Kaarikulmumittari (Idaea straminata) on melko yleinen yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö Siipien pohjaväri on kellertävän ruskea ja siipiä peittävät erittäin pienet mustat pisteet, joita on varsinkin lähellä perhosen vartaloa. Sisempi ja ulompi poikkijuova ovat vain hieman pohjaväriä tummempia ja erottuvat yleensä vain heikosti. Ulompi poikkiviiru kaartuu etusiiven etuosassa vain vähän. Siiven tyviosan tyvipoikkiviiru puuttuu useimmiten kokonaan. Siipien ulkosyrjää kiertää ohut tumma viiru ja sekä etu- että takasiivessä on musta diskaalitäplä. Siipiväli 24–28 mm.http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1715http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/i/idaea_straminata.htmMikkola K, Jalas I, Peltonen O. 1985. Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint.
Samannäköisiä lajeja ovat muutamat muutkin kulmumittarit, erityisesti mutkakulmumittari (Idaea aversata) ja pistekulmumittari (Idaea deversaria).
Levinneisyys ja lentoaika Kaarikulmumittarin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki aina Itä-Aasiaan saakka.Peder Skou: The geometroid moths of North Europe (Lepidoptera, Drepanidae and Geometridae). Brill 1986 s. 59–60 Laji elää Suomessa Keski-Lappiin saakka, joskin se on pohjoisessa selvästi harvinaisempi. Lentoaika on kesäkuun lopulta elokuun loppupuoliskolle. Lajilla voi olla harvinainen toinen sukupolvi syys-lokakuussa.http://www.insects.fi/Lepidoptera/Geometridae/Idaea/straminata/Idaea%20straminata.htm
Elinympäristö ja elintavat Hämärässä lentävä laji, joka tulee helposti valolle. Tyypillinen elinympäristö on kuiva, hiekkapohjainen maasto, jossa on harvaa kasvillisuutta, mutta lajiin voi törmätä myös niityillä, puistoissa ja puutarhoissa. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.
Ravintokasvi Toukka on polyfagi ja elää monien eri kasvilajien kuihtuneilla lehdillä. erityisesti kuitenkin voikukilla (Taraxacum) ja ratamoilla (Plantago).
Lähteet
Aiheesta muualla kuva toukasta
Luokka:Lehtimittarit