltiin väritettäväksi tarkoitettu kilpailutyö ”Kimi wa boki ni nite iru” -kappaleen soidessa. Jaksossa 45 esiintyi katsojakilpailun voittaneen työn mukaan punamustaksi väritetty Zaku Warrior. Heine-tai tai-in boshū!! Toisen kampanjan sloganina oli ”oranssi olkapää on toveruuden tunnus”. Kampanjaa osallistuneiden joukosta arvottiin voittajat, jotka saivat lahjaksi sarjassa Heine Westenflussin johtaman Heine-lentueen Zaku Warriorin pienoismallin (jonka olkapää on maalattu oranssiksi) ja näin kuvaannollisesti pääsivät jäseniksi lentueeseen. Sarjan loppupuolella Heine-lentue taisteli yhdessä Jule-lentueen kanssa.

Tuotantohenkilöstö Alkuperäisteos: Hajime Yatate, Yoshiyuki Tomino Ohjaaja: Mitsuo Fukuda Skenaario: Chiaki Morosawa Hahmosuunnittelu: Hisashi Hirai Mecha-suunnittelu: Kunio Ōkawara, Kimitashi Yamano Designtyö: Kenki Fujioka Pää-mecha-animaattori: Satoshi Shigeta Graafinen ohjaaja: Shigemi Ikeda Väritys: Akiko Shibata, Nagisa Abe Kuvausohjaaja: Takeshi Kuzuyama Leikkaus: Yukiko Nojiri Musiikki: Toshihiko Sahashi Ääniohjaaja: Sadayoshi Fujino Vastaavat tuottaja: Seiji Takeda (Mainichi hōsō), Yasuo Miyakawa (Sunrise) Tuottajat: Hirofumi Morotomi (Mainichi hōsō), Hiroo Maruyama (Mainichi hōsō), Hiroyuki Satō (Sunrise) Tuotantoavustus: Sōtsū Agency, ADK Tuotanto: Mainichi hōsō, Sunrise

Laulut Ei tekstitettyjä sanoja Alkuteemat Ignited (Phase-01–Phase-13) Sanat Akio Inoue, sävel ja sovitus Daisuke Asakura, laulu T. M. Revolution Pride (Phase-14–Phase-24) Sanat, sävel, sovitus ja laulu High and Mighty Color Bokutachi no yukue (Phase-25–Phase-37) Sanat Yūta Nakano & Shungo., sävel ja sovitus Yūta Nakano, laulu Hitomi Takahashi Wings of Words (Phase-38– Final Phase) Sanat Yukinojō Mori, sävel Yōko Kuzuya ja Naohisa Taniguchi, sävel Naohisa Taniguchi, laulu Chemistry Vestige (Final Plus – erabareta mirai) Sanat Akio Inoue, sävel ja sovitus Daisuke Asakura, laulu T. M. Revolution

Lopputeemat Reason (Phase-01–Phase-13) Sanat Shungo., sävel Yasuo Ōtani, sävel Ats-, laulu Nami Tamaki Life Goes On (Phase-14–Phase-25) Sanat ja laulu Mika Arisaka, sävel Yuki Kajiura, sovitus Yuki Kajiura ja Susumu Nishikawa I Wanna Go to a Place... (Phase-26–Phase-37） Sanat, sävel ja laulu Rie Fu, sovitus Snorkel Yleensä lopussa kuultiin laulun japaninkielinen osa, mutta osissa, joissa Auel ja Stellar kuolevat (Phase-28, Phase-32) kuultiin englanninkielinen osa. Kimi wa boku ni nite iru (Phase-38– Final Plus, Special Editionin viimeinen osa Jiyū no daishō) Sanat Chiaki Ishikawa, sävel ja sovitus Yuki Kajiura, laulu See-Saw Result (Special Edition I – Kudakareta sekai) Sanat Shungo., sävel Miki Fujisue, sovitus Shin’ya Saitō, laulu Nami Tamaki Tears (Special Edition II – Sorezore no ken tsurugi) Laulu Lisa