Vartijat (Watchmen) on Alan Mooren kirjoittama ja Dave Gibbonsin kuvittama 12-osainen sarjakuvaromaani vuodelta 1986. Englanninkielisen alkuteoksen on kustantanut DC Comics, ja suomeksi tarinan on julkaissut Egmont Kustannus vuonna 2006.
Sarjakuvan tarina kertoo entisistä naamiosankareista, joista osa jatkaa edelleen toimintaansa valtion tai oman oikeutuksen nojalla, ja osa on vetäytynyt eläkkeelle. Kun Koomikko-niminen naamiosankari surmataan New Yorkissa, Rorschach-niminen sankari alkaa tutkia tapausta ja luo teorian ”naamiotappajasta”, joka jahtaa entisiä supersankareita. Paljastuu, että Koomikko oli päässyt selville juonesta, jonka on tarkoitus muuttaa maailmaa. Tohtori Manhattanin, ainoan sankarin jolla on varsinaisia supervoimia, vetäydyttyä Marsiin Neuvostoliitto alkaa uhitella Yhdysvalloille ja maailma ajautuu ydinsodan partaalle.
Vartijat on Frank Millerin Yön Ritarin ohella ensimmäisiä sarjakuvaromaani-nimikkeellä markkinoituja teoksia. Se on saanut useita Kirby- ja Eisner-palkintoja, ja se on ainoa Hugo-palkinnon (1987) saanut sarjakuvaromaani. Vartijat on myös ainoa sarjakuva, joka on mukana Time-lehden luettelossa ”100 parasta romaania vuodesta 1923 nykyaikaan”.
Sarjakuvasta yritettiin sen ilmestymisestä alkaen tehdä elokuvaversio, ja projekti kävi läpi useita studioita. Maaliskuussa 2009 Zack Snyderin ohjaama Watchmen sai lopulta ensi-iltansa.
Sarjakuvan synty Idea ja tekijöiden valinta Vuonna 1985 DC Comics osti oikeudet moniin Charlton Comics -yhtiön sarjakuvasankareihin. Samaan aikaan käsikirjoittaja Alan Moore suunnitteli sarjakuvatarinaa, jossa hän aikoi käyttää suurelle yleisölle tuntemattomia supersankareita, joita olisi mahdollista uudistaa. Hän oli toiminut menestyksekkäästi samoin jo Miracleman-sarjakuvan kanssa. Alkuun hän ajatteli voivansa käyttää MLJ Comicsin Mighty Crusaders -sarjan hahmoja ja alkoi työstää tarinaa, jonka alussa The Shield -nimisen supersankarin ruumis löytyisi satamasta. Mooren mielestä sillä ei ollut väliä, mitä hahmoja hän lopulta käyttäisi tarinassaan, kunhan lukijat tunnistaisivat heidät. Lisäksi tarinan etuna olisi yllättävyys, kun lukijat vähitellen havahtuisivat huomaamaan, millainen näiden hahmojen todellisuus oli. Moore päätti käyttää tätä asetelmaa, kun hän alkoi suunnitella tarinaa Charlton-yhtiön hahmoille. Tarinan nimeksi piti tulla Who Killed The Peacemaker."A Portal to Another Dimension". The Comics Journal. Heinäkuu 1987. Hän lähetti juoniehdotuksensa DC:n toimittajalle Dick Giordanolle, joka suhtautui siihen myönteisesti, mutta ehdotti kuitenkin Moorelle, että tämä suunnittelisi tarinaan omat hahmot. Giordiano pelkäsi, että Mooren suunnittelema juoni olisi johtanut joko kalliiden hahmojen kuolemaan tai vaikeasti jatkettavaan tilanteeseen. Aluksi Moore epäili, että lukijat eivät samaistuisi hänen hahmoihinsa, mutta on myöhemmin muuttanut mieltään. Hän on sanonut: "Lopulta tajusin, että jos kirjoittaisin hahmot niin hyvin, että he vaikuttavat lukijoiden mielestä tutuilta, se [tarina] voisi toimia." thumb|left|upright|Käsikirjoittaja Alan Moore.
Kuvittaja Dave Gibbons, joka oli työskennellyt Mooren kanssa aiemminkin, kuuli hänen työskentelevän uuden sarjan kanssa ja tiedusteli, voisiko olla mukana. Moore lähetti juonikuvauksen hänelle."Watching the Watchmen ." TitanBooks.com. 2008. Viitattu 12.8.2009. Gibbons halusi kuvittaa tarinan, ja hänet palkattiin piirtäjäksi, kun Giordano oli ensin varmistunut Mooren hyväksynnästä. Gibbons pyysi mukaan myös värittäjä John Higginsin, sillä hän piti tämän "erikoisesta" tyylistä. Higgins asui lähellä Gibbonsia, joten he kykenivät keskustelemaan työstä kasvokkain eikä heidän tarvinnut käyttää postia, mikä olisi hidastanut työn tekoa. Projektin uutena toimittajana aloitti Len Wein, ja Giordano jättäytyi taka-alalle ja valvoi sitä vain yleisesti. Kuten Giordano, Weinkin antoi Moorelle ja Gibbonsille vapaat kädet projektin suhteen. Giordano onkin myöhemmin huomauttanut: "Kuka korjaisi Alan Mooren töitä, luojan tähden?" (Who copyedits Alan Moore, for God's sake?).
Suunnittelutyö Kun Moore ja Gibbons olivat saaneet luvan sarjan tekemiseen, he vetäytyivät Gibbonsin kotiin luomaan hahmoja. Heihin vaikutti huomattavasti Mad-lehdessä julkaistu parodia Teräsmiehestä, nimeltään Superduberman. Moore kertoi: " Me halusimme tehdä Superdubermanista sata kertaa dramaattisemman ja vähemmän koomisen". Moore ja Gibbons päättivät luoda tarinan, joka veisi tutunoloiset ja vanhanaikaiset supersankarit kokonaan uuteen todellisuuteen. Moore on myös sanonut, että Vartijoita käsikirjoittaessaan hänen mielessään oli supersankareiden Moby Dick. Sillä hän tarkoitti teosta, jonka sisältö olisi tiivis ja jolla olisi painoarvoaEno, Vincent; El Csawza. "Vincent Eno and El Csawza meet comics megastar Alan Moore". Strange Things Are Happening. Maalis/kesäkuu 1988.. Moore käytti Charlton-yhtiön hahmoja päähahmojensa esikuvina, mutta häntä inspiroi myös elokuvaohjaaja Kenneth Angerin kirja Hollywood Babylon. Siitä hän otti vaikutteita mm. Sally Jupiterin elämäntarinaan ja Hollis Masonin murhaan, jonka esikuvana oli näyttelijä Ramón Novarron raaka kuolema. Moore antoi Gibbonsille vapaat kädet hahmojen ulkonäön suunnitteluun, ja Gibbons käytti kolme viikkoa pelkästään hahmoluonnoksien tekemiseen. Hän suunnitteli hahmot tarkoituksellisen yksinkertaisiksi, jotta ne olisi helppo piirtää yhä uudelleen. Tästä syystä Rorschachista tuli hänen suosikkihahmonsa. Gibbonsin mukaan ei tarvinnut osata piirtää kuin hattu, niin osasi piirtää Rorschachin. thumb|left|upright|Kuvittaja Dave Gibbons.
Sarjakuvan työstäminen Kun Moore oli kirjoittamassa sarjan ensimmäistä osaa, hän tajusi, että juonessa oli materiaalia vain kuuteen osaan, vaikka hän oli tehnyt DC Comicsin kanssa sopimuksen kahdestatoista numerosta. Moore ratkaisi ongelman korvaamalla puuttuvat kuusi numeroa tarinoilla, jotka juonen eteenpäin kuljettamisen sijaan käsittelivät hahmojen alkuperääJensen, Jeff. "Watchmen: An Oral History (3 of 6) ". Entertainment Weekly. 21.10.2005. Viitattu 12.8.2009.. Toisinaan Moore joutui ottamaan yhteyttä toiseen käsikirjoittajaan, Sandman-sarjakuvasta tunnettuun Neil Gaimaniin, ja pyytämään lainauksia ja sitaatteja tarinaansa varten. Kun ensimmäisen osan käsikirjoitus oli valmis, Moore lähetti sen Gibbonsille. Tämä on kertonut, että ensimmäisen osan käsikirjoitus oli noin 101 sivua pitkä ja käsitti hyvinkin tarkkoja kuvauksia ympäristöstä, eikä niillä välttämättä edes ollut yhteyttä heidän alkuperäisiin suunnitelmiinsa.Stewart, Bhob. "Synchronicity and Symmetry". The Comics Journal. Heinäkuu 1987. Yksityiskohtaisuudesta huolimatta Moore oli lisännyt lähes jokaisen kuvauksen perään lauseen: "Jos tämä ei toimi, keksi jotain muuta." Gibbons pysyi kuitenkin uskollisena Mooren näkemyksille ja toteutti hänen kuvauksensa.Amaya, Erik. "Len Wein: Watching the Watchmen". Comic Book Resources. 30.9.2008. Viitattu 12.8.2009. Gibbonsilla oli loppujen lopuksi suuret vapaudet sarjakuvan visuaalisen ilmeen suhteen, vaikka hän joutuikin usein viime hetkellä täydentämään ruutujen taustoja, koska oli jättänyt pois jonkin Mooren mielestä välttämättömän yksityiskohdan.
Vaikka sarjakuvan rakenne oli suunniteltu huolellisesti, sen valmistuminen vei aikaa. Marraskuussa 1986 Moore ilmoitti, että asetetuista aikarajoista saatettaisiin myöhästyä. Sarjakuvasta oli tuolloin juuri julkaistu viides osa, ja Moore oli kirjoittamassa vasta yhdeksättä. Gibbonsin mukaan suurin syy myöhästymiseen oli se, että Moore lähetti hänelle kerrallaan materiaalia vain muutaman sivun edestä. Tämä oli alkanut neljännen osan ilmestymisen jälkeen. Kun käsikirjoitetut sivut oli piirretty puhtaaksi, Gibbons joutui usein soittamaan Moorelle ja pyytämään lisää käsikirjoitusliuskojaStewart, Bhob. "Dave Gibbons: Pebbles in a Landscape". The Comics Journal. Heinäkuu 1987.. Hitaan työskentelyn takia työparille tuli kiire viimeisten osien aikana, ja Moore joutui lähettämään käsikirjoitettuja sivuja taksilla viidenkymmenen mailin päähän Gibbonsille piirrettäväksi. Gibbonskin joutui ajan säästämiseksi turvautumaan apuun, niin että hänen vaimonsa ja lapsensa luonnostelivat hänelle sivuja valmiiksi käsikirjoituksen pohjalta. Moorekin joutui suostumaan kompromisseihin ja esimerkiksi lyhentämään Ozymandiaksen repliikkejä kohdassa, jossa tämä yllättää Rorschachin. Gibbons ei ensin saanut hahmojen välistä keskustelua mahtumaan yhdelle sivulleYoung, Thom. "Watching the Watchmen with Dave Gibbons: An Interview ". Comics Bulletin. 2008. Viitattu 12.8.2009..
Kirjoittaessaan tarinan viimeistä osaa Moore huomasi, että hänen suunnittelemansa loppu sisälsi yhtäläisyyksiä Äärirajoilla-televisiosarjan jaksoon ”The Architects of Fear”. Moore ja Wein ajautuivat riitaan keskenään, koska Moore halusi tässä tilanteessa muuttaa alkuperäistä loppua. Hän sai tahtonsa läpi, mutta lisäsi viimeiseen osaan viittauksen kyseiseen jaksoon. Kohtauksessa Sally Jupiterin talossa oleva televisio on päällä, ja kuuluttaja esittelee sarjan ja päivän jakson nimen..
Juoni
Vartijoiden sarjakuvamaailman historia noudattaa todellisuutta vuoteen 1938 asti, jolloin ensimmäinen naamiosankari Huppuoikeus aloitti uransa. Naamioidut sankarit muuttavat 1900-luvun tapahtumia dramaattisesti: näkyvimmät muutokset ovat Richard Nixonin presidenttiyden jatkuminen ja Vietnamin sodan päättyminen Yhdysvaltain voittoon. Tarinan henkilöistä Tohtori Manhattan on ainoa, jolla on käytettävissään sarjakuvien supersankareille ominaisia yli-inhimillisiä kykyjä.
Vartijoiden tarina sijoittuu vuoteen 1985 ja alkaa, kun naamiosankari Koomikko murhataan. Rorschach-niminen laiton naamiosankari alkaa selvittää tapausta ja kehittää mielessään teorian "naamiotappajasta", joka jahtaa sankareita. Hän kertoo siitä ensimmäiseksi entiselle naamiosankarille ja ystävälleen Dan Dreibergille, joka tunnetaan Yöpöllönä. Rorschach ei ole ollut Dreibergin kanssa tekemisissä sitten vuoden 1977, jolloin naamiosankareiden toiminta kiellettiin. Rorschach varoittaa naamiotappajasta myös Adrian Veidtia (Ozymandiasta) ja Tohtori Manhattania sekä tämän tyttöystävää Laurie Juspeczykia, joka tunnettiin naamiosankarina nimellä Silkkiaave. Kukaan ei kuitenkaan ota vainoharhaiseksi leimattua Rorschachia vakavasti.
Samaan aikaan Neuvostoliitto alkaa uhata Afganistanin rajoja. Yhdysvallat päättää lähettää Tohtori Manhattanin televisiohaastatteluun rauhoittamaan kansaa. Haastattelu muuttuu kuitenkin painajaiseksi, kun eräs toimittaja väittää Manhattanin aiheuttaneen syövän entiselle vaimolleen ja monille muillekin, joiden kanssa on ollut tekemisissä. Toimittajien painostuksen takia Manhattan lopulta pakenee Marsiin. Laurie oli aikaisemmin riidellyt Manhattanin kanssa, ja hallituksen agentit pitävät häntä osasyyllisenä Manhattanin lähtöön. Hän joutuu lähtemään sotilastukikohdasta ja muuttaa Dreibergin luokse asumaan.
Seuraavaksi Adrian Veidt yritetään murhata. Rorschachin mielestä se osoittaa, että naamiotappaja on olemassa, ja myös Dreiberg alkaa uskoa siihen. Rorschach jatkaa murhatutkimuksiaan ja alkaa kiristää Moolok-nimistä entistä naamiorikollista, joka oli mukana Koomikon hautajaisissa. Rorschach saa tietää, että Koomikko kävi Moolokin luona ennen kuolemaansa humalassa ja naamiotta. Koomikko oli kertonut Moolokille saaresta, jolla elää tiedemiehiä ja taiteilijoita suunnittelemassa jotakin hirvittävää. Rorschach jatkaa tutkimuksiaan alamaailman yökerhoissa, mutta tutkimukset eivät etene. Vihdoin hän saa Moolokilta viestin, jossa tämä kertoo haluavansa paljastaa lisää tietoja. Rorschach menee tapaamaan häntä, mutta löytääkin hänet ammuttuna kotoaan, jolloin poliisit piirittävät talon. Rorschach pidätetään ja viedään vankilaan. Hänen oikeaksi nimekseen paljastuu Walter Kovacs.