Tove Marika Jansson (9. elokuuta 1914 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta – 27. kesäkuuta 2001 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, taidemaalari, pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan parhaiten muumihahmojen luojana. Taiteilijaperheeseen syntynyt Jansson oli lapsuudestaan asti tuottelias, ensin etenkin kuvataiteilijana ja myöhemmin kirjailijana ja kuvittajana. Menestykseen Jansson nousi 1940-luvulla, kun ensimmäiset muumikirjat ilmestyivät. Muumitarinoita valmistui Janssonin elämän aikana proosana ja kuvakirjoina noin 20, sanomalehtien sarjakuvina kaikkiaan 1500 sarjaa.
Boheemien, suvaitsevaisten ja humorististen muumien kautta Jansson on luontevasti käsitellyt myös vaikeita aiheita, kuten yksinäisyyttä, riittämättömyyttä ja kuolemaa. Muumikirjojen filosofia on antanut paljon myös aikuisille lukijoille, ja Jansson olikin koko tuotannossaan taitava lasten ja aikuisten roolien kuvaaja.
Myöhemmällä iällä Jansson keskittyi enemmän aikuisille tarkoitettuun kirjallisuuteen sekä kuvataiteeseen ja kirjojen kuvituksiin. 1970-luvun lopulta eteenpäin hän keskittyi teoksissaan yhä enemmän oman aikansa maailmaan ja etenkin ihmissuhteisiin. Myöhemmissä kirjoissa korostuu yhtäältä koti ja perusturva, toisaalta luova epävarmuus ja kaiken suhteellisuus. Tove Janssonin kirjoissa korostuu myös etenkin luonnonläheisyys ja lähimmäistenrakkaus. Jansson oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1975.
Jansson piti itseään aina ensisijaisesti taidemaalarina. Janssonin merkittävintä kuvataiteellista tuotantoa ovat julkiset tilaustyöt ja koristelumaalaukset muun muassa Auroran lastensairaalaan, kouluihin ja lastentarhoihin.
Vuonna 2004 Jansson sijoittui 19. sijalle Yleisradion järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä. Jansson on nykyisinkin yksi Suomen luetuimpia ja tunnetuimpia kirjailijoita. Hänen teoksiaan, etenkin muumikirjoja, on käännetty 45 kielelle,Hällsten, Annika: Boksuccé efterlyses. Hufvudstadsbladet 22.1.2014, s. 21. ja hän on Suomen käännetyin kirjailija.Ahola 2004. (Kansallisbiografia.) Lisäksi muumeista on tehty useita teatteri-, ooppera-, elokuva-, televisio- ja radiosovituksia. Janssonin alkuperäisiä satukuvituksia ja erikielisiä muumikirjoja on tallennettu Muumimuseoon (ent. Muumilaakso), joka on toiminut Tampereella vuodesta 1987.Kivi 2000, s. 75–76.
Vuodesta 2020 lähtien Suomen sisäministeriö on suositellut, että Janssonin syntymäpäivänä 9. elokuuta liputetaan Janssonin sekä suomalaisen taiteen kunniaksi.
Elämä
Lapsuus ja perhe pienoiskuva|Tove Jansson 1920-luvulla. Tove Jansson syntyi 9. elokuuta 1914 Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat suomenruotsalainen kuvanveistäjä Viktor Jansson sekä ruotsalaissyntyinen piirtäjä Signe Hammarsten-Jansson, jotka olivat tavanneet toisensa Pariisissa opiskellessaan Académie de la Grande Chaumièressä ja olleet naimisissa vuodesta 1913. Vanhemmat toivoivat lapsesta alusta asti taiteilijaa.Westin 2008, s.11 Perheeseen syntyi myöhemmin vielä kaksi poikaa, Per Olov Jansson vuonna 1920 ja Lars Jansson vuonna 1926. Myös Toven molemmista veljistä tuli taiteilijoita.
Janssonit asuivat Toven lapsuuden ja nuoruuden ajan Helsingin Katajanokalla Luotsikatu 4:ssä. Talossa asui paljon taiteilijoita. Janssonien hallussa oli ylimmän kerroksen ateljeehuoneisto, jonka edellinen asukas oli ollut taidemaalari Hugo Simberg. Tove vietti suuria osia lapsuudestaan myös Ruotsissa äidinpuoleisten sukulaistensa luona. Suomen itsenäistymisen jälkeisten levottomuuksien aikana Signe ja Tove asuivat pidemmän aikaa Ruotsissa, kun Viktor Jansson taisteli Suomen sisällissodassa valkoisten puolella.
Hammarsten-suvun yhteinen kesänviettopaikka oli Ängsmarnin huvila Blidön saarella Tukholman saaristossa. Myös Tove vietti lapsuutensa kesät Ängsmarnissa, ja vanha puuhuvila sekä sitä ympäröinyt vehreä laakso toimivat myöhemmin esikuvina Muumitalolle ja Muumilaaksolle.Björk, Christina: Ruotsin Muumilaakso on yhä loistossaan. Teoksessa Toven matkassa, s. 25–31.
Omaelämäkerrassaan Kuvanveistäjän tytär (1968) Tove Jansson kuvaili lapsuuttaan impulsiivisen kuvanveistäjäisän ja käytännönläheisen piirtäjä-äidin tyttärenä. Viktor Jansson oli boheemi taiteilijaluonne, jonka ateljeessa järjestetyt juhlat saattoivat jatkua päiväkausia. Hänen lähipiiriinsä kuului useita sukupolvensa johtavia taiteilijoita, kuten Alvar Cawén, Marcus Collin, Jalmari Ruokokoski ja Tyko Sallinen, jotka istuivat usein iltaa Janssoneilla. Nuoruudessaan Tove oli muutamien isänsä tekemien veistosten mallina. Kuuluisin näistä on Convolvulus, joka voitti Helsingin kaupungin kuvanveistokilpailun vuonna 1930 ja pystytettiin Kaisaniemen puistoon.
Koska Viktorin kuvanveistäjäntulot olivat epäsäännölliset, perheen päivittäisestä toimeentulosta huolehti Signe Hammarsten-Jansson. Hän työskenteli Suomen Pankin setelipainon graafikkona ja teki huomattavan uran etenkin suomalaisten postimerkkien suunnittelijana. Lisäansioita Signe hankki piirtämällä kirjankansia ja kuvittamalla suomenruotsalaisia lehtiä.
Taiteilijakodin ilmapiirin ja etenkin äitinsä esimerkin innostamana Jansson aloitti jo varhain uransa kuvittajana. Hän julkaisi ensimmäiset piirroksensa 14-vuotiaana Allas Krönika -lehdessä nimimerkillä ”Totto”. Piirrossarjan nimi oli Hej hurra för Mannerheim! (”Hei hurraa Mannerheimille”) ja se kuvasi sisällissodan 10-vuotisjuhlaparaatia. 15-vuotiaana Jansson ryhtyi avustamaan vakituisesti suomenruotsalaista pilalehti Garmia, jonka toimituskuntaan hänen äitinsä kuului. Vuonna 1933 Jansson asetti ensimmäistä kertaa töitään näytteille, ja samana vuonna julkaistiin myös hänen ensimmäinen kuvakirjansa Sara och Pelle och Neckens bläckfiskar (suom. Pipu ja Kalle ja Ahdin mustekalat, 1933; uusi suomennos Seikkailu merenpohjassa, 2014) salanimellä Vera Haij. Hän oli kirjoittanut ja kuvittanut kirjan jo viisi vuotta aiemmin, 14-vuotiaana.
Nuori kuvataiteilija Taiteilijaperheen tyttärenä Tove Janssonille oli lapsesta asti itsestään selvää, että hänestä tulee kuvataiteilija. Tove kävi keskikoulun Helsingin suurimmassa ruotsinkielisessä yhteiskoulussa Brobergska samskolanissaJansson totesi myöhemmin: ”Koulunkäynti oli ikävää ja olen suurimmaksi osaksi unohtanut sen.” Ørjasæter 1987, s. 30.. Kesken koulun äiti onnistui järjestämään Tovelle vapautuksen vaikeimmaksi osoittautuneesta kouluaineesta, algebrasta.
Keväällä 1930 15-vuotias Tove Jansson päätti koulunsa Helsingissä, ja saman vuoden syksyllä hän kirjautui Tukholman taideteolliseen kouluun opiskelemaan mainospiirtämistä ja muotoilua. Äiti Signe oli aikanaan valmistunut piirustuksenopettajaksi samasta oppilaitoksesta. Syksyllä 1931 Tove jatkoi opintojaan Tukholman Ylemmässä taideteollisuuskoulussa paino- ja taidekäsityön linjalla, kuvittaja- ja mainospiirtäjäkoulutuksessa. Jansson opiskeli Tukholmassa kolme vuotta ja asui enonsa, lääkekemian professori Einar Hammarstenin luona.Westin, s. 63
Aiemmista suunnitelmista poiketen Tove ei pyrkinytkään Tukholman kuninkaalliseen taideakatemiaan, vaan palasi 1933 Helsinkiin ja jatkoi opintojaan Ateneumissa eli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Opiskeluvuodet Tukholmassa olivat vakuuttaneet hänet siitä, että hänen ominta alaansa on maalaaminen, ja Ateneumissa hän valitsi taidemaalariluokan. Ateneumissa Jansson opiskeli William Lönnbergin ja Uuno Alangon oppilaana, mutta kummallakaan ei ollut suurta vaikutusta hänen tyyliinsä.
thumb|upright|left|Eemu Myntti: Tove Janssonin muotokuva 1930-luvulla. Pirkanpohjan taidekeskus, Ähtäri. Sen sijaan ystävyys ja rakkaus kuusi vuotta vanhemman Sam Vannin kanssa oli merkityksellinen ja vahvisti Janssonin näkemystä värien merkityksestä maalaustaiteessa.Bonelius, Elina: Rohkean naisen taiteilijantie. Teoksessa Tove Jansson. Muistonäyttely, s. 56–71. Vuonna 1934 hän matkusti Saksan kautta Pariisiin.
Taidemaalariluokan oppilaat olivat tyytymättömiä Ateneumin opetukseen ja etenkin pääopettaja Lönnbergiin, ja keväällä 1936 tilanne muuttui avoimeksi kapinaksi: suurin osa taidemaalariluokan oppilaista jätti Ateneumin. Tove Jansson ja kolme muuta oppilasta, Runar Engblom, Christian Sibelius ja Unto Virtanen, vuokrasivat yhteisen ateljeen Ullanlinnan Tähtitorninkadulta.Westin, s. 77–78
Jansson palasi myöhemmin Ateneumiin, mutta päätti opintonsa siellä lopullisesti vuonna 1937. Samana vuonna hän muutti omaan ateljeehensa Vänrikki Stoolin kadulle Etu-Töölöön. Hän asetti maalauksiaan näytteille useisiin eri näyttelyihin ja sai hyviä arvosteluja. Hän sai myös joitakin palkintoja, ja matka-apurahojen turvin hän opiskeli ja työskenteli Pariisissa ja Bretagnessa kevään 1938 sekä teki matkan Italiaan kevätkesällä 1939.Westin, s. 81, 91
Taidemaalarin työ ei kuitenkaan taannut toimeentuloa, ja Jansson oli taloudellisesti riippuvainen kuvitustyöstä. Hän avusti ahkerasti suomenruotsalaisia lehtiä kuvituksillaan ja alkoi kirjoittaa myös lehtinovelleja: ensimmäinen näistä oli Helsingfors-Journalenissa julkaistu ”Bulevarden” (1934). Hän sai myös kuvitettavakseen kirjoja, pääasiassa lastenkirjoja, kuten Brita Hiort af Ornäsin Pikku-Olli ja Jänis Suurisuu (1943) sekä Solveig von Schoultzin Nalleresan (1944). Kaivattuja lisäansioita toivat myös postikorttien ja mainoskuvien piirtäminen.Westin, s. 94–96
thumb|right|Jansson maalaa freskoa Juhlat maalla vuonna 1947 Helsingin kaupungintalon ravintolaan. Vieressä opiskelutoveri Niilo Suihko. Ostettuaan 1952 isolla pankkilainalla omakseen Ullanlinnankadun 1:ssä sijaitsevan torniateljeehuoneiston, jossa hän oli asunut jo 1944 lähtien, velkainen Jansson teki kymmenessä vuodessa kaikkiaan 11 monumentaalityötä lasimaalauksista monimetrisiin öljymaalauksiin, muun muassa seinämaalauksia, joista maksettiin hyvin. Hän teki monet al secco -tekniikalla, kalkkimaalilla kuivaan seinään.
Hän on maalannut muun muassa Elsi Borgin suunnitteleman, 1953 valmistuneen Teuvan kirkon alttaritaulun Kymmenen neitsyttä (Viisaat ja tyhmät neitsyet, 1954). Tämä on ainoa hänen maalaamansa alttaritaulu. Haminan Seurahuoneen yläkerran Marskin salissa on kaksi hänen suurikokoista maalaustaan. Maalauksia valmistui 1945 Helsingin Pitäjänmäkeen, Strömbergin tehtaan ruokasaliin, 1947 Helsingin kaupungintalon ravintolaan, 1952 Kotkan ammattikouluun, 1953 Casa Academicaan Helsinkiin sekä Karjaan yhteiskouluun ja 1955–1957 Auroran lastensairaalaan. Satuaiheisia seinämaalauksia valmistui 1949 myös Kotkaan yksityiseen lastentarhaan. Viimeiset julkiset öljymaalauksensa Jansson teki 1984 porilaiseen Reima ja Raili Pietilän suunnittelemaan Taikurin hattu -lastentarhaan.
Erityisen merkitykselliseksi muodostui suhde pilalehti Garmiin, jota Jansson oli avustanut 15-vuotiaasta lähtien. Hän työskenteli Garmin vakituisena kuvittajana viitisentoista vuotta ja piirsi siihen noin sata kansikuvaa sekä noin viisisataa muuta piirrosta. Ahkerin kausi oli 1940-luvun alussa toisen maailmansodan aikana, jolloin Jansson oli Garmin johtava taiteilija. Hän kuvasi piirroksissaan sekä taiteilijaelämää että sota-ajan karua arkea, mutta kaikkein eniten hän nautti poliittisten pilapiirrosten tekemisestä ja siitä, että sai olla ”sikamainen Hitleriä ja Stalinia kohtaan”.Westin 2008, s. 96. Janssonin terävä kynä johti Garmin ajoittain jopa ongelmiin esivallan kanssa.
Vuonna 1938 Garmissa julkaistiin Janssonin piirtämä kansikuva, joka arvosteli Münchenin sopimusta: kuvassa Adolf Hitler on kuvattu kiukuttelevana pikkupoikana, joka vaatii huutaen lisää kakkua, vaikka on jo saanut runsaasti kakunpaloja (Puolan käytävän, Elsass-Lothringenin, Danzigin jne.). Garmin päätoimittajan Henry Reinin mukaan lehti oli vähällä saada rangaistuksen ”vieraan ystävällismielisen valtion päämiehen loukkaamisesta”.Westin 2008, s. 97. Maaliskuussa 1940, juuri ennen Moskovan rauhaa, sensuuri kielsi Garmia julkaisemasta Janssonin piirtämää kansikuvaa, jossa irvailtiin Stalinin sotilaalliselle kyvyttömyydelle.
Muumien synty pienoiskuva|Tove Jansson ja muumihahmoja esittäviä nukkeja vuonna 1956.