Taru sormusten herrasta () on englantilaisen kirjailijan J. R. R. Tolkienin kirjoittama korkea fantasiaromaani. Sen työstäminen alkoi Tolkienin vuoden 1937 fantasiaromaanin Hobitti eli sinne ja takaisin -osana, mutta siitä tuli lopulta paljon suurempi teos. Tolkien kirjoitti romaanin vuosien 1937 ja 1949 välillä, ja se julkaistiin kolmessa osassa vuosina 1954–1955. Taru sormusten herrasta -kirjaa on myyty yli 150 miljoonaa kappaletta, ja se on yksi myydyimmistä romaaneista kautta aikojen.
Romaanin nimi viittaa tarinan päävastustajaan Sauroniin, joka oli vuosikausia aikaisemmin luonut Valtasormuksen hallitsemaan muita Mahtisormuksia ja äärimmäiseksi aseekseen sotaretkelleen Keski-Maan valloittamiseksi. Tarina alkaa pienestä hobittien asuttamasta maasta Konnusta ja kulkee läpi luoteisen Keski-Maan seuraten Sormuksen sotaa sen hahmojen kautta, joita ovat hobitit Frodo Reppuli, Samvais ”Sam” Gamgi, Meriadoc ”Merri” Rankkibuk, Peregrin ”Pippin” Tuk sekä heidän tärkeimmät liittolaisensa ja matkaseuralaisensa: ihmiset Aragorn, pohjoisen samooja, ja Boromir, Gondorin kapteeni; kääpiösoturi Gimli Glóinin poika; haltiaprinssi Legolas; ja velho Gandalf.
Taru sormusten herrasta julkaistiin alkujaan taloudellisista syistä kolmessa osassa, joista ensimmäinen 29. heinäkuuta 1954 ja viimeinen 20. lokakuuta 1955. Osien nimet ovat Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu. Kerronnallisesti romaani on kuitenkin jaettu kuuteen kirjaan. Kussakin osassa on kaksi kirjaa ja viimeisen osan lopussa on liitteitä taustamateriaalista. Taru sormusten herrasta on käännetty 38 kielelle.
Peter Jackson ohjasi romaanin kolmiosaisen elokuvasovituksen vuosina 2001–2003.
Teoksen osat alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring) Osa julkaistiin 29. heinäkuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1973; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.
Kaksi tornia (The Two Towers) Osa julkaistiin 11. marraskuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1974; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.
Kuninkaan paluu (The Return of the King) Osa julkaistiin 20. lokakuuta 1955. Suomennos ilmestyi 1975; suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen.
Teoksen historia ja tausta Tolkienin kustantaja pyysi häntä kirjoittamaan jatko-osan lastenromaanille Hobitti eli sinne ja takaisin, joka oli ilmestynyt vuonna 1937. Kirja oli menestynyt hyvin, ja Tolkien alkoi kirjoittaa uutta kirjaa luomastaan hobitti-kansasta. Kirja muotoutui kuitenkin pitkän kirjoittamistyön aikana erilaiseksi. Tolkien kirjoitti kirjansa katkonaisesti ja oli aloittanut sen jo ennen Hobitin ilmestymistä.
Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954–1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan ja liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä, ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien ei pitänyt teostaan trilogiana ja toivoi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä, mutta kustantaja ei suostunut, koska kirja oli niin pitkä ja paperi oli toisen maailmansodan jälkeen kovin kallista: yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut kustantajalle liian suuri riski.
Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma. Kirjasta ilmenevät Tolkienin kiinnostus kieliin ja myytteihin, kuten skandinaaviseen ja kreikkalaiseen mytologiaan sekä anglosaksiseen epiikkaan. Myös kelttiläinen ja suomalainen mytologia ovat tunnistettavissa. Tolkien itse on sanonut kirjan olevan pohjimmiltaan kristillinen teos, joka heijastaa hänen harrasta roomalaiskatolilaisuuttaan. Kristillisyys, kuten muukaan uskonto tai mytologia, ei näy teoksesta suoraan, mutta on vahvasti sisäistetty kirjan tarinaan ja symboliikkaan. Kirjassa havaittuja kristillisiä teemoja ovat mm. hyvän ja pahan taistelu, kuolema ja ylösnousemus, haltioiden Lembas-leivän samaistaminen ehtoollisleipään, sekä Kristuksen samaistaminen Frodoon, Aragorniin ja Gandalfiin. Ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ilmestynyt Hobitti loi tarinalle pohjan. Myöhemmin ilmestyivät saman mytologisen maailman historiaa valottavat, Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien oli aloittanut mielikuvitusmaailmansa luomisen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta ei perfektionistina onnistunut viimeistelemään kuin osan kertomuksistaan.
Kielet thumb|200px|Juonen keskipisteenä oleva Valtasormus. Teoksissa esitellään useita Tolkienin itsensä luomia haltiakieliä, kuten harmaahaltioiden kieli sindar sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-aakkosilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä cirth-riimuja. Haltiakielistä quenya perustuu monin osin suomen kieleen ja sindar lähinnä Walesin kieleen eli kymriin. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren kiinnostuksen lingvistiikkaan. Tolkien loi kielet myös muun muassa kääpiöille ja örkeille, vaikkakaan ei yhtä laaja-alaisesti. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin ”korvasi” englannilla. Tämä tarkoittaa, että kaikki haltiakieliset ilmaukset on säilytetty sellaisinaan, mutta kaikki englanniksi (tai suomennoksessa vastaavasti suomeksi) kerrotut asiat on kerrottu alun perin westronilla.
Vastaanotto Taru sormusten herrasta on jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet ilmestymisestään alkaen. Sunday Telegraphin mukaan romaani kuuluu 1900-luvun fiktiokirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Sunday Timesin kriitikko kirjoittaa ”englanninkielisen maailman jakaantuneen niihin, jotka ovat lukeneet Sormusten herran, ja niihin, jotka aikovat lukea sen”.
Ristiriitaisia tunteita on seurannut sitä, että Tolkienin konservatiivinen ja perinteinen maailmankuva välittyy teoksesta avoimesti. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan hyvin mustavalkoisin sävyin. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen. Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia, ekologiset teemat ja eskapismi. Jotkut lukijat kokevat Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaa: tumma iho yhdistyy kirjassa yleensä pahuuteen tai raakalaismaisuuteen, olipa kyse sitten mielikuvitusolioista tai etelän ja idän ihmisistä. Tolkien itse vastusti rasismia hyvin jyrkästi.
Toisaalta on myös esitetty, että puhtaasta todellisuuspaosta Sormusten herrassa ei ole kyse. Monien analyysien mukaan tarina heijastelee eri tavoin 1900-luvun historian traagisia piirteitä, kuten Tolkienin itse nuorena rintamaupseerina kokemaa ensimmäistä maailmansotaa, totalitarismin uhkaa ja teollistumisen aiheuttamia ympäristötuhoja. Varsinkin kirjan loppukohtauksissa ovat voimakkaasti läsnä myös luopumisen ja menetyksen teemat. Kirjasta on etsitty symbolisia yhteyksiä myös toiseen maailmansotaan, mutta nämä Tolkien jyrkästi kiisti ja ilmoitti vihaavansa allegoriaa.
Juonireferaatti
Sormuksen ritarit Ensimmäinen kirja Konnussa hobitti Bilbo Reppuli valmistelee 111. syntymäpäiväänsä. Hän järjestää suuret juhlat ja tekee katoamistempun puheensa lopuksi. Hän on haaveillut matkustavansa vielä kerran ja viimeistelevänsä kirjansa. Velho Gandalf Harmaan epäilyt ovat heränneet aiemmin, sillä Bilbo on jo epätavallisen vanha, ja katoamistemppu vahvistaa niitä. Gandalf huomaa myös sormuksen luovuttamisen tuottavan Bilbolle vaikeuksia. Bilbo jättää sen ja muun omaisuutensa ottopojalleen Frodo Reppulille.
Gandalf lähtee Konnusta tutkiakseen asiaa varoitettuaan ensin Frodoa sormuksesta. 17 vuotta myöhemmin Gandalf palaa. Hän on saanut selville, että sormus on yksi mahtisormuksista. Gandalf on lisäksi saanut selville, että kaikkiin paitsi yhteen kuuluu jalokivi ja että yhdessä sormuksessa on kaiverrettu teksti. Lopullisena kokeena Gandalf heittää sormuksen Frodon takkaan. Sileästä kultasormuksesta tulee kuumuudessa näkyviin teksti "Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee…", mikä varmistaa sormuksen olevan kaikkia muita hallitseva Valtasormus. Kieli on haltiakirjaimilla kirjoitettua mordorin kieltä.
Silloin Frodo saa kuulla Gandalfilta sormuksen kuuluneen Mordorin hallitsijalle Sauronille. Hän kertoo, kuinka Sauron voitettiin ja kuinka Sormus lopulta päätyi Bilbolle ja sitä kautta Frodolle. Gandalf mainitsee myös Sormuksen edellisen omistajan Klonkun, joka on jo yli viisikymmentä vuotta etsinyt sitä ja paljastanut Sauronille, että Sormus on Bilbolla. Frodon puutarhuri Samvais Gamgi salakuuntelee keskustelun. Salaisuuden säilyttämiseksi ja uskollisuutensa vuoksi hän lähtee Frodon matkaan.
Gandalf käskee Frodoa lähtemään vähin äänin, joten Frodon täytyy keksiä tekosyy lähteä Konnusta. Hän myy Repunpään ja lähtee Bukinmaahan, josta hän on ostanut itselleen uuden kodin. Gandalfia ei näy, ja Frodo lähtee Samin kanssa. Mukaan liittyvät Merri ja Pippin. Merri on jo aikaisemmin lähtenyt valmistelemaan Frodon uutta kotia.
Bukinmaassa Frodon täytyy kertoa ystävilleen, ettei hän voi jäädä, vaan hänen on lähdettävä Rivendelliin. Frodolle kuitenkin selviää, että he ovat saaneet salaa tietää jo kaiken Samin toimiessa tietolähteenä. Niinpä neljä hobittia lähtee matkaamaan kohti Rivendelliä. Mustat ratsastajat ovat saapuneet jo Kontuun, ja välttääkseen ne seurue kulkee Vanhan Metsän läpi. Sen isäntä on Tom Bombadil. Jatkaessaan matkaa hobitit jäävät haudanhaamujen vangiksi, mutta Bombadil pelastaa heidät ja opastaa metsän reunaan. Haudoista hobitit saavat miekoikseen haltioiden muinoin takomat tikarit, jotka hohtavat valoa örkkien läheisyydessä.
Hobitit jatkavat Pomppivan Ponin majataloon Briihin, missä he tapaavat Gandalfin ystävän, joka tunnetaan Konkari-nimisenä samoojana. Hän on Isildurin perillinen Aragorn, jolla on oikeus Gondorin kruunuun. Briissä Mustat ratsastajat ovat tavoittamaisillaan seurueen, ja hobitit välttävät vain Aragornin ansiosta huonetta vaihtamalla tappoyrityksen.
Gandalf ei ole päässyt auttamaan hobitteja, sillä petturiksi paljastunut velho Saruman Valkoinen on vanginnut hänet. Gandalf oli jättänyt hobiteille kirjeen, jossa kertoi, että hobittien olisi lähdettävä mahdollisimman pian ja suunnattava Rivendeliin. Kirje ei mene perille, koska henkilö, jolle Gandalf on kirjeen antanut, ei saa sitä toimitetuksi. Aragorn lähtee johtamaan hobitteja erämaan kautta Rivendelliin. Erämaassa mustat ratsastajat hyökkäävät Viimapää-kukkulalla, ja johtaja, muinaisen Angmarin Noitakuningas, haavoittaa Frodoa. Seurue pääsee pakenemaan ja kiirehtii Rivendelliin, jotta Frodon haavaa saataisiin hoidettua. Kahlaamon taistelun jälkeen Frodo viedään Rivendelliin, jossa Elrond onnistuu parantamaan Frodon.
Toinen kirja Rivendellissä Frodo tapaa Bilbon, joka muutti sinne syntymäpäivänsä jälkeen. Rivendelliin ovat saapuneet toisistaan tietämättä myös Keski-Maan muiden kansojen edustajat kysymään neuvoa kohtaamiinsa asioihin ja ilmiöihin siellä asuvalta haltija Elrondilta.
Elrondin johdolla pidetään neuvonpito, jossa päätetään, että Sormus yritetään tuhota. Se onnistuu vain Tuomiovuoressa, joka on Mordorissa sijaitseva tulivuori, jossa Sauron aikoinaan takoi sormuksen. Frodo lupaa tuhota Sormuksen ja saa matkalle saattueen, johon Elrond nimeää kaikkien kansojen jäseniä. Gondorin käskynhaltijan poika Boromir ja Aragorn ovat ihmisten edustajia, Legolas haltioiden ja Gimli kääpiöiden edustaja. Muut ovat velho Gandalf ja hobitit Merri, Pippin ja Sam.
Saattue lähtee matkaan kohti Mordoria. Yritys Caradhrasin kautta epäonnistuu, ja reitti suuntaa Morian kaivoksiin. Moria on ollut muinainen kääpiövaltakunta mutta muistetaan enää mithril-kaivoksena. Kääpiöruhtinaitten Balinin, Órin ja Óinin johtama retkikunta on lähtenyt sinne useita vuosia aikaisemmin perustamaan siirtokuntaa valtakunnan palauttamiseksi, ja varsinkin Gimli odottaa avun olevan saatavissa. Tärkeä retkikunnan motiivi oli yritys löytää yksi seitsemästä kääpiöille annetuista sormuksista.